torstai 13. elokuuta 2015

Toinen päivä ja paljon on opittu jo tähän mennessä

Kuten esimerkiksi sen, että en ehkä ikinä enää luovu ruokalistoista. Kukaan ei nirise eikä märise sapuskoista (miksei ole sitä ja miksei ole tätä ja teethän sitä ja teethän tätä just tänään), äiti tekee mitä listassa lukee ja jos sattuu jotain häppeninkiä (jaa meillä...) niin saattaapi olla, että joku toinenkin ottaa lukua listasta ja tekee sen mukaan koko perheelle appeen. Vitsit mää oon nero!

Ja ettei viikonloppuna kävisi vanhanaikaisesti ja ottaisin jopa liian rennosti, niin tein listan jo ensiviikollekin. JA otin kuvan ja siellän se on käännykässä nyt valmiina kauppareissua varten. En voi kuin hämmästellä edelleen omaa suurta viisauttani... *no joo joku ehkä on saattanut keksiä tän saman ennen muakin mutta kuka sitä muistelee ja saattaapi olla että minäkin olen tätä ennenkin tehnyt ja unohtanut sitten sen siliän tien mutta kuka sitäkään nyt muistelee hei!*

Ruokalistan teossa on hiukan, meidän taloudessa nähkääsnähkääs, noita liikkuvia osasia, jotka pitää ottaa huomioon ihan vaan kaikkien mukavuuden vuoksi. On iltaharrastuksia, on liikunnallisia iltaharrastuksia ja silloin pitää miettiä mitä urheileville nuorille syöttää ja mihin kellonaikaan. Luulin olevani tässäkin kohtaa nero (kun edes muistin sellaiset seikat) mutta katotaas nyt mitä käytäntö sitten sanoo. Lähinnä siis tiistait ja torstait on niitä päiviä, ja silloin kaikenlaiset makaroniruuat (pastat, sanois joku hiano) on sekä nopeita toetuttaa että antavat buustia olematta liian raskaita kuitenkaan sulatella niidenkään, jotka lähtevät sen jälkeen vielä treenaamaan.

Ensiviikon perjantain pizzapannari saattaapi kyllä vielä matkan varrella muuttua, koska meillä on silloin lastenkutsut!

Nämä iloiset pojat saapuivat koulupäivänsä jälkeen kotiin, vihdoin. Hauskaa oli ollut ja läksytkin tehtiin jo ihan entiseenmalliin. Kuten jo aiemmasta koulukyytipurkauksestani annoinkin ymmärtää, niin helppoa ei ole olla täällä meilläpäin lapsiperheinen ja tämä on valitettavasti jokasyksyinen ruljanssi tämä kyydityshomman järjestely.

Vuosien varrella tässä on ollut
-vaaralliseksi luokiteltu koulutie -> koulukyyti
-sama tie muutettu turvalliseksi siis vain päättämällä asia niin, tekemättä mitään liikennejärjestelyjä    siis -> ei kyytiä
-yli 5km pitkä koulumatka -> koulukyyti
-sama matka mitattu jollakin uudella laitteella ja jää inan vajaaksi -> ei koulukyytiä
-vaaralliseksi luokiteltu tien yksi risteys -> koulukyyti
-vaaralliseksi luokiteltu tien risteys jolloin kuuluisi koulukyyti, mutta silti kahtena vuonna peräkkäin se on jätetty huomioimatta - > ensin ei kyytiä, sitten kyyti ylimääräisin järjestelyin

Tämän lisäksi vuosien varrella on päästy nauttimaan
-koulukyydin eväämisestä koska meillä oli hetken aikaa lähempänäkin koulu jonne ei taas kyytiä tietenkään olisi millään mittapuulla tarvittukaan, vaan koulupa oli päätetty sulkea mutta sinne olisi silti pitänyt lapi/lapset hetkeksi laittaa, vaikka olisivat kohta joutuneet kuitenkin siirtymään sinne kouluun jonne olimme heitä laittamassa
-kaupungin julkistama kanta medioissa, että kaikki saavat kuljetuksen, joko itsemaksavina tai ilmaiseksi, mutta kun kysyt kuljetusyhtiöltä, niin yhtäkään itsemaksavaa ei mahduta kyytiin ottamaan, tätä kaupunki ei kuitenkaan tunnusta, vaan kertoo satuaan kerrasta toiseen
-kuljetuksesta joka ottaa naapurin lapset kahdenkymmenen minuutin välein kyytiin, ensin siis yhden ja sitten toisen, koska se on näin kätevästi suunniteltu
-koulukuljetuksesta joka ei koskaan tullutkaan, joka vei/jätti lapsia vääriin paikkoihin ja joka monta kertaa oli sellaisen kuin tunnin myöhässä (jolloin tietysti lapset myöhästyivät koulusta reilusti puolen tuntia, kerran jopa puolitoistatuntia)

Mutta onpa ollut myös
-kyyti joka haki kotipihasta koska halusi niin
-kuljetusyhtiö joka epäselvissä (kaupungin aiheuttamissa) tapauksissa vakuutti että jokaikinen lapsi tuodaan kotio oli nimet listassa tahi ei mutta minnekään ei jätetä kenenkään pilttiä
-kyytejä jotka huolehtivat lapsien unohtuneet pipot ja reput oikeille omistajilleen
-kuskeja jotka moikkailevat vuosienkin jälkeen kyyditettäviään ja muistavat kysellä kuulumisia

Nyt meillä siis on kyydit, noilla alakoululaisilla, kuten kuuluukin. Mutta helpostihan se ei taaskaan mennyt, koska liuta lapsia oli jätetty aikataulujen ulkopuolelle ja niitä varten kuljetusyhtiöt nyt sitten joutuvat tekemään kaikki aikataulunsa uusiksi, jotta saavat jokaisen lapsen kyytiin mahtumaan. Senpä vuoksi meidänkin lapset olivat eilen leikkineet tunnin koulun jälkeen siellä pihassa ennenkuin pääsivät kyydillä kotio. Joku opettajaparka siellä sitten oli joutunut myös jäämään tunniksi ylimääräistä koululle näitä lapsia vahtimaan. Tämä on niin joka vuotista ja tämän voisi niin helposti välttää, kun vaan olisi yksinkertaisen huolellinen työssää, hän kuka ikinä sitä työkseen tekeekin. Koska kaupunki on laatinut ohjesäännön (koskien kuljetuksien järjestämistä)  joka on jaettu jokaiseen wilmaan ja heidän ei tarvitsisi kuin itsekin sitä noudattaa.

Ihan pikkuisen pikkuisen alkoi kyllä harmittamaan, kun kaupungin taholta tullut kommentti asiaan oli (lopulta, kahden päivän, melkein kymmenen ihmisen, yhden lakipykälän ja yksinkertaisen listan jälkeen) että me nyt tässä koitetaan teidän mieliksi tämä asia saada järjestymään. EI. Te ette tee sitä siksi, että me täällä niin vaadimme. Teidän kuuluu se tehdä vaatisimme sitä tai ei, se kuuluisi siellä jo olla, kuten kaikki muutkin kaupungin palvelut. Ei niin, että luokkaan toimitetaan opettaja vasta kun vanhemmat sitä vaativat, siellä kuuluu olla sellainen jo ihan alkujaankin. Enkä edes mainitse mitään siitä, että vanhempien kuuluu lukea kaupungin tekemää selontekoa jossa on tiet merkitty numeroin ja sitten ymmärtää mitä tietä sillä tarkoitetaan. Kun sitten tarkistat kartasta teiden numerot, niin saatkin kuulla, että kaupunki ei katso ollenkaan karttaa, vaan käyttää omaa mielikuvitustaan tulkintaansa, jonka mukaan joku tie voidaan heidän ajatuksissaan lopettaa kesken matkan ja loppupää siitä tiestä on vaan jatke jota ei mitkään heidän tulkintansa koske. Tosin heidän papereissaan se koko tie mainitaan risteyksineen kyllä sillä numerolla,, jota se ei siis kuitenkaan ole. Sellainen vastaus sieltä tuli. Ei lienen minningäänmoinen ihme, että kuljetukset ei pelitä.

Mutta tämä aamu meni eilistä paremmin, tai no ainakin mulle sopivammin, koska otin käyttöön toisenlaisen taktiikan - sen nimi on elbaaminen.

-Kello soi  (ja kukko kiekui, indeed) viiden jälkeen: ylös, koirat ulos ja sisään, likalle eväät, ilman ihmettelyä, likka pysäkille
-Raatomakuuta sängynpohjalla kolme varttia
-Kello soi taas, ylös, kahvinkeittoa, aamupalaa
-Lapsien herätys, niille aamupalaa
-Seuraava pysäkille puol kahdeksan
-Loput kouluihinsa kahdeksan pintaan

Himppusen parempi fiilis siis nyt. Tai siis olis, jos ei yks laps olis ripaskalla. HUOH. Mutta potut kiehuu jo ja mä ilmoittauduin opiskelemaan venäjääkin, josko se tänä vuonna jopa toteutuisikin (eli jospa eivät nyt siirtäisi sitä ilmoitettua ja  minulle sopivaa päivää ja kellonaikaa sittenkin minulle sopimattomaksi).

Eikun pää edellä päin päivän seikkailuja!

8 kommenttia:

  1. huh huh,puistelen täällä päätäni tuolle kyyti-sodalle :( On sen niiiiiiiiiiin vaikeeta nykyisin,kaikkea mitataan rahassa,jopa ihmisen henkeä...
    peukuttaa ruoka-listalle ;) Meillä tämän päivän ruoka vielä ihan täysin auki,katottaneen,mitä pakkasesta löytyis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :( Mulla oli kesällä toi pakastimen ja kaappien tyhjennys, meillä oli aika eksoottisia ruokia välillä kun löytyi vaikka mitä :D :D

      Poista
  2. Tulipa mieleen tilanne muutaman vuoden takaa, kun toinen kaupunki yhdistyi yhdeksi jättimäiseksi kaupungiksi ja vähän järkkäili aiemmin hyvin toimineita kyytejään uusiksi parin koulun lakkautuksen saattelemana. Siinähän kävi tietystikin niin, että se, kenen hommaa kyydit oli karttaan reitteineen piirrellä sattui asumaan kaupungissa ja kuvittelemaan, että myös maalla jokainen tieksi karttaan merkitty tie tosiaan olisi nelkytpaikkaisen linjurin mentävä.

    Oli siellä piirtelijä aika kummastunut, kun sekä kuljetusyhtiö, koulun henkilökunta että lasten vanhemmat alkoivat sitten soittelemaan, että kuin meinasitte ton linjurin saada mönkijälle tarkoitettua polkua menemään...

    Omakohtaista kokemusta ei kyllä kyydistä ole, mutta lasten luokkakaverit olivat saaneet aika jänniä reissuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, meilläpä taannoin oli juurikin niin, että tämä yhdyskaupunki kun kilpailuttaa kuljetukset niin tarjouksia tehdessään kuljetusyhtiöt sitten käy reittejä läpi ja niin vaan meidän peltotiellekin tulla körrötti täyspitkä bussi yks kesä. Hiukan katoin että mitä ihmeen turisteja sieltä tulee oikein! No se peruutti sitten takasin kun ei päässyt muutoin :D

      Poista
  3. Kuullostaa tosiaan kamalalle tuo kyyditysten järjestely! Joko teillä on tauti jyllännyt koko sakin läpi? :/ Tsemppiä tähänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä se.... Ihme kuule, kun meillä ei tauti ole (vielä) edennyt kahta pidemmälle! Ihan ollaan ihmeissämme! Kiitti tsempeistä! (ja mä oon varmaan ihan pöllyssä siitä desinfioimisesta mitä harrastan täällä.....)

      Poista
  4. Meilläkin on käytössä ruokalista. Ihan kokonaiset viisi viikkoa vedetään aina eri ruokia viitenä päivänä viikossa, ja taas alusta kun on menty loppuun! Viikonloppuisin sitten tehdään jotain ns. parempaa safkaa.
    Just kyllä eilen tuumasin ukkokullalle että pitäiskö taas vaihdella ruokalistaan ruokia, lisätä jotain ja jättää jotain pois :) vähän mukavuusalueen ulkopuolelle välillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et viittis vinkata mitä sulla siinä listassa on! Ihan olis kans tervetullutta :)

      Poista