perjantai 25. syyskuuta 2015

Perjantai-illan huumaa

Todellakin. Mulla oli kuulkaa niin mieluisa saunomiskokemus, ettei ole hetkeen ollut. Joka purkissa oli kuulkaa vain hoitoainetta, ei lainkaan shampoota. Hirvee kriisi, kun piti lähteä kesken sieltä kiertämään pitkin taloa ja ehtimään jotain säälipurnukkaa edes. Sitten sitä tulee vilu, vaikka on just ollut saunassa ja sitten sitä tuhlaa lämmintä vettä, jotta tulis taas lämmin. *haah*

No mitä voikaan odottaa illalta, kun aamukin meni ihan mallin vierestä. Likka jäi bussipysäkille, kun viurahtanut kuski körötti vaan ohi. Kauppareissulla, kun menin vähän (ei paljon) rehukaupoille, ei kukaan tsiljardista myyjästä viittinyt tulla auttamaan ja kannoin sitten ittekseni ne säkit autolle, jota ei tietenkään saanut lähellekään ajettua, kun kaikenmaailman kanervanostajien kärryt oli edessä. Plääh. Kotona huomasin, että jotenkin olin käsveskaani laskenut puhelimeni väärin (siinä on kyllä suojakuori päällä, mutta eipä auttanut näemmä) ja näyttö halkipoikki. Just.

No näitä mahtuu mun päiviini, eiköhän nämä ole vielä pientä kuitenkin. Eilen oli vanhempainilta ja siellä puhuttiin paljon isommista asioista, kuten siitä mitä vastataan kaupungille siihen asiaan, että yläkoulun lukiosiipi jää tyhjäksi, kun lukio lopetettiin ja oppilaat meni kaupungin keskustan lukioon opiskelemaan. Kaupunki itkee tyhjän siiven kohtaloa ja uhkailee siirtää sinne yläastelaisten joukkoon muun muassa meidän alakoululaisia. Juu over my big fat body. Vanhempainyhdistys tekee jonkun vetoomuksen, mutta kuka näistä tietää auttaako ne ikinä. Eipä just nyt tule mieleen kertaa jolloin olis.
Mä en kyllä ollut edes hämmästynyt näistä puheista ja aikomuksista, mä en hämmästy enää mistään. Pikkasen olen kyynistynyt tässä, mutta kovasti koitan sitä vastaan taistella. Hiukan on tietysti sekin vaikeeta, kun esimerkiks poliittinen puolue, johon olen ollut yhteyksissä, ei edes vastaa mun posteihini. Pikkasen siis vaatii vielä pinnistelyä, että jaksan tätä viedä eteenpäin. Pin pin.

Mutta kyllä tää tästä. Venäjänkieli alkaa sujumaan, siis alkua paremmin jo huomattavasti ja osasin jopa muodostella lauseita ihan ominpäin viimeksi.*jii haa*

Tänään oli alakoululla ihastuttava juttunen, kun sai mennä tutustumaan kouluopetukseen, siis me vanhemmat, sinne oppituntien keskelle. Oli kyllä aikas mahtavaa! Siellä ne omat paaperot oli osana porukkaa ja teki niin terhakkaina hommiansa, että! Hassusti se oma lapsikin näytti niin erilaiselta, isolta ja vieraaltakin vähän, siellä ryhmässä. En sentäs itkenyt. Ihan.

Nyt tää talo on jo hiljennyt ja valmistautuu huomiseen kisapäivään, kun oma seura järjestää taekwon-don vuosittaiset kilpailut. Meiltä kisaa neljä, joten jännättävää riittää!

Palaillaan taas, mukavaa alkavaa viikonloppua!

5 kommenttia:

  1. Kiva kuulumispostaus ja mainio banneri!!! Kivaa viikonloppua kuplaseni <3

    VastaaPoista
  2. Teillä oli kyllä surkeiden sattumusten päivä! Jospa ensi viikko lähtisi paremmin käyntiin! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan sen on :D Mutta näitä sattuu joskus, mutta täytyy olla vaan tyytyväinen että johan tässä olikin pitkään rauhallista :D

      Poista
  3. no huh huh,ku alkaa tapahtumaan,tapahtuu kerralla ja monta :D meillä tuo kodin ja koulun päivä jäi väliin,asioiden päällekkäisyyksien vuoksi :(

    VastaaPoista