maanantai 7. syyskuuta 2015

En oo hävinnyt vaikka (ruuan)hävikkiviikko onkin

Nyt ei sitte mäiskitä niitä ruuanrippeitä roskiin siellä! Minäkin niin paistelin eiliset perunanloput pannulla, laitoin vähän kaikkea mitä jääkaapista löytyi sinne sekaan ja salaatit viekkuun lautaselle. Hyvää oli ja kaikki meni, yhtään muruakaan ei mennyt hukkaan.
 

Iltapäivän iloksi meinasin laittaa lätyt tiriseen pannulle, koska jäätelöä näytti olevan pakastimessa paketti tolkulla. Vaniljajäätelö kuuman lätyn kaverina lautasella on sitten hyvvää! Ja aattelin muutenkin, että laitan tota sapuskapuolta kiertoon oikein luvan kanssa, koska tiedättekö: minussa on vähän sellaista jemmarin vikaa ilmennyt. Hamstraan kaikkea -säilyvää kuitenkin mutta silti - kaappeihin ja pakstimeen ja sitten käyn kuitenkin kaupasta hakemassa tarvittavat ruoka-ainekset. Pikkasen siis hiomista tossa mun taktiikassa? No nyt tulee muutos siihenkin, ainakin viikoksi, hehe.

Kyllä mua ihan oikeentosisti risoo, kuinka joskus menee ruokaa suoraan roskikseen niin että soi. Jotakin onkin jäänyt lämmitettäväksi asti ja sitten sen unohtaa jääkaappiin ja sinne se jää. Tämä oli meillä isokin ongelma joskus, kun koirillekaan ei nyt ihan mitä vaan syötetä, joten ei niitäkään voinut ruuankaatopaikkana niin vaan käyttää. Mutta niin kliseistä kun onkin, niin pienet teot aloittaa isot asiat ja niin vaan on kuulkaa tän syksyn systeemi ottanut niskalenkin tästäkin ongelmasta! Meinaan kun lämmittelen ja kokkailen miulle ja pikkuskideille aamupäivällä lounaaksi jotakin melkein aina sovellettua sapuskaa, käytän siis eilisiä ja muitakin pakkauksien loppuja ja mitä-nyt-sattuu missäkin olemaan. Asiaa auttaa ihan hirveesti se, että pojat on kaikkiruokaisia. Enne mä tein aina isommalle sakille ruokaa jo aamupäivällä ja sitten koululaiset lämmitteli sitä koulusta tullessaan ja illemmasti sain olla tekemässä jo jotakin muutakin. Nyt on siis järjestys keikahtanut päinvastaiseksi ja homma pelittää paremmin kuin koskaan! Illalla väännetään siis toinen ruoka ja se mitä siitä jää, on useimmiten joku osa mun ja pikkusten seuraavan päivän lounasta.

Yksi superiso asia, jota en ole vieläkään ratkaissut, on minusta nuo tuoresalaatit sun muut vastaavat herkkislaatuiset tuotteet, jotka ei meinaa millään kestää edes seuraavaan päivään kotona. Joko niitä on säilytetty jo kauemmin siellä kaupassa tai jotain, mutta pieleen menee aika usein. Varsinkin meidän kylän kaupan Sale tuottaa oikein työkseen näitä roskikseen meneviä salaatintuhnaleita. Että harmittaa! Eikä kyllä todellakaan tule raahattua niitä sinne näytille, että kattokaa nyt kun tää ei kyllä levästä paljoa enää erotu tämäkään salaatti. Siinä tilanteessa sitä vaan äänestää jaloillaan ja ostaa salaattinsa muualta. Mä en ihan ymmärrä mikä haksu mulle sattui viime keväänä kun kasvimaani kyljessä olen kyykkinyt, koska en ole salaattia laittanut maahan ollenkaan tänä vuonna. Sehän nyt tietenkin on ketjuista lyhyin, kun hakis sen tosta omalta pihaltansa! Ens vuonna sitten taas , jos ei uutta haksahdusta satu siinä kevätauringon paistellessa, hihhii. Voipi kyllä olla, että meidät ihmiset on tarkoitettu syömään kesäajan ulkopuolella noita muita vikeriäisiä juttuja, kaaleja ja semmosia, jotka säilyykin sitten paremmin?

Leipä on toinen, joka meillä menee "hevosille" aika tiuhaan tahtiin ja se sapettaa mua sitten ihan satasella (mitä se ikinä tarkoittaakaan, mutta tässä se tarkoittaa paljoa). Kaikki (on yhtä kuin muut perheenjäsenet paitsi minä) aloittavat leipänsä tekemisen aina siitä juuri tuodusta pussista ja vanhaan ei katso kukaan päinkään, paitsi äitiparka. no, mä tykkään kyllä vähän kuivahtaneesta ruisleivästä, mutta en minäkään ihan pohjaton ole. Että joku järjestys tähänkin olis saatava meillekin (Tosin just vasta sain uhkailtua ja painostettuahoukuteltua perheen eräät jäsenet syömään muutakin kuin ruisleipien päälipuolia. Siinä olikin tekemistä ja se vaati muutamat pultit ensin sen jälkeen kun pussissa oli kahdeksan alipuolta keskenään, kahdeksan! Siihen oli jo käytetty aikaa ja vaivaa ja kahden eri pussien sisältöjäkin varmasti.).

Tästä sitten päästään siihenkin asiaan, että ruokalistan tekeminen ja kaupassakäyminen on myös aika haastavaa. Kun pitää ottaa huomioon kaikki miljoonat pikkuasiat joista tulee niitä isoja jos ei niitä ota huomioon ensinkään!

-mitä ei olla just syöty, eli vaihtelevuus
-mitä syödään, eli jääkö jatkojalostettavaa ja jos niin mitä siihen lisäksi
-mitä on tarjouksella
-paljonko jotain on kotona ja paljonko sitä jotain tuodaan lisää ettei lopu mutta ettei jää pahentumaankaan
-mitä kukin haluaisi jos saisi päättää
-mitä sitä viitsii tehdä milloinkin ja missäkin viikon kiireessä edes ehtiikään
-mitä koulussa mahtaa olla ruokana, ettei just samaa osuisi
-onko luomua, läheltä ja vielä niin ettei tulisi pakkausjätettäkään ja työllistyikö nyt varmasti suomalaiset tästä tuotteesta

Huh. Ei ihme, että välillä ottaa päähän pelkkä ajatus kauppareissusta! (ja joku on sanonut, että äitinä olemisessa ei tarvitse ajatella ollenkaan mitään muuta kuin omaa pilttinassukkaa, miettikääs nyt, kun sitä on vaan kauppareissullakin pelastettavana omat lapset, oma talous, maailman talouskin ja koko pallon luonnonvarat. Tai vastavuoroisesti saatettavana ne tuhoon ja turmioon. Huh toisenkin kerran!)

Lapsityövoiman käyttö sallittua *hii*! Näin se akvaario puhdistuu kaksivuotiaankin käsittelyssä...

4 kommenttia:

  1. Toi on tosiaan ajankohtainen aihe, muakin alkoi jo kesälomien alussa vaivaamaan se, että piti vipata ruokaa roskiin, kun ei sitä voinut kahdeksi viikoksi jääkappiinkaan jättää enkä ollut onnistunut ns. syömään jääkappia tyhjäksi.

    Voin vaan kuvitella miten paljon haastavampaa koko ruokahuolto on perheelliselle, kun se jo sinkulle on ihan riittävän vaikeaa ja ruokaa menee aina jonkun verran roskiin. Biojätteitäkään kun ei täällä kerätä erikseen.

    Mulla suurimmat haasteet on pienet säilytystilat (pieni jääkaappi pienellä pakastinlokerolla) sekä se itseopittu tapa, etten tykkää syödä samaa ruokaa kuin korkeintaan parina päivänä peräkkäin. Kolmas ei vaan uppoa, vaikka kuinka yrittäisin. Se tarkoittaa sitä, että jos en kutsu ketään syömään, pitää jo kokkausvaiheessa tehdä eri ruokalajeja yhdestä paketista kanaa tai lihaa.

    Ja se salaatti on mullakin ihan mahdoton, rucola taitaa olla levällään jääkaapissa tälläkin hetkellä!

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä, just näin, ostoksissa on monesti mietittävää kyllä niin paljon ja aikaa kauppareissuun vähän. Ja hei, mä oon se ruisleipäpäällipuoliensyöjäkans, mutku... :/ Kohta taas heti nyt kauppaan meno edessä, ou jee :D ;D Mitäs sitä syötäs tällä viikolla, gulp!? :D :D

    VastaaPoista
  3. voih,mä mokasin tänään,ku heitin 2.lta pienimmältä jääneet puuron-jämät pois :( no,mut..mä oon kyll muuten tosi pihi,leipää me ei osteta lainkaan,ku saadaan sitä 2 kertaa viikossa kotiin kannettuna. Mutt..välillä pannaan stoppi siihen tuomiseen ja entiset syyään pois ennenku uutta otetaan vastaan... Se leipä-ressu,kokeilepa sitä :D sämpylä-taikinaanhan voi lisätä vaikka mitä ruuan jämiä ;)

    VastaaPoista
  4. Mä niin pauhaan täällä aina siitä että "ensin entinen leipäpussi tyhjäksi ennenku avataan uus!"
    Meillä muksut jo tietää, että äidin läsnäollessa ei kande edes yrittää :D

    Tein tänään kans yhden ekoteon, vein makaronin jämät kanoille :D ai että on hyvä mieli!

    VastaaPoista