torstai 10. syyskuuta 2015

Luulin ettei tähän pitäisi palata (näin pian), mutta tässä ollaan: ne sairaspäivät

Työnantaja on ihminen. Minä olen ihminen. Ymmärrän kyllä, että jos (toinen) ihminen sairastuu, niin se ei (useimmiten...) ole hänen vikansa. Ikävää ja ei toivottavaa. Mutta mietitäänpä (jälleen kerran) tämä asia näin:

Sinulla on lastenhoitaja lapsellesi siksi ajaksi, että menet jonnekin missä sinun tarvitsee olla ja jonne et voi mennä lapsen kanssa.  Esimerkiksi töihin yksinyrittäjäksi, jolloin sinun on oltava paikalla tai siltä päivältä sinun tienestisi ei vähene muutamaa prosenttia vaan ne kaikki prosentit. Sinä maksat tietenkin hoitajalle palkan ja hän antaa siitä vastineeksi aikansa ja itsensä lapsesi hoivan antajaksi. Hyvä ja perinteinen diili, siis.
No sitten käykin niin, että hoitaja sairastuu. Hän ilmoittaa sinulle, että ei pääse nyt tulemaan tekemään sitä työtään johon olet hänet palkannut. Ikävää; toivot pikaista paranemista. Samalla kaivelet rahapussiasi ihmeissäsi, koska siitä huolimatta että et saa häntä hoitamaan lastasi, sinun täytyy maksaa hänelle palkka. Ja sen lisäksi, niin, sinähän tarvitset sen hoitajan! Äkkiä sijainen paikalle! Mutta niin, eihän hänkään ilmaiseksi tule? Palkka hänellekin on maksettava, joten taas sinä olet siellä rahapussillasi. Ilman siis sinusta johtuvaa syytä oletkin yhtäkkiä maksanut kahdelle työntekijälle, vaikka saat vaan toisen niistä työpanoksen.

Mitä tästä esimerkistä sinä lukijani siellä, opit? Että tarinan "sinä" vihaa sairastunutta työntekijää? Että toivoisi hänen tulevan sairaana töihin? Että hän ei arvosta tämän tekemää työtä?

Vai että, elämässä tulevia tilanteita ei aina voi ennakoida, mutta silti kyse ei ole vastakkainasettelusta? Että tilanne ei ole kellekään osapuolelle helppo (ollut koskaan)?

P.S. Variaatioita sijaisten hankkimattomuuksista lähtien on varmasti monenlaisia, mutta tämä oli vain yksi selkistetty esimerkki.




12 kommenttia:

  1. Se on aina jännä huomata, että asioilla on kaksi puolta. Ennen Miehen ryhtymistä yrittäjäksi mä en ollut ajatellut just sitä yrittäjän/työnantajan puolta kovinkaan paljon, mutta sittemmin on nekin asiat tulleet tutuiksi ja se työnantajan puoli ikään kuin... inhimillistynyt. Ja inhimillistämisen taito on sullakin, musta sä osasit niiin osuvasti kuvailla tätä asiaa tässä tekstissä. Hyvä, että tästä puhutaan, onhan tämä jatkuvasti ajankohtainen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Janni! Hyvä jos mielestäsi onnistuin! :) Tämä on välillä (yllätyksekseni) niin hämärtynyt monilla, ettei meinata ymmärtää ollenkaan, ettei sillä työnantajalla ole mitään kaivoa mistä ämpäröidään rahaa kaikkeen jos ei yritys mitään tuota vaan vaan kuluttaa. Siinä ei hyvä tahto pitkälle auta, vaikka kuinka lakkoja pukkaisi päälle.

      Poista
  2. Vastasinkin osittain jo tuonne omaan blogiin tästä... Mutta... Ymmärrän yksityisyrittäjän kannan tässä hyvin, mutta toivoisin että pystytään asettumaan myös työntekijän rooliin. esim ak. sairastan kahta kroonista sairautta ja ne tuo ikävä kyllä saiaruspoissaoloja, mutta ikävää työnantajalle... mutta jos minulla ei olekaan oikeasti varaa olla pois, eli tulenkin jatkuvasti sairaana töihin, onko se työnantajalle yhtään edullisempaa? Minulla on nostettu lääkekattoa, sairaalamaksukattoa ja lääkekorvauksia. Nyt minulta vielä pienennetään sairauspäivärahaa. Onko tämä reilua? Eikö tämä kerro, ettei minulla tai muilla kroonisesti sairailla oikeasti ole yhteiskunnallista arvoa? Olen pahoillani, jos minun blogikirjoitukseni aiheesta pahoittaa sinun mielesi yksityisyrittäjänä, mutta koen että minulta ja muilta jotka ovat samassa asemassa: kroonisesti sairas, lapsiperhe, omistusasunto, kunnalla keskeytymättömässä vuorotyössä oleva ja vielä autollinen, on näissä säästötalkoissa viety kohtuuttomasti. En tarkoittanut tätä sitten mitenkään pahalla enkä varsinkaan henkilökohtaisesti. Tämä on vain minun ajatus näistä talkoista ja säästöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä olekaan kysymys reiluudesta, ei työnantajaakaan kohtaan kuten varmaan ymmärrät. Ei ketään kohtaan. Mutta eihän säälillä yksikään yritys palkkoja maksa koska sillä ei tuottoa tule vaikka kuinka ymmärtäisi. Ikävä että on sairauksia, mutta sekään ei ole kuitenkaan kai työnantajan asia, kuten ei muutkaan työbtekijän henkilökohtaiseen elämään liittyvät seikat. Pitää elää varojen mukaan. Minäkin olen kroonisesti sairas. Olisin tällä lapsimäärällä ja sairaskertomuksella jollekin työnantajalle kallis työntekijä. Elämässä onkin valintoja joita tehdään sen mukaan mitä elämä tuo eteen. Mielestäni.

      Poista
    2. No, minusta tässä nyt joka tapauksessa pitäisi katsoa koko kokonaisuutta. Se, että ei jouduta maksamaan enää sairaspäivärahoja (jolloin kroonisesti sairailla ei ole oikeasti varaa sairastaa), ei lihotetan muuta kuin työnantajan pussia. Pienyrityksillä tämä ei tule lisäämään yhtään työpaikkaa, koska todellinen säästö ei vastaa yhtä työvuotta vuodessa. Suuryrityksillä tämä todennäköisesti tulee tarkoittamaan suurempia osinkoja osakkaille. Työpaikkojen lisääminen tämän säästötoimen tarkoitus kuitenkin kai oli? Eikä rahan omistajan vaihtaminen?

      Ja mitä sitten taas tulee alaa mikä on minulle lähinnä sydäntä: mieti tilanne, kun syöpäosaston sairaanhoitajalla ei olekaan varaa olla poissa töistä esim. flunssakaudella. Hän menee pienessä flunssassa töihin, jolloin ennen on voinut jäädä pois palkallisesti. Mutta pienituloisella sairaanhoitajalla ei olekaan varaa menettää sitä 90€ nettopalkkaa yhdelltä päivältä ja siitä seuraavilta n. 15€/pvä aina 9 päivään asti, jonka jälkeen pudotus tuleekin olemaan n. 20€/pvä. Mitä selität syöpäpotilaalle, jonka immuunivaste on jo alentunut? Sairaanhoitaja, lähihoitaja, laitoshuoltajat yms. alktistuvat joka päivä töissään bakteereille ja viruksille, jotka lisäävät heillä sairauspoissaoloja. Toki pienyrittäjälle on kamalaa kun työntekijä sairastuu, ja tästä aiheutuu lisäkustannuksia mutta siihen voitaisiin keksiä jokin muu ratkaisu kuin sairausloman palkan pienentäminen rankalla kädellä. Esim. ylimääräinen sairausvakuutus tai kelan osuuden suutentamista.

      Ymmärrän myös, että tämä säästötoimenpide helpottaa työnantajaa palkkaamaan sen kroonisesti sairaan, kun ei tarvitse maksaa niin paljoa enää mahdollisista sairauspoissaoloista. Tällä toki voidaan perustella että tilanne on WIN-WIN. Mutta, onko kroonisesti sairaan, jolla saattaa tulla pitkiä sairauslomia vaikka kaksikin vuodessa, varaa mennä silloin PIENI PALKKAISELLE alalle lainkaan? Tai kun tämä kroonisesti sairas ihminen joutuu juoksemaan lääkärissä tai mahdollisesti joissakin hoidoissa sairaalassa esim. kerran kuussa. Tuloissa tulee katkoja, useita palkattomia päiviä vuoteen. Toimeentulotukohakemuksia täytellään ja sitten sossun luukulla nöyryytetään, kun pitää jokaisesta ostosta näyttää kuitti ja perustella jokaisen lääkkeen tarve. Sekä pohditaan olisitko kuitenkin voinut säästää ja pitäisikö sinun myydä asuntosi ja elää sillä? Vain siksi, että sinä halusit kuitenkin yrittää kantaa kortesi kekoon tässä yhteiskunnassa tekemällä töitä.

      Loppun nyt kuitenkin totean, että omasta kokemuksesta voin kertoa, että raipalla ei ole koskaan saatu hyviä tuloksia. Se ei tee motivoituneita työntekijöitä, jotka halauvat tehdä tulosta. Kokemuksesta voin myös todeta, että kun meillä töissä sai alkaa olemaan omalla ilmoituksella 3pvä poissa (palkan kanssa) vähensi huomattavasti sairauspoissaoloja. Toki on näidenkin sairauspoissaolojen hyväksikäyttäjiä, mutta kun sellaista huomaa, niin siihen puuttuminen on sitten kehityskeskustelun ja työterveyshuollon asia.

      Poista
    3. Mä en voisi enempää olla eri mieltä monestakin asiasta (kuten että miten ikinä työntekijän sairaudet, paitsi työperäiset, on työnantajan asia. Työntekijä antaa työpanoksensa työnantajalle ja saa siitä korvauksen. Simppeli homma). Ennenkaikkea, sanoin tähänkin sopivan vastauksen postauksessa, joten en voi kuin pyytää lukemaan edelleen. Itsensä säälijät ovat kaikkea muuta kuin avun todellisia tarvitsijoita tässä maassa. Minä voinkin varmaan laittaa ovet säppiin ja jättää nekin riistämäni työntekijät yhteiskunnan (ja sinun) verovaroilla elätettäviksi. Ja elelen herroiksi sillä lihonneella pussilla!

      Poista
    4. Se onkin rikkaus, että on erilaisia mielipiteitä. Sillä tavallahan tuo meidän hallituskin on koottu, ihmisten erilaisista tavoitteista. Ja tottahan se on, ei olisi hallitsevia suuryrityksiä, jos ajateltaisiin työntekijän etuja kaikessa... :)

      En mitenkään ole yrittänyt sua syyllistää. Ikävää jos koet sen niin. En ikinä väheksy pienyrittäjiä ja haluankin että heitä tuetaan.

      Poista
    5. En ole ehkä kuitenkaan se kovaäänisin niin kokija, sillä aika moni yrittäjä on hiljaa mielessään tätä manaillut jo pitkään. Mutta kuten sanottu, niin ehkä yrittäjät ottaa sen enemmän "valintana" ja nielee aika paljon siksi. Ja tää muuten on mielenkiintoista, että Perussuomalaisten tuloa hallitukseen pidettiin nimenomaan työntekijöiden suurena voittona, että mitä nyt tapahtuu, puolueissa ja seuraavissa vaaleissa? Jännityksellä ootan!

      Poista
    6. No, enempää ottamatta puolueisiin kantaa... Niin kyllä suomalaisten olisi pitänyt arvata, että kolme takin kääntäjää sinne on valittu. Vaalilupauksissaan lupaavat kymmenen hyvää, mutta toteutus on jotain aivan muuta. En usko, että tästä mitään opimme... Mutta onneksi hallituskaan ei kaikkeen pysty. En usko, että tämä niellään hiljaa vaan saattaa vielä kääntyä kelkka. Katsotaan mitä ensi perjantai tuo tullessaan. :)

      Poista
  3. ja minä oon ihan pihalla,ihan kaikesta :D tai siis melkein ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvä esimerkki ja hyviä kommentteja.

    Mä olen itse työntekijä, mutta ymmärrän yrittäjiä perhetaustani takia hyvin. Esimerkkisi lisäksi on nimittäin monia töitä, joihin ei tosta noin vaan oteta sijaista, jos työntekijä on kipeä. Pelkästään turvallisuuden näkökulmasta vaadittaisiin perehdystys, johon yrittäjällä ei luonnollisestikaan ole aikaa/rahaa. Miten yrittäjä ratkaisee akuutin ongelman? Hoitaa tekemättä jääneet työt itse, yöllä, omien töidensä lisäksi. Pienelle yritykselle yhden työntekijän sairastuminen, loma tai mikä tahansa muu pätevä syy poissaoloon saattaa olla todella vaikeaa. Olen itse 3-kymppinen nainen, mutta en todellakaan yrittäjänä palkkaisi lapsetonta samanikäistä naista. Se on ikävä tosiasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Juuri näin. Eikä siinä ole mitään tekemistä sillä mitä tunteita siinä herää puolin ja toisin, vaikka sitä jotkut kovasti koittavatkin tähän vetää.

      Poista