torstai 20. elokuuta 2015

On blogeja ja on blogeja

Ihan olen huomannut tälläisenkin asian, että aika monta kertaa, kun blogista tulee jollekin työ, niin sen luonne muuttuu kirjoittamisesta joksikin naistenlehti-soopaksi (olipa sitten oikein osuva sanavalinta, kun en osaa edes taivuttaa koko soopa-sanaa, ENKÄ VAIHDA, vaikka taitaa se olla oikeammin että "soovaksi",*ngh*, kuullostaa kyllä tyhmemmältä...). Siis anteeksi nyt vaan. Jos mä haluan nähdä kuvia Ikean sivuilla olevista tavaroista, niin mä meen katteleen niitä Ikean sivuilta. Tai jonkun Elloksen. Tai minkä vaan. Mun blogisilmäluukuissani lukee EI MAINOKSIA KIITOS , paitsi jos ne mainokset on niinsanotusti itse tehtyjä, edes! Että laitettu se rätti sinne omaan kämppään ja sitten kuvattu, edes.

Ja sitten toinen asia! Jos joillakuilla (vaikka kahdellakymmenellä esimerkiks annamunkaikkikestää) bloggaajilla on joku suakelin kokoontumistarve jossain, niin tajuatteko kuinka kamalaksi se tekee teidän blogien lukemisen seuraavien viikkojen ajoiksi? Kun jokaisessa on niitä samoja kuvia ja samoja hyvistelylaukkuja (eiku goodiebägejä, tsori) ja ne samat kehut kuinka oli niin hienot järjestelyt ja oli niin ehanat ihmiset ja kaikki mitä nyt vaan keksiä voikaan. Tsiisus mutta mä lopetan aina niiden blogien lukemisen siihen paikkaan, kun nään että jumaleissön tota samaako ne jauhaa tässäkin blogissa. (ja kyllä, en palaa enää sen jälkeenkään niihin blogeihin, kun kerran on hermo mennyt).

Niin ja tuossa alussa mainitsemaani "työ" asiaan (ilman savolaista viäntöä), niin se vasta hullun kans puhumista on, kun puhutaan bloggaamisesta työnä. Tekstissä se voi olla työtä, kun varsinkin kerrotaan kuinka ei olla jaksettu nyt mitään ja hei huomasko kaikki kun olin ehkä kaks tuntia pois somesta, koska mulloli työuupumus. Sitten kun puhutaan ilmaislahjoista yhteistyökuvioista, niin eihän se olekaan kuin kivireen vetämistä, koska siitä ikinä mittään saa ja mittään tuu ja oikeastaan valtion ehkä melkein pitäis antaa jotain apurahoja näille, koska ne tekee niin helvetisti duunii! Kun pitää kato pukee jotain vaatteita! Sitten pitää kato ottaa kuvia! Ja aina ei ois naamakaan niin nätti ja mieli vasta ei olekaan sitä! Silti niinku täytyy! Ihan hirveen raskasta! Että päättäkää jo.

Blogikategorioita on siis ainakin nää
-laifstailit jotka tunnistat nimessä melkein aina olevasta sanasta valkoinen tai ulkomaaksi nokkelasti white. Sitten ne onkin sitä justiinsa. Val-kois-ta (en muuten tavuttanut totakaan ensimmäisellä oikein, siis määvaansanonettämikämuavaivaa...). Jos sä haet ihan oikeasti silmille nättiä kateltavaa ja sellaista lempeetä rauhaa sun aivoilles, niin kato näitä. Niissä sielu lepää ja kukaan ei ole ärsyttävä. Jos joku on mennyt ostamaan jonkun muunvärisen tyynynpäällisen, kuin valkoisen, niin se on sensaatiopostaus. Mä tykkään, vaikka mun oma huusholli onkin kaikkea muuta. Tai ehkä just siks! (miten niin ehkä)! Mutta varaudu ettei siellä välttis ole mitään tartuntapintaa oikeeseen elämään, koska siellä synnytään, kuollaan, naidaan ja erotaan  ihan muiden ihmisten malliin taustalla, mutta kuvat on aina vaan harmonisen hienoja. Suosittelen eritoten kiireisen viikon päätteeksi!

-tiedostavat jotka on jollainlailla niinkun oman viiteryhmänsä (katokato, mä käytän noin hienoa sanaa!) esikuvia ja äänitorvia. On kaikkien kotiäitien äitiä (yleensä joku julkkis), on isien isää (kohta ainakin sekin joku julkkis), on teinien teiniä (julkkisjulkkis), ekojen ekoa (todellakin julkkis). Nää tunnistaa siitä, että niiden kirjoitukset muista on yleensä ihan helkkarin aika kärjistäviä, siks just niin kiinnostavia ja mehukkaita! Kulissit kaatuu ihanasti rytisten ja kaatuu varmaan portaalitkin välillä, kun nää antaa paukkua! Joskus se menee kuitenkin näilläkin överiksi ja saman äijänmahan kuvaaminen ei enää olekaan niin kauheen hauska. Saman vitsin toistaminen uudelleen ei vaan toimi. Tai että tuoksulliset pikkuhousunsuojat saavat aikaan pienen kansanliikkeen. Siis what? Ihan maailman topkympissä asioissa jotka mua huolettaa...

-oman alansa gurut on sitten näitä yleensä ruoka-tai liikuntabloggaajia. Ne jumppaa ja pumppaa trikoot vinkuen, tai sitten vääntää pisan tornin kaksoiskappaleen kakun päälle ja mahduttaa sen vielä jääkaappiinkin - ja kaikki kuvat ja kulmat ja kaaret ja hikipisaratkin on viimosen päälle laitettu. Näissä blogeissa on usein tasoa ulospäin ja varmaan paljon tietoa ja tasoa sisällöllisestikin, mutta kun itte oot kalsareissa sohvalla äsi sipsipussin uumenissa,  niin ei ehkä. Paitti ne kakut... Sitten kun sä oikeesti haluat hakea jonkun treeniohjelman tai paseeratun puolukan teko-ohjeen, niin nämä tulee apuun kuin palokunta. Kyllä löytyy ja varmaan viitenä eri variaationakin. Näissä vaan on joskus sellainen tylsä puoli, että kun avaat sitten jonkun kivan toivossa telkkarin niin siellä joko jumppaa tai leipoo just joku näistä. Automatkalla radiossa kuuletkin yhtäkkiä tutunoloista tekstiä, just näiltä että kuinka kieputat kaulahuivinnäköisen kreemin sun pullapitkos kaulalle. Kirjakaupassa on tuotteita melkein pelkästään juurikin näiltä. Ja joskus siihen vaan menee maku... pullaankin. Että jos on yhden (kymmenen) hienoa kakkua osannut vääntää, niin onko jumpelaare pakko tehdä puolen vuoden välein kirja jokaisesta leipomisestansa erikseen? Ei mun mielestä, mutta mää ookaan mikään bisnesnaine. Eiku oho hupsis...

-wannabeet on joukko ( ja yhä vain suurempi sellainen) bloggaajia, jotka haluavat olla jotakin tai kaikkea ylläolevaa. Sitten toteutus on kuitenkin vähän niinkuin köyhänmiehenströmsöksi nimitetyssä Ratula-ohjelmassa aikoinaan, jonka huipentuma tais olla hirvittävä pyöräilykypärä, johon liimalla kiinnitettiin muovikukkia päälle ja sitten se järkyttävä hökkerö (joka näytti siltä kuin joku olis kääntänyt kompostin päähänsä) päässä täristen juontaja-Anu ajeli fillarilla parit näytöskierrokset. Siinä vaiheessa mä oikeasti aattelin, että jos tää on telkkariohjelmien taso vielä kauan, niin heitän oman aparaattini jokeen. Noh, näissäkin on kuitenkin vähän kahta sorttia sakkia, sillä toisista oikeasti tuleekin ihan hyviä, kunhan löytävät sen oman tiensä (joka ei kyllä kellään voi olla muovikukilla höystetty pyöräilykypärä, ei vaan voi, trust me) kun taas toiset ottavat (ihan hirveän säälittävän) tyrkyn roolin itseensä, kun haluavat (jonnekin käsittämättömälle) pinnalle millä keinolla hyvänsä, vaikka sitten niiden oikeasti osaavien esikuviensa persuskärpäsinä. Nämä tunnistaa muuten aika helposti kommenttiboksien "sää oot niin ihana, sun vessaskin on niin ihana ja sun postilaatikkoskin on niin ihana" - sävyistä. Ja nuoresta iästä...

-ennenvanhaiset on sitten se joukko maan hiljaisia, jotka on luultavasti olleet blogipaikalla ennen koko sanan keksimistä ja ovat varmaan  paljon sen jälkeenkin, kun kaikki media siirtyy meidän aivoistamme toisiin pelkän silmännikkauksen voimalla ilman että kenekään tarvii vaivautua mitään kirjoittamaankaan. Näillä on useimmiten blogeissaan paljon tekstiä, ei välttämättä kuvia laisinkaan edes ja sanoma on vakaata ja pohdiskelevaa (toisaalta, voi olla pelkkiä kuvablogejakin ja niissä tämä sama kiehtova sanomisentaito silti). Näissä piilee paljon kykyjä, jotka ei välttämättä edes halua avautua mihinkään muualle kuin sinne omaan blogiinsa, mutta joista monikin voisi kirjoittaa esimerkiksi ihan luettavan kirjan siltä seisomalta, taidot ja sisältö kyllä riittäisi. Näitä blogeja on vaikea, niin vaikea, löytää. Useimmat ei edes listaa blogiaan mihinkään blogihakuihin, saati laita sitä muutenkaan mitenkään erityisen esille. Sitten kun sen aarteen saa käsiinsä, niin äkkiä osoite koneen suosikeihin, ettei vaan pääse katoamaan!

Oon muuten joskus ennenkin avautunut asiaa liipaten
Aika muuttuu ja niin minäkinkö
Ookko sää täälä? No ekkai.


Ilmeeni, kun olin just avaamassa suklaatuuttia ja eteeni tuli netissä pyörivä FitFarmin mainos *puhutsä mulle?!*

Ja koska kannan huolta lukijoideni verkkokalvoista, niin tässä vähän nätimpää kuvaa, eilisestä auringonlaskusta meidän joenrannasta...

Onko mielestäsi tässä blogissa tarpeeksi munaa? Niin munkin mielestä! *tikahtuu huumoriinsa hän*

Lisäys: Ai niin, mä unohdin sanoo ihan! Oon itte ainakin wannabee (todellakintodellakintodellakin!) ja tietenkin toi guru (kun vaan vielä tietäis minkä alan eeeehhhhhe), eikun siis ennevanhainen, paitsi ilman niitä  kirjallisia kykyjä *muah*! Eikun siis voi ei, huomasin just että oma kategoria puuttuu nyt ihan vallan, mutta jos mä oon vaikka sitten ainutlaatuinen! Joo, se mä oon! Oo säkin!

24 kommenttia:

  1. juuri niin <3 yhdyn joka sanaan satasella :) Kiitos,ku toi ajatukseni taas julki ;) just tuolla hersyvällä huumorillas höystettynä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itelles, Suvi, että aina jaksat lukea <3

      Poista
  2. Ennenvanhaiset <3 Oi kyllä. Aloitin ensimmäisen oman blogini vuonna 2004, ja oi niitä aikoja. Silloin oli vielä kunnon blogeja :) Muutamia blogiystäviä on vieläkin niilltä ajoilta. He kirjoittavat justiinsa kuten kuvailit. Hienoja ihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, oi niitä aikoja :D Minäkin muistan kuin eilisen sen, kun sain noin viidentoista minuutin lataamisen jälkeen ensimmäisen kuvan laitettua blogiin! :D

      Poista
  3. Hyvin kiteytetty. Muihin kantaaottamatta oon ihmetellyt tuota bloggareiden kirjantekovimmaa. Pari-kolme vuotta blogia ja sitten hehkutetaan suurta salaisuutta jonka saa paljastaa "syksyllä", "ensi vuonna" tai "parin viikon päästä". Ei enää jaksa kiinnostaa. Toki en muutenkaan osta pahemmin kirjoja mutta en tee sitä varsinkaan sen takia että joku bloggari on sen kirjoittanut. Varmaan näitäkin löytyy jotka ostavat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä minäkin. Tuntuu, että kaikkihan on jo sanottu (siellä blogeissa) :D

      Poista
  4. Säähän voisit kirjoittaa tästä aiheesta kirjan <3 Ainutlaatuisen! kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nauroin noin varttin tälle ajatukselle!! :D Ihana Kitta <3 tulis varmasti ainutlaatuinen :D :D Lisäisinkö noi kuvatkin siihen - kanteen vaikka :D

      Poista
  5. Hihii, oot sä niin hauska! Ja tosi osuvia kuvauksia, suorastaan tunnistaa ainakin joistain, että mistä blogista vois olla kyse... Olen tosi vahvasti kyllä samaa mieltä sun kanssa näistä blogiasioista. En tykkää mainostamisesta, yhteistyöjutuista, lukijoiden kalastelusta (voit seurata blogiani siellä, täällä ja tuolla, saat miljoona arpaa, kun liityt lukijaksi...), maailman napa-tyylistä (on huono omatunto, jos ei koko ajan raportoi monessa eri paikassa tekemisistään...). Aito elämä on parasta.

    Aloin miettiä mihin ite kuulun - ehkä noihin ennenvanhasiin. Mäkin aloitin blogin jo vuosia sitten eka kerran... vuonna 2007. Olen kirjottanu kahta eri koirablogia (kun meillä on ollu pentuja) ja sitten sellasta omaa päiväkirjamaista eka Vuodatuksen puolella ja sitten siirryin tänne Bloggeriin.

    Kävin katsastelemassa vähän sun lukulistaa tuosta sivusta... jos vaikka löytyis lisää sellasia mitkä kiinnostaa. Hehee, kiva olla itekin sun listalla, kiitos! (Oot säkin mulla, mä vaan en pidä listaani näkyvillä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli taas kommentista, sä oot aina niin pohdiskeleva, että voisin saat mut miettimään ihan syntyjä syviä :D Mun lukulista tarvis päivittää, mutta on vähän kiire muka aina olevinaan.... -iik-

      Poista
  6. Hei hyvä teksti :D Sä vaan osaat olla tommone ihana <3

    Mä oon vielä niin "tuores tapaus" etten ees tiiä mihkä itteni tälläisin? untuvikko-kategoria?? :D tai murkku :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jos tykkäsit lukea! Untuvikko on kyllä tosi hyvä sana! Mutta mun mielestä sä oot kyllä perin hyvä bloggaaja, kuulut ennenvanhaisiin on ennen kuin oot edes vanha! <3

      Poista
  7. Hyvin sä tän homman taas kiteytit :D Mä en kyllä osaa laittaa omaani mihinkään laatikkoon, niitä yhteistyöjuttuja tekee, jos tulee itelleen joku mieleen ja saa sopivan kumppanin, ja muutenkin kirjoittelee mistä millonkin, kun ei kirjoittamattakaan osaa olla.

    Pää pursuis ideoita, mut ei jaksa toteuttaa mitään, kamera on kuvista täys, mut pienimmät simahti äsken ja isommat paineli pehkuihinsa just, joten mäkin meinasin vaan kaatua sohvalle ja aatella, että kai se blogi vielä huomennakin on, tai ens viikolla, jos vaikka flunssasta tokenis ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan on Sankari, älä ota paineita <3 Kiitos kun luit ja kommentoit!

      Poista
  8. Kuplaseni ♡♡ tunnistin monta blogia ja jopa itseni. Avautuminen tekee gutaa xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindiz, sä oot mun idoli avautumisissa (näin muuten susta viime yönä unta, olit mun kans mustikoita poimimassa :D :D ) <3

      Poista
  9. Mä niin tirisen täällä issekseni sun jutuille :D hiljoksiin koitan tikahtua, koska pikkuväki nukkuu!
    Mutta niin.. että sä osuit kyllä niin naulan kantaan.. mitäs me blogimaailman pohjasakka tässä ;)

    Ihan totta puhuakseni, en seuraa ainuttakaan "julkkisblogia". Siis paitsi tätä sun ;D Ihan just sen takia, koska niissä on niin samaa liibalaabaa, samoja kuvia, samoja sisustettuja koteja, samoja vaatteita, ei sitten ei niin yhtään mitään persoonaa..
    Enkä tykkää myöskään kauheista mainoksista, enkä oikein niistä yhteistöistäkään.. enkä mistään..

    Muutaku tavallisista ihmisistä, tavallisista kodeista, lapsista, elämästä.. Sellaisista missä on oikeasti jotain sisältöä, vaikka et toisikaan ihan joka ikistä yksityis-asiaa kuukautiskierrosta lähtien esille!

    Itse kategorioidun (onks toi ees sana?) todellakin sinne nevahööd osastolle :D enkä muualle kaipaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua Salla, julkkisko minä :D nyt mulla repee napa tässä nauraessa!!!! :D Mutta vakavasti ottaen: sun blogi on ollut alusta (siis kun olen sitä lukenut) lähtien sellainen, jossa yksi kuvakin voi kertoa tuhannen sanaa, vähintään. Ihan parasta vertaistukea ja kaikkea. <<3

      Poista
  10. Aivan loistava kirjoitus :D
    Tuli nostalginen ja vähän haikeakin olo, kun silloin ennenmuinoin oli niin paljon ihania ennenvanhasia. On kai niitä nytkin, mutta entistä vaikeampi löytää uusia. Mutta onneksi edes jotkut jaksaa ja jaksaa ja meno vaan paranee ja paranee.
    terkuin uskollinen lukijasi, täti-ihminen Tuomarilasta.

    VastaaPoista
  11. Oijoi, tämä oli mainio kirjoitus! :D :D Kiteytit hyvin laifstailissa sen, miksi mun on niin vaikea mieltää blogiani lifestyleksi - puuttuu se valkoinen! Vaikka kirjoitus sai mut hymähtelemään ja naurahtelemaan, niin siinä oli kyllä monia hyviä pointteja. Toinen toisensa kaltaisia blogeja on tosiaan paljon ja hämmentävän monet ovat suurilta osin mainosblogeja. Mäkään en lue yhtään "isoa ja suosittua" blogia ja olen miettinyt monesti, miksi niin. Onko niiden jutut niin sisäpiiriä, että mukaan on vaikea hypätä tässä vaiheessa? Vai onko niin, että ison blogin pyörittämiseen menee niin paljon aikaa itsessään, että ei ole enää aikaa tehdä varsinaisia juttuja tai niiden aiheita (eli jotain konkreettista näpertelyä tai kokkailua - muutakin kuin mielipiteitä ja kuvakollaaseja)?

    VastaaPoista