sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Päivästä päivään

Eilen. Käytiin synttäreillä ihan koko (no neljän nuorimman lapsen kanssa, mutta kokoko siltiniinkuin) porukalla, vaikka aattelin sen olevan melko riskialtista nuorimmaisen päikkäriajan pamistessa niille kellonlyömille justiinsa. Mutt hyvinhän meillä meni! Lähdettiin vasta sitten kokoilemaan ittejämme kotimatkalle, kun kaksi juhlien nuorinta, joista toinen ylläripylläri siis meidän, esiintyi huutoparkua pauhaten ja toisiaan syyttävästi osoitellen, sekä otsikkojaan pidellen. Väsyneinä ja ilman unia temperamentti vähintään viisinkertaistuu ja samaten reaktionopeus kaikkeen mahdolliseen. Hetken päästä kyseiset nujakoijat jo myllersivät peräkanaa pihakeinuille, että kovin pitkä ei ollut onneksi parku eikä murhe ja kaikille jäi (toivottavasti) hyvä mieli juhlapäivästä. Ihanat juhlat oli, taas, koska siellä paikassa nyt vaan on ihania juhlia. Kun lasten juhlat on tehty niin hienosti niitä nimenomaisia lapsia ajatellen, niin ei voi muuta kuin ihastella joka kerta sitä toteutustapaa! Olin muuten niin inessä siinä tunnelmassa että en edes ottanut ainoan ainuttakaan kuvaa siellä! Omg! Mutta trust me, siellä oli upein näkemäni Frozen-kakkukin (vaikka se oli ainoakin näkemäni frozenkakku, niin silti en osaisi edes kuvitella upeampaa, se oli täydellinen!) ja itse prinsessakin siitä samaisesta lastenelokuvasta (Elsa!). Lisäksi tietysti hyvää seuraa, jota näkee aivan liian harvoin, mutta ovat rakkaita kaikki.

Illalla meilläpäin näytti tältä. Piti mennä lenkille (taas! ) mutta jäinkin pihahommiin ja kyllä niin kannatti! Kurvailtiin miehen kans ees taas ruohonleikkureiden knas ja huudeltiin toisillemme että "käyks sä usein täällä" ja muuta yhtä tasokasta *hihhih*.
 
Välillä vähän hiukopallaa sano! Kuvakin tärähti, kun varmaan puuskutin senverta vielä tossa vaiheessa!

Telkkua tuli kateltua, vaikka päätä hipoikin taas särky - melkein en enää kestä. Msitä tää nyt oikein johtuu! En mä nyt hallitustakaan voi ikuisesti tästä syyttää. (vai voinko?)

Tosi makeita otoksia tullut siinä iltojen hetkinä otettua, eeh... aina välillä täytyy olla pähkähullukin, eikä aina niin viisas ja tiedostava, kuten minä viimeaikoina....*muahhahhha*...

Siis miten teidän sunnuntai alkoi? Eikö muka mars-jäätelöllä? Olis kannattanut, koska aika hyvät fiilikset tuli tuosta. Meidän taannoinen pakastimen siirtämisoperaatio kodinhoitohuoneeseen, on kyllä niin kaksiteräinen miekka kuin voi olla! Parempi se siellä on noin niin kuin tilan puolesta, mutta huonompi se siellä on noin niin kuin mun linjakkuuteni puolesta. Pyykkireissulla on niin helppoa napata se jätski sieltä mukaansa, ai että! (no siis oikeesti, lapset otti ja toivat mullekin. Tai ainakin kysyivtä otanko minäkin, tai siis sanoivat että täällä on sullekin...)
Käytiin myös naapurikaupungissa, haettiin jotain tuikitarpeellista tuolta ja käytiin samalla kirpparilla nuorisokansan edustajan kanssa. Sieltä löysin sekä mummunmussukalle että omalle kuopukselle parit paidat hintaluokkaa kymmenencenttiä - viiskytäcenttiä. Ehjät ja kuin uudet ulkonäöltään. Niin jäi sinne hyllyyn me&I-paidat kulahtaneine väreineen ja nyppyyntyneine kankaineen ( ja viiden euron hintoineen). HAH!

Taidan muuten vaatia jotain sunnuntailisää siitäkin, että joudun tekemään töitä pyhänä. Saakelin perunateatteri odottaa kyllä aina, vaikka kuinka yrittäisin sitä väistellä! Tällä kertaa aika hellusen muotoinen pottu kyllä ilahdutti mun kärsivää mieltäni melko lailla! Eikö oo söpö?


Mun pyykinkuivatusterdeltäni puuttuu kaiteet. En ole ajatellut mennä muistuttaan miehelle, koska se on hikipäässä villoittanut meidän päätyä tuolta yhden rakennelman katto-osalta. Aika hurjan näköistä touhua, kun iso mies punkee itsensä katonväliin pienehköstä kolosta ja pöyhii siellä villoja auki. Arvostan ja pelkään että pyytää mua auttamaan ja koitan olla ihan hiljaa vaan täällä mun jäätelönsyönteineni pyykkihommieni parissa.

Pienimmäisen lapsen päiväunet jatkuvat vielä hetken, toiset sotkevat pyörillä pitkin hiekkatietä niin että pöllyää. Päässäni kieppuu keskiaika ja kolonialismi sulassa sovussa, koska olen juuri kahlannut läpi lukion historian kirjaa harjoituskoetta varten, jonka siis tein nuorison edustajalle. Voin sanoa, että ens kerralla kysyn ensin kuinka pitkä koealue on, ennekuin alan esittään pyhää irmaa joka ilmottautuu mieluusti kokeen tekijäksi. Siinä meinaan joutui pikkuisen perehtymään asiaan, kun sitä asiaa oli yli 150 sivua! Tavallisen huonosti tehty kirja muuten, mikä olikaan nimeltään. Saattoi olla aukeamallinen tekstiä ilman väliotsikoita tai mitään, pelkkää pitkäveteistä jaarittelua vaan sanasta seuraavaan. Ja mä sentäs tykkäsin hissasta koulussani.

Nyt paistaa aurinko siihen malliin, että pakko mennä pihalle ihmetteleen sitä itsekin, kahvikupposen kun vielä saan mukaani, niin on asiat kuulkaa aika mallillaan.

4 kommenttia:

  1. "Siis miten teidän sunnuntai alkoi? Meidän alkoi jäätelöllä.." <--- Juuri tämä on yksi asia, mistä niin paljon sinussa näin blogin välityksellä tykkään! Ehkä se on tuo sun suhtautumistapa asioihin, semmoinen, että vaikka olet jämpti, niin osaat silti erottaa ne elämän ja kuoleman kysymykset vaikkapa... noh, satunnaisten aamujen aloittamisen jäätelönsyönnistä. Kaikki ei siihen pysty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Janni! <3 Asiaa korosti vielä se, että muutamalla kaverilla oli kuvia aamuLENKISTÄÄN facessa :D:D mä postasin sitten jätskipaperin kuvan :D

      Poista
  2. ihana porukka,ihanat hetket,ja hersyvä huumori mukana :) Huikeita kuvia taas kerran ;)

    VastaaPoista