tiistai 15. syyskuuta 2015

Hiljainen mutta vireä (kylä ja lukukokemus)

Täällä on pidellyt nyt niin ihania ilmoja, että ei paljoa ehdi koneella istuskella. Eilen me oltiin niin reteitä ja reippahia, että paineltiin kylän leikkikentälle kauppareissun varrelta. Huomatkaa siis: meidän kylällä on leikkikenttä! (tiedän tiedän, olen siitä ennenkin maininnut, mutta kun se on niin iso juttu!). Nämä on näitä asioita joita maalla ei niin vaan joka nurkan takana kasvakaan ja täältäkin on menty sitten kaupungin keskustaan asti liukumäkeen, jos ei tuota oman pihan pientä ja muovista oteta lukuun. Nyt välimatka lyheni yli kymmenestä tuollaiseen reiluun pariin kilometriin ja mehän niin riemuitaan. Tokihan meillä on täällä kotonakin keinut ja hiekat, mutta on se erilaista lapsillekin, päästä välillä "kylille katteleen", ihan kuin itsellekin. Kurkittiin vähän rannassakin, josko joki näyttäisi erilaiselta siellä kuin omalla kohtaa ja näyttihän se! Ranta oli tosi matala ja nähtiin muutama tosi iso kalan molskahduskin, sekä ihana pieni kalaparvi hyppäämässä yhtäaikaan ilmaan kuin hopeiset suikaleet vaan.





Kun saatiin kaikki perheenjäsenet päivän hommiensa päätteeksi sitten kotiin, niin lähdin vielä kolmen pojan kanssa kirjastoon. Lapset on olleet aika pitkään koulun kirjastoauton varassa, koska meillä on ollut senverran kiireiset illat viime vuosina aikoina. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että meillä on täällä kylällä sivukirjasto, joka ei ole jokapäivä auki ja silloinkin kun on, niin ei tietenkään aamusta iltaan. Mutta minä en ajattele asiaa niin että se olisi niinkään kirjaston vika, vaan meidän *heh*. Onneksi koululla käy kirjastoauto usein ja lapset on raahanneet sieltä kirjoja innokkaana luettavaksi, ettei tämä lukemiseen kannustaminen aivan ole ostokirjojen varassa ollut.  Vaikka meillä on ihana kirjakauppa kaupungissa, siellä on sellainen Kirjakellari-osio myös, josta löytää yksittäisiä kirjoja ihan pikkurahalla. Mä en edes oikein voi käsittää, että kirja jotenkin vanhenisi tai menisi muodista!  Lastenkirjat nyt ainakaan. Mutta että sieltä ollaan raahattu kotia vaikka ja mitä viime vuosina. Ostan myös kirppareilta kirjoja, todella paljon. Pienten poikalasten äitinä viime aikoina olen katsonut ihan oivaksi vaihtoehdoksi, että jollekin pienellekin voi antaa jonkun kirjan käteenkin asti, ilman että tarvitsee haukan lailla vahtia vieressä sivujen oho repeämistä tai muuta sellaista. Toki meillä on myös kirjoja, kuten kirjastonkirjat, joita ei käsitellä miten sattuu. Mutta yllättävän paljon tuollainen parivuotiaskin tykkää kulkea kirjojen kanssa ja välillä pysähtyä tutkailemaan mitä siellä onkaan, kun siihen luvan oikein saa. Siihen tuollaiset puoleneuron kirjat on oikein omiaan.

Sekalaista Sakkia - blogin Sankari on kirjoittanut lukutaidosta enemmänkin ja postaa myös heidän perheen suosikkiukemistoja blogissaan, käykäähän kattomassa ja saamassa vinkkiä!. Ajattelin sen innoittamana laittaa tähän meidän eiliset kirjalainat, kukin arvelkoot itse kuka lainasi mitäkin (lainaajina siis äiti 43v, poika 10v, poika 8v ja poika 5v, yksi kirja tuotiin myös lasta 2v ajatellen):

-Isä, lähdetään sieneen! (Markus Majaluoma)
-Pikkupupun lahjatoive (Rebecca Harry)
-Luonnontutkija (Terry Jennings)
-Supertähti Zlatan Ibrahimoviz (Adrian Besley)
-Eilan, Rampen ja Likan parhaat (Sinikka Nopola)
-Kapteeni Kalsarin ja Sähköräkäjätkän iso paha taistelu (Day Pilkey)
-Tatun ja Patun avaruusseikkailu (Aino Havukainen)
-Guinness world records 2013

Reissun päätteeksi meillä oli pitkä lukuhetki keittiön puusohvalla ja osa kirjoista on jo moneen otteeseen läpikahlattu.

Itse muistan lapsuudestani todella hyvin, kuinka menin sinisellä potkukelkalla kirjastoon, pakkanen narskui, katselin tähitaivasta ja kuuntelin siinä vain jalasten laulua. (tätä lukiessa tuntuu että olen kuin joku viimevuosisadan muinaisjäänne tässä muistoineni). Jääkö omille lapsille ollenkaan tälläisiä muistoja? Tai edes kirjamuistoja? Toivottavasti. Meillä luetaan aika paljon ääneen, niin että nekin jotka "eivät nyt jaksa tulla kuunteleen" kuitenkin kuuntelevat siinä samalla vaivihkaa. Meillä oli miehenkin kans projekti taannoin, jossa luettiin Juhani Ahon Rautatietä vuoronperään aukeamittain toisillemme. Siitä innostuneina hankittiin Täällä Pohjantähden Alla äänikirjana ja kuviteltiin jotenkin, että siinä sitten loikoillaan vaan ja kuunnellaan vanhaa klassikkoa sielut sivistyen. Mutta voi meidän huumorinkukkaviljelmä sentään, Veikko Sinisalon lukutyyli on jotenkin niin verkkainen , että meinattiin pakahtua pidätettyihin nauruntyrskeisiin - joten äänikirja on jäähyllä nyt ainakin hetken aikaa vielä.



Mukavaa tiistaita kaikille! Nauttikaa vielä auringonsäteistä, lukekaa kirjoja jotka ovat ehkä ennestään teille tuntematonta tyylilajia, kokeilkaa naurua helpottamaan erilaisia maailmantuskia. Kyllä se siitä!


4 kommenttia:

  1. Välillä meinaa täällä vähän ottaa päähän, kun saa siivota noiden pienimmäisten kirjallisuuden jäänteitä pitkin lattioita. Ne kun nauttii kirjallisuudesta kaikin aistein (eikä muut voi sitten enää samaa kirjaa lukea, tietenkään...)

    Itselläni on ollut ongelmana nyt pysytellä hereillä lukiessa, kirja kuin kirja ja nukahdan kahden rivin jälkeen. Odotan innolla väsymyksen laantumista :)

    Kirjastot ja kirjastoautot on kyllä ihan parhaimmistoa, ja noihin autoihinhan pystyy myös tilaamaan haluamansa kirjan :)

    VastaaPoista
  2. Leikkipuistot ovat kyllä lapsille todella tärkeitä juttuja vaikka omassa pihassa olisi miten hienot vermeet tahansa. Lasten kanssa käytiin aikoinaan Linnanmäellä niin takaisin tullessa piti päästä Hakaniemen puistoon, joka oli matkalla nähty, vaikka oli samantyylinen kuin omatkin puistot. Mutta yleensä joka kaupungissa piti puistoihin tutustua.
    Ja kirjastot ne vasta upeita paikkoja ovatkin. Meillä on kannettu kassikaupalla kirjoja kotiin, luettu ääneen ja kaksoset saivat sadut jo äidinmaidossaan. Luin nimittäin esikoiselle aina kun imetin. Ja edelleen meillä ollaan kovia lukemaan. Pojat ovatkin kouluissa saaneet lempinimen Wikipedia.....joten jotain on jäänyt myös mieleen.
    Mukavia puisto- ja kirjastohetkiä jatkossakin teidän porukalle!

    VastaaPoista
  3. niin se on jännä,miten niitä leikki-puistoja joko on tahi ei...Kuten meillä,1km.n säteellä löytyy lähemmäs 10 eri leikki-puistoa,kaikissa en oo ees 18v.n aikana ehtiny käydä :D
    Meillä muuten kuunnellaan noita Markus Majaluoman kirjoja cd.ltä,aika hulvattomia seikkailuja :D

    VastaaPoista
  4. Tuo sähköräkäjätkä kuulostaa kyllä niin kreisiltä että vois tehota meidän poikiin :D

    VastaaPoista