torstai 3. syyskuuta 2015

Hyväksy vartalosi, mutta älä kuitenkaan naamaasi sentäs

Taas on meikätyttö ihmetellyt! Kun tämä kaksinaismoralismin määrä on niin valtavaa, että osa täytyy pilkkoa palasiksi ja laittaa pakkaseen, tai muuten se alkaa haisemaan ihmisten nurkissa...
On niin hirveän muodikasta nykyään olla sinut itsensä kanssa. Hyväksy raskausarpesi! Röllykkämaha kertoo vain tekemistäsi uusista ihmisistä! Näytä hitsivie rintavarustuksesikin kaikille  koska se nyt vaan on luonnollista! On kaikenmaailman bikinikuntohaasteita, joissa otetaan ne ahhhahhah bikinit ja ahhhahhah laitetaan päälle ja siin siul on kuule sitte se bikinikunto. Very funny?

Oikeastihan nuo asiat on ihan sillätavalla oikeellisuuden juurilla, että kyllähän ihmisen pitääkin itsensä hyväksyä ,tai ainakin myöntää tilanne, kuten minä teen muahhhahha. Mutta miksi ihmeessä jokaisen medioissa pällistelevän "kato-kuinka-leveä-peppu-mulla-on-enkä-välitä" - tyypin naamat ei suinkaan ole mitenkään luonnontilassa? Enkä tarkoita edes että ilman meikkiä. Vaan ilman käsittelyä. Nämä itsensä hyväksyjät nypityttävät kulmansa, värjäävät ne kestoväreillä, peittävät näppylänsä ja laittavat hiuksiin sitäjatätä, jatketta, väriä ja muokkaavaa leikkausta. Miksi heidän naamansa tai hiuksensa eivät kelpaa sellaisina kuin ovat, mutta etuvarustus isketään kyllä kuvaan ilman rihman kiertämää ja ollaan niin helkutin vapautuneita taas että! Valistetaan muita koska halutaan olla esimerkkeinä, mutta rampataan itse kuitenkin hoidatuttamassa kaikki varpaanvälitkin, kun ne näyttää niin pal paremmilta silloin. Onko se silloin itsensä sellaisenaan hyväksymistä kaikkinensa päivinensä? Opettaako se siis meitä millään tavoin kuitenkaan, kun annetaan esimerkkiä, että silti sun täytyy nää yleensä näkyvät paikat laittaa tällinkiin, koska se nyt vaan on muuten ihan kamalaa. Onko nämä vapauttavat paljastuskuvat kuitenkin merkki siitä, että koitetaan saada hyväksyntä niille omille häpeänpaikoille, mutta koitetaan kääntää se joksikin yleiseksi naisasiaksi? En ole kamalasti nähnyt umpeenkasvaneita kulmakarvoja tai letittämiseen kelpopituisia säärikarvoja kenenkään kuvissa esimerkkinä itsensä hyväksymisestä? Ettö opetetaanko tässä kuitenkin, että tiettyjä asioita pitää nolostella ja hävetä, mutta silti muka ei mitään?

Mutsis on- blogistikin pääsi ulkomaanuutisiin asti kuvallaan, jossa oli vapauttanut rintansa. Se vapauttaminen siis tapahtui niin, että otti kuvan miehestään paidattomana ja peitti sitten omat yksityiset paikkansa miehen kuvasta leikatuilla "rinnoilla". No en hänen miehestään tiedä, mutta esimerkiksi aika monella miehellä on todella karvaiset jalat ja muutkin paikat ruumiissaan, olisko voinut vaikka vapauttaa ne osat itsestään? Vai eikö hienoilla neidoilla kasva edes säärikarvat?! Vai oliko tarkoitus sittenkin saada vaan huomiota, jota kaikkin muutkin yläosattomat tyttöset haluavat konstilla tai toisella saada? Kun on niin paljon sek...kiinnostavampaa olla paidaton kuin karvajalka. Ja alunperin oli kuitenkin koko kampanjan tarkoitus viedä koko seksistinen asenne pois naisen vartalosta....?

Enkä mä sillä, että siinä laittautumisessa olisi sinällään mitään pahaa tai väärää. Mutta kun alkaa saarnaamaan itsensä kaikkinaisesta hyväksymisestä, niin kannattaisi tarkistaa että elää niinkuin opettaa. Koska muutenhan sen pointti niinkuin lakkaa olemasta ja olet vain yksi niistä, jotka haluavat esitellä itseään kameralle. Jännityksestä täristen odotan, koska tulee ensimmäinen rupinaama jonnekin esittäytymään, omana rehellisenä vapautuneena itsenään. Lupaan silloin keittää sen kunniaksi kahvit ja olla oikeasti ylpeä siitä, että joku uskaltaa. Että siinä sitä on esimerkkiä, jos joku haluaa sitä oikeasti ottaa ja kokee sen tarpeessa olevansa. Sitä odotellessa menen vetämään suojapeitteet ylleni ja mietin mitäs tänänpä tekis ruuaks.

P.S. Törmäsin tässä yhtenä iltana  paikallisessa K-supermarketissa sellaiseen juttuun, kuin ystävällisesti juttelevaan kaupan kassaan. Sanoi muistaakseni spontaanisti jotakin, että kuinka ihanaa on kun kuulee asiakkaan (minun) nauravan kaupassa noin iloisena ja mun tuli tästä lauseesta niin hyvä mieli, että se tottatosiaan kantaa vieläkin mun mielialaa eteenpäin. Miettikää nyt, kuinka pienestä on isot asiat kiinni! Punastelin kuin pikkutyttö siinä kehuista maireana, vaikka kassa oli itse se nuori ja hehkeä nainen ja minä joku rönttösvaatteisiin pukeutunut ruuhkavuosiäiti.

P.S.2. En linkitä tähän sitä varsinaista yllämainittua bloggaajan kuvaa, koska mielestäni se ei tänne sovi. Jokainen halutessaan voi sen etsiä hakukoneiden kautta, jotka näyttävät sen oikein mielellään vieläkin. Tekstissä ollut linkki vie vain kyseiseen blogiin, jos ei ollut vielä vaikka jollekin tuttu. Mielipiteeni itse blogista on ehkä yllättäen ristiriitaisen positiivinen, toisaalta vähän surullinenkin. Bloggaaja kirjoittaa kyllä hyvin rehellisesti kipeistä ja kepeistä asioista ja siinähän ei sinällään ole mitään väärää eikä pahaa. Kasvun aikoja varmasti kuitenkin vielä nuorella naisella käytävänä ja siihenhän kuuluu rajojen etsiminen, välillä ne ylittäen ja välillä alittaen. Silti, olisiko tätäkään tekstiä syntynyt, jos ei myös hänen kirjoitustaan olisi ollut aikoinaan ja silmiini osunut? Tätä sopii miettiä, minunkin *virn*.

6 kommenttia:

  1. ole mikä olet,näin se on ! mullaki roikkuu 2-3 pelastus-rengasta ja olen ylpeä niistä,ja nyt naamaa koristaa 4-5 kirkuvan punaista finniä ;)

    VastaaPoista
  2. On tää elämä jotenki ihmeellistä: jotkut tekee kaikkensa "ulkonäköseikkojen" eteen ja jotkut sisäisten olojensa eteen... Onneks ONNEKS saa jokainen itse kukin meistä ihan ite päättää miten valitsee... Itsensä hyväksyminen kaikkine vikoineen/virheineen sisäisine ja ulkoisine ei ookkaan ihan pikku juttu. Pitääkö tehdä kaikkensa, ettei vanhene ulkoisesti? Mun nähdäkseni sisus ei vanhene, ei oo niin sanotusti parasta ennen pvm:ää. Terveisin "vain vähän" ulkoisesti rupsahtanut sisäisesti eheytyvä(kö)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitta <3 just niin, sisäisesti mäkin olen edelleen se pitkäkinttuinen koipeliini, joka imeskeli lettinsäpäätä :D ulkoisesti olen naamioitunut keski-ikäiseksi kotirouvaksi :D:D:D

      Poista
  3. Mä en oo kyllä nyt yhtään sinut itseni kans..Inhoan mun raskausarpia ja en todellakaan oo ylpeä niistä yhdestäkään :D mutta joo, pakkohan niitä on mukana kantaa kun ei poiskaan saa, että hyväksyntähän sekin on tieten, pakkohyväksyntä nimittäin ;D Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kyllä minäkään, tai siis olen myöntänyt tilanteen mutta haluaisin siihen muutosta mutta olen siihen liian saamaton luonne :D :D tuntuu vaan hassulta kun "itsensä julkisesti hyväksyneet" kuitenkin .... no fixaavat "itseään".

      Poista