maanantai 19. lokakuuta 2015

No mitä mää just sanoin?

Jotain sellaista, että kun ei etukäteen oottele mittään, niin voi tullakin kaikkea? No nyt on tullut, kaikkea ja vähän enempiki.

Olen mää ennenkin paasannut luennoinut jauhanut jaaritellut vaahdonnut maininnut tästä poliittisesta innostuksestani? Kyä varmaan. No kumminkin, eilen sitten oli tiedossa syyskokous sen asian tiimoilta. Omilla huudeilla, niin sanotusti. Määhän olen vähän semmosempi plikka, että olen aloittanu enste käymällä kaukana, niin ei ole mikään hirvee matka muka sitten enää tähän lähelle. Vaikka oikeesti, lähelle se pisin taival onkin just, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ihan hirveen vaikeen kamalan suurensuuri henkinen kynnys mennä kunnallispolitiikan sekaan sinne ni, kun ei ole tavallaan mitään muuta ittellä siinä muassa, kuin kaikista maailman paksupäisistä päätöksistä suuresti ärsyyntyvä innokas mieli. Tää siis tää ninkutsuttu kynnyshän on sitte ihan oman itteni omin henkisin pikku kätösin rakentama, ettei sitä kukaan muu oo siihen teheny. Mutta on se vaan. Kunei ole sitä suvun perinnettä, että ollaan täs puoluees (tai yleensäkään misään framilla) oltu niinkon siitä lähtien kun Joukahainen näitä maita kuleksi ; tai sitten ei oo sitä pääomaa mitä näillä nykysillä freeseillä (lue:nuarilla, kauniilla ja rohkeilla) on : jokku yliopisto-opinnot ihan tästä alasta ittestänsä. (Joo ei siitä ole edes kovin kauaa kun mää vasta hokasin, että semmostakin voi opiskella ihan aikuisen oikeesti, kun politiikkaa. Naurakaa vaan! Niin nauroin määkin, sen minkä itkultani pystyin. Kyä niin olisin halunnu. Ei vaan kukaan tullu tänne takamettiin sanoon, että mees likka kattoon mitä siä vois sulle olla. Enkä ite sevvertaa tajunnu. Joten täsä ollaan. Mutta sille ny enää mitään voi.)

Niin mitä mää olinka sanomasa? Joo sitä alantuntemusta. Ei oo. Hirveen hienolta kuullostaa kyllä kaikki yhteiskuntatieteilijät ja semmotteet. Mutta mää ajattelin, että mulla on ny kuitenkin kokemusta neljänkymmenen kolmen vuoden edestä tästä kansalaisena olemisesta, että kai sekin ny jossain painaa. Että jos mää ninkun oon nähny epäkohdan, niin eiks sille voi tehdä jottai? Eikai sen niin kamalasti väliä oo, josen mää välttämäti tiä mitä sille pitäs tehdä, kun riittää kai että mää tartun toimehen ja etin jonkun joka osaa. Täh? Käy vai? Vai ei vai? Kun mun mielestä semmonen vieresä hiljaa seisominen on kuitenkin pahinta ikinä.

No kumminkin. Sinne sitte menin eilen. Kaks tekstiviestiä tarttin ulkomailta asti neuvoks, että osasin mennä oikeeseen paikkaan. Silti olo oli aika vekkuli, kun astelin sinne kuitenki hyvisä ajoin (vaikka vannoin ittelleni etten mee enää mihinkään hyvisä ajoin sen jälkeen kun siä Tampereella menin ihan väärien ihmisten tykö ja olin niin kuin muka oikeesa paikasa olevinani) ja siellä olikin pöyrällinen ihmisiä jo täyres touhus. Hiukkasen seisahtunu hetki. Mutta sinne vaan, käspäivää sanomaan koko kierroksen verran ja niin mut tervetulleeks toivotettiin ja kaikki oli kamalan kivoja. Miettikää ny: osan tunsin kyllä (mutten vaatteet päällä, voi ehhh hehhh, eikun siis kunei ne ollu normaaleisa ymrpäistöisään niin onhan se ny vähän vaikee kattoo että kukas ja mistä) muuten vaan, osan niminä lehtien sivuilta ja osan kyllä ihan kasvoistakin. Ja ne oli heti kuin mää olisin kuulkaa ollu joku perhonen joka sinne pölähti vielä pakkasten hättyytteleminä! Kaik kokoajan kysy mun mielipidettä ja mut otettiin ihan erityisesti huomioon aina asioitten välisä, että pysyin kärryillä misä mentiin. Mää olin tästä hyvyyden määrästä niin häkeltyny, etten oikein tienny mihin transsiin meinasin vaipua, mutten kotioni meinannu ainaka ollenkan lähteä! Vaik sillai sopivan virallisia oltiinki ku asioista kerta puhuttiin, niin silti oli semmosta jutustelun meininkiäkin ja kamalasti alko kutkuttaan, että tästä ei voi tulla kuulkaa muutaku hyvä, ellei jopa paras juttu mitä voi ihmisellä olla. Niinku perheen ja terveyden ja semmotteen elämän lisäks, kyä te tiätte.

Jos joku tätä ny lukee, joka oli eilenki paikalla, nin kamalasti kiitoksia sydämellisestä vastaanotosta. Kyä tästä on kiva alkaa. Vaikka mihi.

P.S. Muukkin kun korvat vaikuttaa. Nin vanha vitsi että tukehdun sen mukana tulleeseen pölykerrokseen melkein.


5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että oot lähtenyt mukaan! Ja uskoisin että sulla on paljon annettavaa tolla saralla, teitsin juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Nadja! :) kun ittensä kans elää niin sitä miettii välillä onks täsä ny mittää :D

      Poista
  2. Huikeeta! Voimia ja tsemppiä kovasti!! Mäkin oon huomannu ton aina välillä, et kun ei oota mitään, saa paljonki (välillä)! - ja toimii omalla kohdalla (valitettavasti) myös toisinkin päin, valivali...

    VastaaPoista
  3. Hieno homma, että olet lähtenyt mukaan! Politiikassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. onnea matkaan :) sulla on vielä paljon annettavaa ja sanottavaa jos kellä ;)

    VastaaPoista