perjantai 4. syyskuuta 2015

Nimpal hämmästynyt, että tästä ei selviä kuin sirkuksella

Aamuni alkoi, kuten yleensä, siinä viiden jälkeen kellon soittoon. Meillä on miehen kans oikein mielenkiintoinen tapa herätä näin aamuisin, sillä ensin soittaa hänen kellonsa ja minä kömmin siinä samassa istumaan ja alan tuijottamaan omaa aparaattiani (ilman silmälaseja, toim. huom.) sillätavalla, että siis mikä täällä soi ja miten. Ja silloin se alkaa se munkin kello soittamaan ja poistan hälytyksen, jonka pystyn tekemään vaikka silmät kiinninnäisinä, sillä omassa kellossani on tuhatsatakertaa isompi ääni kuin miehen ja meidän kuopushan nukkuu meidän makkarissa myös, joten on oltava kaikin tavoin nopea.

Ja me ollaan. Isäntä lähtee samoin tein päästämään koiria pihalle (toinen tulee yläkerrasta pää viidentenä jalkana ja toinen kippuu itsensä spiraalikiemuralle keittiönpuolella, kun ei tiedä kumpi on suurempi: aamuinen hätä vai ilo ja riemu siitä että ne tulee tänäkin aamuna nuo kaksijalkaiset paikalle) ja minä hoipparoin keittiöön tekemään eväsleipiä tyttärelle, jonka vuoksi tässä hereillä todelliseen kukonlaulun aikaan ollaan, koska siis meidän Manfred-kukkohan kiekuu välittömästi, kun ulko-ovi avataan ja elämän ääniä yleensäkin pihamaalta kuuluu. Tyty lähtee siis aamuisin lukioonsa Tampereelle aamukuudelta, tai siis siihen aikaan hänet heitetään bussipysäkille, joka ei tietenkään sekään sijaitse missään varsinaisesti meidän talon nurkilla, mutta on se sentäs lähempänä kuin itse koulu jonne on 60 kilometriä matkaa suurinpiirtein. Joku voi miettiä (esimerkiks minä) miten opiskelu sujuu, jos lapsi herää anivarhain joka hela aamu, mutta sujuu kun on sujuakseen. Likka on sitkeä sissi ja toteuttaa elämässään niitä haaveita todeksi, joita muut ehkä päästävät vain ajatuksiinsa. Tämä valtaisa selvityksen tulva siis johtaa siihen, miksi minä olen tekemässä eväsleipiä ihmiselle, joka osaisi ne kuitenkin itsekin tehdä. Näin me minimoimme todellakin sen, että lapsi ei herää minuuttiakaan aikaisemmin kuin on tarvis ja varmistamme myös sen seikan, että päivä alkaa kunnon aamiaisella. Hyvin on toiminut tähän asti! Saa nähdä mitä mieltä olen sitten, kun mies on jollain reissullansa ja olen ihan yksin täällä viemässä näitä kaikkia sinnesuntonne. Mutta aina niistäkin on selvitty ja en kyllä nyt muutenkaan viittis murehtia niitä etukäteen (tän enempää...).

 
Kello näytti siis 5:57 kun olin niin sanotusti vapaa tekemään aamullani mitä halusinkin ja yleensä kaadun sänkyyn kuin honkapuu metsurin käsittelyn jälkeen jossain mehtikössä (älkää nyt saako tosta lauseesta mitään vääriä miellekuvia joita just itse sain...) , mutta tänäaamuna nälkä kurni vatsassa niin, että ryhdyin puuronkeittoon samalla kun laitoin kahviakin. Uusin luksus, eli todellakin sinä päivänä haettu Aamulehti kuin se on ilmestynytkin, saapui miehen mukana pöydälle ja siinähän se tunteroinen hienosti kuluikin, ihan rauhassa, kerrankin.

Tällä selostuksella etsin siis selitystä sille miksi olin niin turkasen innostunut jo siinä vaiheessa kun ensimmäinen blogi ilmestyi silmieni eteen aamuruuhkan hälvettyä keittiössä lopullisesti. Ihkun Sankarin postaus Onniblogeista sai uteliaisuuteni heräämään ja kävin laittamassa, edelleen siis tällä suunnattomalla energiallani voitte vain kuvitella, hakemukseni sisään. Sitten tapahtuikin jotain kummaa, sillä tietokoneeni sitkeästi valloittamaan pyrkinyt pöpö sai häädön, koska yhtäkkiä netistä löytämäni karkoitusohje olikin minulle (siis minulle!) hyvin selkeä, vaikka se oli ollut kaikkea muuta kaikki ne kerrat kun sitä olin käynyt ihmettelemässä ja käytin sitten aikaani siihen hetkisen, että koneeni ainakin hetkeksi puhdistui. Siin samassa olikin sitten sähköpostiin jo kopsahtanut postia ja minä olin ilmestynyt Onniblogeihin.

Että semmosta menoa tälle aamulle. Ei kai tähän muuta sopiskaan, kun päivän päätteeksi viedään tämä karavaanimme ihan oikeaakin sirkusta katsomaan, jos vaikka oppisivat jotain uusia temppuja (aaahhhh hhhahhhah, meinaan he siellä). Tässä välissä nyt vielä on päivä elettävänä, mutta kai me siitäkin selvitään, onnen ja sirkuksen sekoituksella!

Mimmonen perjantai teillä on ollut?!

Ai niin! Vanhan lisäks blogiin siis pääsee http://onniblogit.com/perhe/puhekuplia/ - osoitteella.

12 kommenttia:

  1. Kel Onni on, älköön sitä ainakaan kätkekö <3 Onnittelut <3 !!
    Ja täälä ollaan lähdössä kirpparille kamalan!!! kuorman kanssa :D :D
    nimim.mistä näitä vaatteita ja kenkiä oikeen tulee!!??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä me ollaan "kaikki", ei vois parempaa blogiperhettä olla <3 Hiukan oon kattellut tota mun kuvaa, että pitikö, siis pitikö..... , mutta näköjään piti ;D ;D :D Älähän kaadu kuormas alle, mulla tyhjeni viime viikonloppuna suulikirppiksellä vaatekuormat ihan hyvin, meinaan vein kolme kassillista ja toin vaan kaks takaisin! (sisältäen siis uudet hankintani ehhh hehhhheh)! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Kaikki on nyt yhtä Onnillisia (just kävin lukemassa tästä toisaalla) ja nyt luen täältäKIN, joten onnea tännekin! :D Hieno juttu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :D mä oon tähän ihan syytön , tää on sen aamukahvin ja aikaisen herätyksen yhteiskeitoksen tulosta ja ittekin mietin että mitä just tapahtu :D

      Poista
  3. Vo kun ihana, että oot säkin mukana :) Onnea!

    VastaaPoista
  4. Piti tulla tännekin liittymään lukijaksi. Onni-bloggaajiakin kun olemme :)

    VastaaPoista
  5. onnea :) onni-blogista ja muustakin ;) joka päivähän sitä onnea matkassa tarvitaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja näinhän se on! <3 Mukavaa lauantaita sinne savvoon :D

      Poista