tiistai 27. lokakuuta 2015

Eikai sua vaan huijattu oo?

Voi rakkaat lukijat, mun täytyy nyt kertoa teille. Kuten mut tuntevat tietää - eikä tarvi edes tuntea, riittää että lukee edellisen postauksen ehhh hehh - niin ruoka on mulle maailman ihanimpia asioita. Minä nautin syömisestä, erilaisista makuelämyksistä ja nautin siitä että saan tehdä ruokaa läheisilleni. Olen ääriäini myöten ruualla rakastaja, siis. Mutta ääret ne on täyttyneet muustakin kuin rakkaudesta, kuten olette varmaan tajunneetkin. Ei kukaan maailman ihminen (paitsi ne inhottavat nopea-aineenvaihduntaiset ainaishoikkikset, jotka väittää syövänsä suklaalevyjä sun muuta samalla kun makaavat sohvalla ja silti ne on niin tikissä, että päivä melkein paistaa läpi, niistä ei nyt puhuta koska kateus kaivaa mun kurkkuuni just pakoväylää sentakia!) pysty syömään määräänsä enempää ilman että se näkyy jossain. Varsinkin jos ei liikahdakaan paikoiltaan melkein. Mullepa on tämä mullistava kemiallinen prosessi todellakin pamahtanut päälle, ylle ja ympärille, koska kerta. Olen ollut laiska. Olen ollut kipeä joka puolelta ja aina vaan odotellut, että sitten kun ei satu mihinkään niin menen vähän liikkumaan. Olen käynyt ehkä kaks kertaa juoksulenkillä tänä syksynä. Sillä ei ehkä tätä ruotoa pidetä kuosisa vielä, näillä ravintomäärillä. Ja sitten kun totesin, oikeastaan melkein itkua vääntäen taas tänäaamuna, että ei tää sattuminen kyllä lakkaa ikinä. Ei se vaan lakkaa. Taas oon viime yön asetellut käsivarsiani varmaan tuhanteen eri asentoon ja koittanu saada edes vähän nukuttua. Ei juu ihan oo virkistävää mun vaivainen uneni, kun viime yönäkin olin Vladimir Putinin joku tulkki! Pikkasen oli painajainen pahimmasta päästä,sillä ihan en vielä näillä tämän syksyn venäjänopinnoilla ole pätevä tohonkaan hommaan.


Mäski.

Niinkun ne posket vois niinkun olla tommoset.
 
Niin ei siinä muu nyt auttanu, kuin ottaa itteeni niskasta kiinni ja laittaa hiki virtaamaan. Ja virtashan se ihan kiitettävästi. Mitään miellyttävää se ei ollut, kuin ehkä ensimmäisen minuutin, sen jälkeen tuli liian hiki ja pyörrytti ja oksennuttikin. Semmosta se onkin. Kestää niinsanotusti hetken , että se liikunnan suoma euforia töytää taas mun osoitteeni ja alkaa tehdä gutaa. Sitä ennen on vaan kestettävä , että tää on hyvin epämukavaa. 

 
Ei tullu hymyä vaikka kuinka yritin. mää lupaan ilmottaa isoilla kirjaimilla koska taas tekee hyvää liikkua sillai, että menee sinne hengästymisen puolelle. Kun pelkät rivakat kävelylenkit ei auta täsä nyt mitään, pitää mennä lujempaa ja pidempään. Ei kyllä yhtään huvittais. Ei. Joudun pakottaan itseni. Häpesin jopa lapseni edessä omaa huonoa kuntoani, kun puuskutin ja mietin että posahtaako multa pää vai sulanko ensin märäks läiskäleeks lattiaan.
 
Toivottu vaikutushan sillä kuitenkin oli, sitte jossain vaiheesa hengityksen tasaantumisen ja kunnon suihkun jälkimainingeisa. Jopa imuroin samantien ja jopa vetelin höyrymopilla lattioita samantien. Jee. Sitä olotilaa mää kaipaankin ja odotankin ja tavoittelenkin, että taas riittää virtaa tehdä ja olla. Mää tiedän, että se tulee kyllä, kun vaan jaksan. Mää tiedän myös, että se on silmänräpäys kun osaan selittää ittelleni miksei mun just nyt tartte jaksaa. Siks mää ensin ajattelinkin, että en edes kirjota tätä tänne. Että laitan sitten joskus kuukauden päästä tehokkaan päivityksen siitä kuinka ihan ohimennen vähän lisäsin liikuntaa ja olo on niin ihku ollu siittä lähtie. Ja jos se menis niinku puihi, niin sitten en kirjottasi mitään. Win win mulle (muka). Paitsi että nymmää kirjotan tän kumminkin, koska tää on asia joka on mulle tärkee. Blogistania on pullollaan fitnessjuttuja, joissa kaikki tuntuu niin helpota. Ollaan jo siinä kunnosa, että vaikka oltais viikon flunssaa podettu, niin ei ainaka paisuttais vaatteista ulos silläkän aikaa. Vaikka oikeesti se alottaminen, ryhtyminen, se ittensä alkua pidemmälle saattaminen on se kaikkeist vaikein juttu. Se on ihmisluonnon vastasta laittaa ittensä tekeen jotain joka ei (enste) tunnu hyvältä.
Mun lounaani. Muut söi taivaalliselta tuoksuvaa nakkisoppaa. Olin äreä ja söin kaiken lautaseltani, vaikka vanhasa muistisa on kuitenkin sen turruttava ällöttävyys.
No jaksaa jaksaa! V..otti päähän jo heti alkuun sekin, että aurinko paisto ja mun kamalan törkyset keittiön ikkunat okein loisti kärpäsenpaskaa. En alkanu peseen, vaan lähdettiin viemään viisvuotiasta kerhoon ja muutenkin asioille.
Tosa vaiheesa olin vaan ilonen, että en ollu ulkona vaan lämpimän auton sisällä.
 

Ulkona meinaan oli kylmä! Asteet näytti kolmea, mutta tuuli teki siittä varmaan miinus kolmesataakolmen. Hrrr. Mutta me ulkoiltiin, me kurastuttiinkin vähän ja nyt toinen meistä on päikkäreillä ja toinen ei vaikka talo onkin hiljanen vielä hetken ja kaikki mahdollisuudet olis täten ilmassa. Mutta maha huutaa  vaativasti jotain ja sitä "jotain" täytyy kohta mennä tekemään. Sitten vaan kaikki maailman hillinnät kohdilleen, että en syö kilon möttiä kerralla menemään.

Tää onny vähän rankkaa aluks, mutta kai se tästä. Jos mää retkahdan oleen sohvapottaatti taas, niin sitten retkahdan. Sitten täytyy koittaa nousta sieltä uudestaan. Ja uudestaan.

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitti, koitan pitää olematonta hypeäni yllä :D

      Poista
  2. Kulta pieni ku ny just on todettu jossain,että RAUHALLINEN kävely on parasta laihduttamista! 🚶

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3 Mun rauhallinen ei ole kyllä tepsinyt yhtään :D

      Poista
  3. Tsemppiä nyt kovasti! <3 Huono kunto täälläkin.

    Maitorahkaako sun lautaselta löytyi? Jos, niin muista, että sen makuun todennäköisesti tottuu jossain vaiheessa... mä aloin jopa pitämään siitä, ja nykyään vedän useimmiten aamupalaksi juuri maitorahkaa lorauksella mehukeittoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos Janni <3 Ja mulla kyllä kävi jo taannoisella kuurillani maitorahkan kans päinvastoin, ensin aattelin että onpa tää hyvää, miksen mää syö tätä aina! ja sitten loppuvaiheessa mää pureskelin (kyllä, sitäkin voi pureskella :D ) sitä hampaillani kun en meinannut saada alas millään muuten :D :D :D Onhan se oikeesti ihan täyttävää ja keveetä, mulloli tossa liäsk mustikkasoppaa ja vehnänleseitä.

      Poista
  4. Tsemppiä nyt kovasti! <3 Huono kunto täälläkin.

    Maitorahkaako sun lautaselta löytyi? Jos, niin muista, että sen makuun todennäköisesti tottuu jossain vaiheessa... mä aloin jopa pitämään siitä, ja nykyään vedän useimmiten aamupalaksi juuri maitorahkaa lorauksella mehukeittoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tulikin vahingossa kahteen kertaan :D :D :D

      Poista
  5. "Häpesin jopa lapseni edessä omaa huonoa kuntoani, kun puuskutin ja mietin että posahtaako multa pää vai sulanko ensin märäks läiskäleeks lattiaan. "

    Miksi mä repesin tolle kohdalle kirjoituksessasi :D Sää oot niin hauska! :D Tsempit kuitenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! :D Mullon niin kova toi "personal trainer" eli viisvuotias, se joskus kun olin muka kunnossakin vielä, niin kysy multa kun tein jotain pumppausta että "miks sää teet noin hitaasti" :D Semmonen kannustava ilmapiiri täällä siis! :D

      Poista
    2. Hahaha voi ei :D Lasten suustahan se totuus aina tulee :D

      Poista
  6. Älä ny päätäs posauta oikeesti kuitenkaa :D koska muuten me ei selvitä täällä ilman sun juttuja!
    Tsemppiä! Kyllä se siitä, tai sit ei..aika näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kyllä mä eniten ehkä kuitenkin taistelen ton pääni kans, kotona yksikseen (tai siis tenavien kans) on paljon helpompi luovuttaa kuin jossain ihmisten ilmoilla jonne mää en taas nyt kerkee millään. Täytyy vaan koittaa jaksaa! Ja vältellä häpeetä julkisesta epäonnistumisesta onnistumalla :D

      Poista
  7. Tsemppiä! Hauskasti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  8. Oot vaan niin paras sanailija evö! :D Tsemppiä!! Jotain pitäis munkin makkaroille tehdä, teetkö mun puolesta?
    PS. Jos joskus kirjoitat kirjan niin ostan sen, varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitti!!! Joo mä laitan kaikki maggarat ny mäkeen , laita tuleen postissa :D :D Voi apua kiitos vaan, riittäskö kustantajalle ehdotus että mullolis jo yks ostaja, voisinks mä kirjottaa kirjan :D Ihana päivänpiristys oot!

      Poista
    2. Kiitti! Tulee pakettina, kirjeenä ei mahdu.
      No yksi on tuhannen alku! ;)

      Poista
  9. jaksuja sinne,samassa veneessä porskutellaan :D

    VastaaPoista