perjantai 28. elokuuta 2015

Se perjantai, jolloin satoi ja paistoi

Minä tässä tunnustaudun kyllä ihmistyypiksi, joka viihtyy viileässä ilmassa ihan yhtä hyvin kuin lämpimässäkin. Sama pätee kyllä sateeseen, se ei minua niin haittaa (ainakaan ilmaantuessaan vain silloin tällöin) vaikka poutasäästäkin nautin tietysti täysillä.  Joskus harmaa ilma vetää maihin, mutta tänä aamuna sain ihan mielettömästi vauhtia itseeni (siksi tai siitä huolimatta, kuka noista nyt tietää) ja lähdin nuorimmat pojat muassani kaupungille. Matkan varrella pelkkä kauppareissu muuntui lounastusreissuksikin ja soittelin myös vanhimman lapseni porukan meidän mukaan. Pienten makumieltymyksien johdattelemana menimme (Koti-)pizzalle ja meillä oli kyllä oikein mukavaa siellä. Takana on ne ajat, kun kumpikin nuorimmista (tämä meidän kuopus ja esikoisen esikoinen, jotka ovat siis vain puolen vuoden ikäerolla) istutettiin syöttötuoleihin ja sitten koitettiin joko pitää ne irti toistensa kermaleivoksista tai kraiveleista, tai muuten vaan yritettiin saada ikiliikkujat istumaan edes sen yhden pienen hetken hiljaa paikoillaan, tai edes hiljaa tai edes paikoillaan *virn*. Nyt nuo pienetkin oli ihan isoja ja istuivat tyyriin näköisinä haarukat kädessä popsimassa pizzojaan, ilman häslingin häslinkiä! Koska kuitenkin ollaan me, niin mun täytyi sitten kunnostautua räminä-alueella ja lähdin hakemaan vähän servettejä niin että tuolit lenteli mun perässä nurin *hupsista*. Mutta koomisin hetki oli kyllä se, kun aloin selittämään jotakin meidän yhdestä plikasta koulunkäynteineen ja siinä samassa hänen kuvansa tuli esiin iltapäivälehden sivulta :D Tää on niin meidän elämää nykyään, että nuoret ne vaan elää ja menee ja me vanhemmat ei olla todellakaan ajantasalla esimerkiks mistään lehtihaastatteluista tai muista tuollaisista pikkuseikoista...



Masujen täytyttyä vietiin kaupunkilaiset kotiinsa kyydillä, kun vettä roikasi niin että meikäläisen varpaat ihan ui sandaaleissa, ja sitten jatkettiin nassikoiden kanssa ruokaostoksille.

Kotimatkalla otettiin koulutaksista tulleet veljekset kyytiimme ja tultiin kotiin nyssäkät rytkyen. kun sain jääkaapin tuupattua täyteen kaikkea mitä sinne kuuluikin, niin muistin ilmoittautuneeni Kyläseuran pihakirppikselle myyjäksi ensi sunnuntaiksi ja aloin etsiä sinne menossa olleitä kamppeita. Niitä onkin ihan yllin kyllin ja lisää on vielä jemmassa (niin hyvässä, että ihankohta varmaan se jemma löydetään), laitoin vielä facebookiinkin ilmoituksen, että eurolla kipale lähtee kaikki mun pöydästä, ettei tarvis ihan kamalasti kantaa kotia takaisin näistä!


Päiväkahveiden aikaan oli aika lukaista vähän kirjaa, joka on tuijotellut mua jo jonkin aikaa ja nyt sitten siihen tartuin. Osa on ollut ihan tuttua turinaa (vähän liiankin tuttua, että meinaa mennä itsestäänselvyyksien puolelle) mutta kaikki fysiologinen osuus on kyllä ollut kiinnostavaa (ja uutta). Luen siis nuorten urheilijoiden fyysisestä harjoittelusta opusta.


Onk tää sammakko vai mikä tää on? Papu on ihan tuskissaan, kun ulko-ovi on pahimmilla kaatosateilla ollut kiinni! Sitten kun sitä hiukan raottaa, niin pötikkä pistää kynnykselle maaten ja possottaa siinä liikahtamatta päiväunensa. Ihan hassu koira *hihhi*.


Paistaa taas! Ja on muuten lämminkin. Muksut painaa kal..pienissä vaatteissa tuolla pihalla tekemässä jotain lautamajoja. Ihana tuoksu jokapuolella, kun märkä maa tuoksuu vielä hetken kesälle.

Kummallinen "asu"kuva, mutta mun pointtina on, että kattokaa mun kenkiä. Siis kyllä, kun sanoin että kuljen näillä talveen saakka, niin ihan hyvin voisinkin niin tehdä. Tosin jo tänään mua katottiin aika pitkään, että millä kesälipottimilla olen oikein liikenteessä. Että jos yleisön paine käy liian suureksi, niin joudun ehkä hyppäämään johonkin umpinaisempiin popoihin. Ehkä. Mä en vaan kykene selittämään tätä asiaa, kuinka mun varpaat ei palele juuri koskaan. muistan yhden kerran viimeisen vuoden ajalta, kun varpaani on olleet jäässä ja sekin tuli ratsastuskisojen jäljiltä se tunnetila. Mä en koskaan käytä sukkia (jos ei ole säädyllisyyssyistä niin sanotusti fiksua niin tehdä) enkä kauhistus sentään villasukkia!

Mites teillä, onko jarpaat jäässä niin sanotusti? Onko teidän perjantaina satanut tai paistanut? (tai molempia, kuten täällä)

P.S. Puhekuplia-blogilla on myös facebooksivu ja se löytyy tuolla nimellä sieltä. En vaan ole millään tavalla niin nörtti, että osaisin sen tuohon sivupalkkiin liittää niin sanottuna nappina teille suoraksi linkiksi sinne. Pahoitettelut! Ei siellä kyllä vielä oikein mitään olekaan, kun välillä melkein unohdan koko sivun olemassaolon, mutta ehkä sinne joskus tulee jotain ylimääräistä, kuka tietää *hehee'*.

1 kommentti:

  1. onpas ollu huikee päivä :D Meillä on satanu railakkaasti koko päivän,mutta muutoin...elämässä paistaa aurinko...Toivoa on olemassa ;) Mulla muuten iän myötä on alkanu varpaita palella,tosin inhoon kyll sukkia pitää ja vältän niitä jos suinki mahollista..Jossain vaiheessa talvi-sydännä voi joutua jopa yöks vetään villa-sukatki,mutt toivon,ett ne yöt ois harvassa...enkä tykkää niitä umpinaisia kenkiäkää pitää,crokseilla mennään niin kaua ku pystytää( tai muutoin kesäisemmillä kengillä),nyt uhkaa vaan pohja pettää toisen jalan kengästä..

    VastaaPoista