sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Miten tämä suurperheinen valitsee ruokakauppansa ja ruokansa ylipäätään

Lapsellista-blogin Anna kertoi heidän perheensä ruokahankinnoista ja sai minut (ja monet muutkin)sitä miettimään vähän syvemmin. Ainahan mä siitä jotain mainitsen muutenkin, kun siellä kaupassa nyt vaan tulee käytyä suht usein. Taidan olla muutenkin vähän hypähtelevä näissä aiheissani, että saas nähdä kuinka nyt pysyn aiheessa edes hetken verran!
 
Annan blogikirjoitusta lukiessani tajusin, että vaikka kuinka meillä perheellisillä olisi suht samat tavoitteet, niin elinympäristö(tekijät) vaikuttavat oikeastaan todella paljon niihin ratkaisuihin ja sitä myöten ehkä tavoitteisiinkin?
 
Onko tavoitteissa ykkösenä säästää tai päästä yleensäkin mahdollisimman halvalla? Syödä itsetehtyä? Syödä luomua? Syödä kotimaista? Syödä aina tuoretta? Kaikki asioita, jotka vaikuttavat todellakin jo siinä vaiheessa kun kotoa rahnapussin kanssa liikenteeseen lähdetään.
 
Oma tavoitteeni on hieman vaikeasti puettavissa sanoiksi, mutta koitan (olla kuulostamatta yliäveriäältä öykkäriltä, joita missään nimessä en ole).
 
Meillä lähtökohtaisesti syödään ruokaa, josta me oikeasti tykätään. Tiedättekö: jos leivän päälle ei ole kaupassa tarjolla hyvää ja sopivanhintaista kinkkua, niin sitten ei osteta jotain vaan siihen tilalle. Sitten ollaan ilman ja ostetaan sitä kinkkua vähän harvemmin jos se ei hetkeen tarjoukselle tule. Sama pätee lähes kaikkeen: jos ei ole kotimaista tomaattia tarpeeksi edullisesti, niin ollaan ilman tomaattia, koska espanjalainen tomaatti pääsääntöisesti ei edes maistu millekään (poikkeuksena pikkutomaatit, varsinkin keltaiset). Tämä on se linja jota vedetään aika pitkälle. Ruoka on senverran arvokasta sekä ostaa haltuunsa sieltä kaupasta, että toisella tapaa arvokasta omasta itsestä huolehtimista, että sen kans saa (ja pitää, mielestäni) olla tarkkana. Haluan myös ostaa kotimaista niin paljon kuin mahdollista,- jos se kotimainen maistuu paremmalta kuin ulkomaalaiset vaihtoehdot. Hillosipuleita olen ostanut kaksi kertaa elämässäni. (syönyt kyllä useammin, mutta ostanut vain kaksi). Ensimmäisellä kerralla ostin Felixin tuotemerkin purnukan, ajattelin että sellainen varma valinta (ei kuitenkaan halvin edes siinä K-kaupassa). Maku oli niin kammottava, että muistin taas aika moneksi vuodeksi miksi en ollut niitä aiemmin kotiini hankkinut. Anopin pöydässä olleet hillosipulit sen sijaan houkuttivat kerta toisensa jälkeen ja vihdoin taivuin kysymään, että mistä ihmeestä nämä on, kun makuero on kuin yöllä ja päivällä niihin minun ostamiini verrattuna. No ne oli Lidlistä, en muista kyllä enää tuotemerkkiä, mutta sieltä ja maksoi pikkurahan verran (varmaan puolta Felixiä halvemmat silloin). Anoppi kyllä vihjaisi, että ovat siksi niin hyviä kun niissä on sokeria rutkasti... No mutta silti. Jos haluan hillosipuleita, haen ne Lidlistä.
 
Toisin kuin moni ehkä olettaisi, niin meillä ei pakasteta ruokia lähes koskaan. Jauhelihan makukin vaan on ihan erilainen, kun sen paistaa tuoreeltaan kuin pakastimesta sulatuksen jälkeen, ei siitä mihinkään pääse. Ja tämähän perustuu vain ja ainoastaan meidän perheen makunystyröihin. Jauhelihana käytän aina jos mahdollista niin Snellmanin vähärasvaista nautaa, tai sika-nautaa samalta tuotemerkiltä, riippuen vähän mitä teen. Näistä jauhelihoista tulee kaikkeist vähiten nestettä pannulle kun niitä alkaa valmistamaan, jolloin "kuivalla pannulla" ollessaan liha paistuu eikä kiehu, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja minä pidän siitä vähän paistuneesta mausta, vaikka kypsäähän siitä tulee kummassa tapauksessa vaan, ettei sen pualeen. (Ja just oli jossain vertailu, jossa kaksi kokkia paistoi jauhelihaa "oikealla" ja "väärällä" tavalla, toinen antoi pannun kuumeta ensin ja lihan tekeytyä ennen pannulle laittoa, toinen iski kylmälle pannulle kylmän lihan. Lopputulos oli suurinpiirtein sama heidän mielestään, tosin jälkimmäisen tapa kesti kauemmin.)
 
Ruokakaupan valintaan vaikuttaa meillä ehkä eniten se, mistä saadaan mahdollisimman todennäköisimmin kaikki tarvitsemamme ostettua ilman että meneminen on valtava ponnistus. Meillä on täällä kylillä lähi(no on sinnekin viis kilsaa matkaa)-Sale, jonne ei vaan tule lähdettyä sillätavalla erikseen, siellä käydään siitä ohi mennessä eli jos asioidaan muutenkin kylän keskustassa (kuulostipa hienolta toi "asioidaan"! Siis pari koulua siellä päin on ja yhden lapsen kerho, että niillä asioilla sielläpäin käydään). Tämän pikkukaupungin varsinaisesta keskustasta löytyy sitten ruokakauppoja enempikin, myös Lidl, mutta meille sopivin valikoima on ehdottomasti K-supermarketissa. S-marketin valikoima olisi ehkä yhtä kattava, mutta meidän autolla sinne pieneen kaupunkiparkkiruutuihin änkeminen on niin vastenmielistä, että ei kiitos. K-kaupan parkkiksella on "isojen autojen parkki", jossa ollaan me valtamerilaivalla liikkuvat (siis tila-autolliset, kuorma-autot ja paloauto aika usein). Tämä vaikuttaa ehkä eniten siihen kauppakokemukseeni, sillä jos parkkeeraan tavalliseen ruutuun niin automme täyttää sen lähes reunojaan myöten. Sieltä on yhtä pärskelettä ujuttaa lapsia pihalle ja yhtä isoa pärskelettä ujuttaa ne samat lapset ja kauppakassit (noin 6 kpl) sisälle poislähtiessä. Painajaista!
 
Koska kauppa on kymmenen kilometrin päässä, niin siellä ei poiketa ihan joka päivä, ihannehan olisi käydä kerran viikossa vetämässä kaapintäytteet kotia ja sen jälkeen vaan olostella ja kokkailla (ja syödä). Mutta tässä tulee tämä perhekoko taas eteen. Kun meitä on arkisin täällä yhdeksän (tai about kymmenen, melkein aina jollain on kaveri) ja suurin keskittymä näistä jo ihan isoja ihmisiä (kasvavia nuoria miehiä ja naisia), niin mikään pari tölkkiä maitoa ei vaan pelitä päivää kohti. Maitoa menee 6-7 litraa PÄIVÄSSÄ. Ymmärrätte varmaan, että kun sen määrän kantaa kaupasta, niin kovin monelle päivälle ei jaksa (vaikka oisit kameli) niitä kuskata ja toiseksi, ei ole sellaisia säilytystiloja missä esimerkiksi viikon maidot saataisiin säilytettyä. Kaupassa siis täytyy käydä useamman kerran viikossa, halusit tai et.
 
Leipä on, maidon lisäksi, toinen artikkeli jota meillä menee oikeasti paljon. Ja kun mä sanon paljon, niin tarkoitan paljon. Pussillinen ruispuikuloita iltapalalla, pussillinen ruispuikuloita aamupalalla (jos ei ole puuroa viitsinyt laiska äiti tehdä tarjolla). Kaupungilla on myös Vaasan leipomonmyymälä, jossa olenkin silloin tällöin vieraillut. Mutta koska sinne täytyy erikseen mennä tiettyyn kellonaikaan, eikä se ole auki aamuvarhain eikä iltamyöhään (menee kiinni jo aika aikaisin iltapäivällä muistaakseni), jolloin kuitenkin useimmiten kauppareissuni minä teen, niin siihenkään ei sitten voi aina turvautua.
 
Koska minun kauppareissuni, -ajan, polttoaineen ja luonnon säästämiseksi- ajoittuvat lähes aina myös siihen kun meillä on jotain muutakin menoa sinne keskustaan. Hyvin hyvin harvoin lähden erikseen nimenomaan ruokakauppaan.
 
Meidän kauppalaskumme ovat olleet noin 150 euroa per kerta, noin kolme kertaa viikossa. Se on valtavan paljon rahaa. Olenkin nyt koittanut oikeasti ponnistella tämän asian suhteen ja muutaman kerran kokemuksella olenkin saanut itselleni ihan toimivan systeemin (ja laskut olemaan noin 90 euroa kerta). Minullahan oli tässä käytössä ruokalistat aina viikoksi, jolloin kaupassakäynti säästäisi ainakin hermoja, jos ei muuta. Mutta koska paljousalennukset ja muut hyvät tarjoukset eivät kulje välttämättä ruokalistani kanssa käsikädessä, niin olenkin nyt vähän liusutellut ruokalistaa ja ostanut myös ihan sitä mikä on hyvää mutta halpaa, oli sitä listassa tai ei.
 
Tuolla käyttämässäni kaupassa on myös satsattu nykyään lähiruokaan, parasta mahdollista perunaa oman paikkakunnan viljelijältä - siinä tulee paljon minulle tärkeittä asioita huomioitua yhdellä ostokerralla. Täällä toimii myös lähiruokapiiri (tiemmä), jonne siis voi liityttyään tehdä tilauksia tuotteista ja hakea ne sitten jakelupisteestä tiettynä päivänä. Idea on ihan hyvä, mutta vähän ihmettelen välillä mikä on se lähiruuan kilometrimääritelmä, kun sapuskat tulee mun mittapuulla aika kaukaa. No ehkä mä vaan olen hitaasti lämpiävä tämänkin suhteen, mutta suosin kyllä lähituotantoa tuolta kaupasta ostaessani. Torilla kävisin varmaan useammin, jos se olisi kätevämpää ja oikeasti jollakin tapaa järkevää. Nyt jos lähtisin kaupungin torille, niin joutuisin parkkeeraamaan autoni monen kilometrin päähän, ottamaan rattaat ja muut vermeet völiin ja silti en saisi sieltä yhtään sen lähempänä poimittuja vihanneksi kuin kaupastakaan ja niiden kantaminenkin olisi aika ponnistus läpi kaupungin taas, koska mitään pikkumäärää ei kannata meidän perheelle edes vilauttaa.
 
Tälläisiä ajatuksia tuli tältä äidiltä, mitenkäs teillä menee? Mikä perusperiaate teillä on ensimmäisenä kun haette perheelle ruokaa? Mulla ne tais olla helppous yleensäkin käymisessä ja valikoiman laajuus. Tavoitteenani on lisätä Lidlissä käymistä, koska siellä kuulemma on huomattavasti halvempaa kun vähän näkee vaivaa etsiäkseen mitä hakeekin. Se vaivan näkeminen minulla juuri tökkiikin, koska olen muutaman kerran ostanut jotakin "verrattavaa" sieltä ihan oudolla tuotemerkillä ja tietenkin pilkkahinnalla esim K-kaupan hintoihin verrattuna, niin on kyllä ollut sellainen makuelämys, ettei kertakaikkiaan meidän perheen suuhun iske. Ja sitten tulee sellainen yleinen kammo ja tuska siihen vaivaan, että täällä mä kulutan aikaani ja valkkaan ja sitten joudun kuitenkin käymään eri reissun kauppaan kun kukaan ei syö tätä moskaa. Vaikka kaikki ei todellakaan ole siellä moskaa. Mutta paljon myös on.
 
Ihannetilanteessa meillä on maakellarissa juurekset ja muut sellaiset vuoden kierroksi, leivon itse leivät ja pullat ja kaupasta haetaan aina vaan vähemmän tuotteita. Mutta koska elämä , niin nyt mennään vielä näin, että ne on haettava kaupasta, koska joku muu kasvattaa ja säilyttää niitä.

P.S. Monen vuoden jahkaamisen jälkeen tänne tulee ehkä citymarket (parin vuoden kuluttua?), jonka seurauksena käyttämäni ruokakauppa menee ihan uusiksi. Koska oletan näiden siirtyvän markettiin kauppiaiksi (toivon ainakin niin), koska sittari tulee maantieteellisesti aivan tämän toisen kaupan viereen (ainakin perustustöistä päätellen, tai siis purkutöistä) jolloin en usko Keskon pitävän kahta K-kauppaa vierekkäisillä tonteilla. Saas nähdä minkälaisen kauppapostauksen sitten teenkään? Käynkö siellä? Onko siellä kallista? Onko meillä silloin maakellari? Käytänkö lähiruokapiiriä?
 
 


6 kommenttia:

  1. mielenkiintoinen juttu :) Ja paljon pohdittavaa,annoitpa sit samalla vähän vinkkiä,millaista postausta meijän ruoka-kulttuurista kaipaat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ihan minkälainen vaan kelepaa :D

      Poista
  2. Todellakin menee ruokaan ihan liikaa rahaa, aina tasaisin väliajoin kans mietiskellään, miten saisi ruokamenoja pienemmiksi. Yritetään käydä pari kertaa viikossa ruokakaupassa, joskus onnistuu, useimmiten ei, koska aina on myös vähintään maito ja leipä loppu. Pitäis olla kaksi jääkaappia, niin ehkä onnistuis tuo. Jonkin verran voi leipää onneksi pakastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin totta, säilytystila tulee aina jossain vaiheessa vastaan! :)

      Poista
  3. Rupesin nyt itsekin pohdiskelemaan aihetta kirjallisessa muodossa ja huomasin, etten ilmeisesti ole jättänyt tähän minkäänlaista kommenttia. Aihe on tosi mielenkiintoinen ja tätähän on oikeasti hyväkin miettiä. Jos et nyt pahastu, niin lainaan tämän aiheen blogiini ja julkaisen oman versioni tässä lähipäivinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään pahastu! Mielenkiinnolla jään ootteleen :D

      Poista