keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Keskiviikkona mietin tätä

Pikkasen olis kiire, joten täytyy jättää kommentteihin vastaaminen (anteeksi , sori, bardon me) ja valita välillä tälläisen at-this-moment postauksen tekeminen.

On nimittäin sellainen pikkuisen parempi keskiviikko meneillään, sillä olen nukkunut suht hyvin. Se on sillätavalla mahtavaa tuntea itsessään, koska olen unettomuuteni vuoksi yleensä vähintäinkin puoliunessa vielä tässä vaiheessa vuorokautta - siitä huolimatta missä ikinä sillä hetkellä liikuskelenkaan. Nyt olen ihan kotisohvalla ja olen virkeä. Mahaankaan ei satu! Mulla on siis syitä olla iloinen - muitakin kui nuo selkäni takana majaleikkejä vetävät kaksi pojannappulaa, jotka ovat kyllä sellaisia elämän tarkoituksia, ettei mitään rajaa. Tässä olen istuksinut jo hyvän tovin ja niin on pojatkin - kököttävät siis tässä mielikuvia aiheuttavalla sohvalla mun kanssa ja ovat minun ja selkänojan välissä. Jos ja kun joku nyt miettii, että miten se edes on käytännössä mahdollista, niin en minä vaan kuulkaa tiedä. Ihan mikään pienin eukkonen kun en minäkään ole, mutta jotenkin ne lapset nyt haluaa kömpiä tuonne majaansa!

Eilen tai oikeastaan koko viikolla, mitä tässä nyt on viikkoa kerennyt olemaan, olen koittanut jatkaa näitä mun uusia elämänohjeitani (tai ne mitään uusia ole, mutta kerrankin käyttöön otettuja!) ja olen tehnyt muun muassa iltasämpylöitä puuronlopusta ja jatkokäyttänyt kaikkea mahdollista edellispäivän aterialta jäänyttä meidän kolmen lounaisiin. Kanoille ei ole mennyt mitään kuin jotain kurkunpäitä korkeintaan. Tää alkaa siis ihan selvästi mennä selkäytimeen tää hävikin vähennys! Jee!

Seuraavaksi ajattelinkin ottaa käsittelyyn meidän roskamäärän. Lajitellaan sen verran mitä lajitellaan, siis suurin osa kamasta on sekajätettä ihan vaan sen takia, että pieninkin haluaa laittaa niitä kaikkea mitä ikinä keksiikään roskiaan roskiin ja siinä sitten ei paljoa tänkokoisessa taloudessa aleta arpoon, että onko tuolla nyt mitään sinne sopimatonta vai ei. Koska luultavasti on. Luultavasti on myös jonkun lyijykynä, piirustusvihko ja koiran purulelukin. Kenkiä ei ole enää niin paljon ollenkaan, kuin oli joskus. Että joko meidän pienin on kasvanut tai vaan oppinut piilottamaan ne paremmin. Nyt mä kuitenkin päätän tarttua tähän aiheeseen ja alan erottelemaan poltettavat roskat vielä paremmin. Ennenhän mä olen erotellut ne suurinpiirtein lennossa kesäaikaan, kun muka ulkona seisovalle grillille on vähemmän matkaa ja kaikki muka muutenkin kätevämpää. Hah. Mä otan tän nyt asiakseni ja teen siitäkin kätevämpää, tai ainakin kokeilen sitä tämän loppuviikon. Sen jälkeen katotaan miten käy, annan luvan itselleni olla etenemättä ilman tunnontuskia, tai sitten jos käy kuten hävikin minimoimisessa, siitä tulee se tapa (jota toivon).

Pakkaukset sisältää kyllä nykyään tosi hyvin merkkejä siitä saako niitä polttaa, haudata tai upottaa vaikka puuronsa sekaan antamaan vähän kuitua eeehhheh, joten siitä tämä ei ole kiinni. Kyllä mä katon, että meidän suurin ongelma on se säilytys ennen polttamista -tarvikkeista tulevat pakkaukset on meillä ainakin osa melko isoja ja toisaalta osa jollakin tavoin kosteita, joten ei niitä ihan mihin vaan pärekoriin tai tiskipöydälle kuitenkaan viskota. Roskiskaappi on vähän nounou sen pikkuväen takia. No mä kehittelen jotain, edes loppuviikoks, niinhän me sovittiin!

Sitten on tää loppuun saattaminen koko hommelissa, eli poltto. Ajattelin että jos joka ilta (tai edes joka toinen... tai....) laittais nuotion tohon grilliin pihalle ja laittais tölkit roihuamaan? Kai siitäkin nyt jotain kaasua tulee ja tapan kaikki lähitienoon puut, mutta se voi olla vaikka sitten se seuraavan viikon pelastusaiheeni. Nyt mä muutan meidän roskiksen himalajasta saana-tunturiksi ja samalla pienennän kaatopaikkajätettä ja ihan vaan sitä tunnetta, että aina sekin pönttö on täynnä, kele!

Lupaan palata asiaan, kun olen tehnyt mullistavia tahi noloja toteamuksia kaikesta käytännössä, joten ei kun kierrättämään!

P.S. Tänään on taas opiskeluilta, enkä ole viikossa oppinut mitään, vaikka asialle omistautunut lukijanikin yritti parhaansa.... oih. Mutta ehkä ne tänään loksahtaa kaikki sillätavalla paikoilleen? Ettei käy niin kuin sille kyyhkysparalle, joka lennähti tossa aamusella meidän muovitetun päätyrakennelman sisälle siitä ainoasta aukosta joka siinä on. Siellä se sitten on kökötellyt jo aika monta tuntia päätään kallistellen, kun ei osaa mennä pois. Enkä mene auttamaan, se on aika mötikkä tommonen kyyhkynen kuulkaa jos se päättää päin pläsiä tulla...

7 kommenttia:

  1. Minäkin poltan roskia. Mutta todellakin se säilytys ennen roskien polttamista on ONGELMA, paha ongelma, vaikka on metalliastia (mitättömän pieni), jossa mukamas niitä säilytetään, mutta kun se on a i n a täynnä, säilytä siinä sitten, ku ne vyöryy koko ajan... Mut ei viitti montaakaan astiaa hommata! Ehkä pitäis? Eli jäänpä taasen innolla seuraamaan, mitä kehität ratkaisuks, jos saisin vinkkiä itellekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin että ei mitään paineita mulle vai, eeehheh, no kunhan kuulette miten täs kävi niin .... :D

      Poista
  2. No nyt mullekkin tuli kunnon siivous vimma :D Taidampa siivota tänään koko kodin lattiasta kattoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Siivositko? Mulle tulee hyvin harvoin se vimma :D

      Poista
  3. Hehehehehee tämä oli varsinainen aamun piristys! :D Meilläkin poltetaan ihan kaikki poltettavissa oleva (paitsi keräyspaperi, lehdet ym.) ja ns. polttoroskis on AINA täynnä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen huomannut, että tässä sijaitsee meilläkin syvää laatua oleva ongelma :D Ou mai. Ehkä me keksitään yhdessä vielä joku mullistava patentti siihen? Sitä ootellessa :D

      Poista
  4. ja meillä...ei muuten polteta,muuta ku talvella ja tosi vähän silloinkin. Mut lajitellaan tosi tarkkaan:muovi,pahvi,paperi,metalli ja lasi..Vielä ku ois se kompostori,ni jäis seka-jätteen laitto entistä vähemmäksi.

    VastaaPoista