torstai 10. syyskuuta 2015

Särkyisen päivän iltaan on päästy


Minun piti kirjoittaa tänään meidän päivästä, mutta jätetään se johonkin toiseen päivään. Päätäni särkee ihan valtavasti, olisin niin pientä happihyppelyä vailla, mutta tässä on iltatoimet juuri meneillään ja porukkaa on osaltaan vielä harrastuksissakin, joten ei auta kuin koittaa nyt sinnitellä. Onneksi lapset on ihanan hyvällä tuulella ja iloinen rauha huokuu noista penskoista ihan täysillä tänne minunkin auraani. Meidän tämän syksyn hiljentäminen on todellakin tehnyt tehtävänsä ja meidän arki-illat on ihanan leppoisia kaikin puolin nykyään, kun hirveä hoputtaminen on jäänyt vallan pois. Harrastusten uusitut aikataulut, jotka osaltaan tiputtivat osan harrastuksista vallan pois ja siirsivät muiden alkamisaikoja, on osoittautunut loistavaksi onnenpotkuksi suorastaan ja kaikki lapset ehtivät tehdä joka päivä läksyt ihan rauhassa ennen harrastamaan lähtöä. Silti siinä koulun jälkeen on joka päivä tilaa leppoisalle välipalallekin ja kaikenlaiselle puuhastelulle myös. Välillä tuntuu, että olenko unohtanut jotain tärkeää, kun illalla on vain iltapalat ja nukkumaanmenot ja se on niin kuin siinä. Ennen ne oli tietyt päivät, jolloin mentiin tukka putkella sinne ja tuonne, soiteltiin välillä kotiin jollekin, että teehän läksyt ja muista lukea kokeisiin ja illalla viimeiseksi tuli tavattua lukujärjestyksiä jääkaapinovista, että mitäs liikuntaa ja kellä onkaan seuraavana päivänä. Nyt nekin kaikki tulee hoidettua jo iltapäivällä, joten illat on ihan vapaassa käytössä, niin sanotusti.

Eilen kun sanoin lähteväni lenkille, jäinkin tekemään lapselle harjoituskoetta ympäristötiedosta ja tänään on sitten vielä kerrattu sitä asiaa, koska kokeet on edessä huomenna. Samalla kun ajeltiin treeneistä kotiopäin, niin käytiin läpi sian porsimisia ja kiertoviljelyä, niin että pienimmätkin oppivat asian - ainakin hetkeksi!
Oppimisessa hauskaa on muuten huomata, kuinka sitä sopivan hetken päälle iskiessä nuoremmat imevät itseensä tietoa sen kuuluisan sienen lailla ihan. Meillä ekaluokkalainen oppi jo kertolaskut, kun silloinen kolmasluokkalainen luki niitä ääneen. Nyt kaksivuotias "tietää" värejä englanniksi, kun viisivuotias (itse niin kovasti halutessaan) opettelee niitä sellaisesta englanninkielisestä DVD:stä. Toki varmasti osa unohtuu sen siliän tien, kun muuten maailman ihmeet ja asiat täyttävät lapsen mieltä, mutta luulisin että edes joku ideansiemen sinne muistiinkin niistä jää. Kuka tietää! Ainakin tuo nykyinen tokaluokkalainen edelleen osaa niitä kertolaskuja.

Päänsärky pamahti päälle kyllä ihan yllättäen, koska jotenkin olin ihan shokissa siitä ilmaisujen vyörystä mitä nämä hallituksen leikkaukset ja niihin liittyvistä asenteista kertova postaukseni aiheuttivat. Ihmiset ovat ihan kiukun äärimmäisyyksissä syyttämässä minua henkilökohtaisesti vaikkapa valinnastani hoitaa lapset kotona. Että minä nyt yhtäkkiä tienaan tässä maan tilanteessa, kun minua ei "rokoteta" nousevilla hoitomaksuilla. Vähän kiemurainen logiikka, minusta, mutta menköön kiivastumisen piikkiin, en ota niitä henkilökohtaisesti tietenkään, mutta siitä olen ylen surullinen, että ihmiset todella ajattelevat niin. Ja jos netin keskustelupalstoja on uskominen, niin ihmiset ajattelevat olevansa oikeutettuja ties mihin toimiin, kuten sairastuttamaan jo valmiiksi heikkokuntoiset asiakkaansa menemällä sairaina töihin, koska hallitus nyt pakottaa siihen. En voi sanoin kuvata kuinka naurettavaa tälläinen puhe on edes kiukuspäissään.

Tämä nykypäivän reagointi kaikkeen tällä tavalla voimallisesti ja heti niin valtavin teoin, on minusta sekä onni että onnettomuus. Ihmiset saavat tietoa ja se on aina hyvä. Jos sitä saatua tietoa tulkitaan kuitenkin jonkun oman sanakirjan mukaan, niin ihmisien primitiiviset reaktiot tulevat suurella paineella pintaan ja asiat menee sillätavalla yli , että jokukin minulle jo suuttui asiasta jota ei hallituksen säästölistassa edes ollut (kyllä, kuohu voi olla nopeampi kuin lukeva silmä) ja sitten toisaalta, enhän minä nyt kuitenkaan se hallitus ole (kai). En tiedä olisinko tehnyt siinä tilanteessa näitä samoja ratkaisuja, vai olisinko toiminut toisin, mutta meidän äänestämät ihmiset ne siellä asioita hoitelee, että eipä tässä kai kamalasti siitä sovi purnata? Ainakaan ilman mitään uutta ratkaisua tarjoamatta. Kunnallisvaalit (nykyisin kai kuntavaalit) ovat ne seuraavat valitsijaiset, joten sinne vaan sitten, vaikuttamaan ja pohtimaan isoja päätöksiä muiden kanssa.
Syön lisävitamiineja säännöllisen epäsäännöllisesti. Saan nimittäin vatsaoireita lähes kaikista ylimääräisistä mitä suuhuni laitan, joten hetken niitä syötyäni jätän ne taas pois ja annan vatsani rauhoittua (tai söhrään sen huonoon kuntoon jollain muulla konstilla ja hoitelen sitten sitä tilannetta alta pois). Tämä ainainen veivaus vatsavaivain suhteen on saanut minut - entisen ääritarkan vitamiinihifistin - antamaan piut paut kaikille määritelmille kunnon vitamiinimerkeistä ja imeytymisistä sun muista. Koska mikään ei sovi loppujen lopuksi ja koska kaikki menee kuitenkin hukkaan aina jossain välissä, niin sama se. Marketin hyllyltä löytämäni tuotteet on siis ihan yhtä hyviä minun logiikallani tähän tilanteeseen kuin jostain mandariinikiinan leväpusikosta kaislakorissa roudatutkin. Olkoon vaikutus sitten lumetta tai aitoa, tai olematta kumpaakaan, niin näillä mennään!
Pelto näyttää kummalliselta, koska puimuri jätti siihen hassun pitkän karahkaosan seisomaan, kuin olisi ollut kovin hätiköivä elonkorjaaja. Kaunis se on väriltään kuitenkin, tämä meidän vaihteleva maisemataulumme.
Koti on puolittaisessa kunnossa, koska tuntuu etten saa ajatuksen päästä kiinni, että voisin alkaa mihinkään ryhtymään. Silti sitä huomaamattaan tekee kyllä kaikenlaista, mutta kun ei ole pää mukana, niin sitä muka ei lasketa edes tekemiseksi näissä omissa mitta-asteikoissa.
Päivä oli tänään kyllä hienon lämmin, poikien mielestä ihan sortsikeli-lämminkin. Sumu kesti aamupäivällä pitkään, mutta hälvettyään antoi syyskuu kyllä parastaan. Perhosia on nähty omissa hortensioissa vielä ja monella muullakin pihalla, sillä niitä kuvia on näkynyt sosiaalisessa mediassakin runsaasti.

Tässä illan hämärtyessä on kyllä mukava todeta, että onneksi on nämä vuodenajat. Melkein jo joulua tässä odottelen, vaikka hetki sitten oli vielä (ja vasta) se kesä. Aatella!

7 kommenttia:

  1. Se on kyllä niin ärsyttävää, kun ihmiset ymmärtää asioita väärin. Tai ei osaa katsoa asioita kuin siitä omasta nenästä ja navasta sen puoli metriä eteen päin. Joten älä todellakaan ota henkilökohtaisesti! Hali! Toivottavasti päänsärky helpotti yön aikana. Mulla särki just viikon putkeen päätä, ja tilanne päättyi järkkyyn migreenikohtaukseen....... Mukavaa viikonloppua teidön perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri niin :D Ja kiitos <3 päänsärky onneksi on , no ainakin vähentynyt :D Kääk ikävä se migreeni, olen kokenut sen kerran ja se kerta oli ihan riittävän kamala, vieläkin muistan vaikka 17 vuotta aikaa! Halit takaisin <3 Mukavaa viikonloppua teillekin kaikille :)

      Poista
  2. Toivottavasti pääkipu on hellittänyt? Se on kyllä niin lamaannuttavaa, kun iskee, kaikesta tekemisestä on puhti pois! :( Ja tuo hiljentäminen on ihanaa, meillä osa harrastusmenoista on siirtynyt viikonlopuille, ja arki-illat vaikuttaa oikein leppoisilta tässä vaiheessa (syksyn jatkuminen pitemmälle voi vielä vaikuttaa toiseen suuntaan, kun kaikki aikataulut selviää), mutta nyt on niin helppoa, kun ei ole niitä megapitkiä jaksaajaksaa-päiviä koko ajan. Tsemppiä <3 <3 Toivottavasti kuohu näiden leikkauslistojen johdosta laantuisi pian!! Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitta, on huomattavasti hellittänyt, onneksi. Mähän olin pari vuotta sitten vielä täysin päänsärytön ihminen (yhtä satunnaista migreenikohtausta lukuunottamatta siis 40 vuotta etten muista kärsineeni ikinä päänsärystä), mutta enpä ole enää, oi kamala sentään. Mutta kyllä tää tästä! Ihanaa hidastamista, se on niiiiiin parasta sitten lopulta <3 Toivottavasti uudet tuulet tuo jaksua siihen arkeen silloinkin!! Mukavaa perjantaita teillekin ja koko viikonloppua tietenkin.

      Poista
  3. Toivottavasti päänsärky hellitti. Kuulostaa mukavalta nuo teidän illat. Myös meillä aikoinaan karsittiin harrastuksia aina sen mukaan miten hektistä elämä alkoi olla. Meillä on aina oltu vähän sellaisia downsiftaajia. Porukka nauttii mieluummin sohvalla löhöilystä ja tallenteista kuin kovasta menosta jossain. Ulkoilu oman perheen kesken on aina ollut kivaa ja pienenä kävin poikien kanssa usein uimassa. Nykyisin ei enää olekaan yhteisiä harrastuksia, kun kaikki touhuavat omiaan.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, hellitti enimmiltään kyllä, vaikka olipa aikamoista, kun tyynykin tuntui kovalta päätä vasten kun sattui siis jo valmiiksi niin :( Oijoi, kuullostaa aivan taivaalliselta toi teidän systeemi, tallenteita ja sohvaa ja välillä polskintaa. Mekin kyllä tykätään käydä uimahallissa, täytyykin taas avata kausi kun hallikin jo varmaan kesäsulun jälkeen avannut ovensa. Tänks vinkistä! Mukavaa viikonloppua!! :D

      Poista
  4. tsemppiä! kyll se tosiaan niin on,ett median myötä on tapana kärpäsestä tulla härkänen ja ihmiset ei enää tiiä,mille ne motkottaa tai on vihasia...itsekkyyttä,viis muista,ku vaa mulla on kaikki hyvin :( Aika karmee ajattelu-maailma/tapa loppujen lopuksi...

    VastaaPoista