maanantai 31. elokuuta 2015

Olenko yksi "NIISTÄ"

Yllättävän monessa - noo, lähes jokaisessa-  kannanotossa, liittyen maan tai kuntien asioihin, puhutaan "niistä". "Ne" ovat tietenkin niitä poliitikkoja, niitä herroja ja rouvia, jotka ovat syntyneet puku päällä ja kauluspaidat oikosena olemaan oikean kansan kiusana. Harhautuvat jo lapsuudessa olemaan vääristynyttä mieltä kaikesta ja ovat ottaneet elämänasiakseen olla esillä vain ja ainoastaan itsensä takia ja omia etujaan ajaen. -Vai?

Minä aloin tätä oikein (paremmin kuin yleensä) miettimään silloin, kun poliittinen raivo, pettymys ja uudistushalu aktiivisuuteni laantui kiihkeästä sellaiselle suht normaalille (siedettävälle) tasolle ja pystyin ajattelemaan asioita myös järjellä, enkä vaan pelkästään tunteella. Sitähän aina helposti itse kukin päästää mieleensä sellaisen pelokkaan ja lannistuneen ajatuksen, että ei siellä tavallinen ihminen mihinkään pysty. Turha sinne on lähteä mitään sanomaan, kun ne jyrää kapulakielellä kaiken. Mietin, että no pirskatti (kuten äitini pahiten kirotessaan sanoi), kyllä pystyy! Kyllä. Koska ihmisiähän "nekin" ovat ja ihan tavallisia ihmisiä. Nukkuvat, syövät, kakkivat, itkevät ja nauravat. Vastuu painaa monia niin, ettei aina ehkä ajatus ole keskittynyt siihen olennaiseen, mutta onneksi tämä Suomi on esimerkiksi senverran pieni maa, että täällä kukaan ei pääse omia ainoita yksinäisiä ajatuksiaan viemään perille asti ilman kannatusta - ilman että asia otetaan esille ihan kaiken kansankin huulilla. Tai ei ainakaan pitäisi päästä! Jokaisen, ministerin tai mökinmuijan, ajatuksia pitää pystyä ja voida kyseenalaistaa, pitää pystyä ja voida miettiä toiseenkin kertaan, pitää pystyä ja voida kannattaa jos ne sillä hetkellä ja niissä olosuhteissa hyvältä näyttävät. Tapaus Immonen on oiva esimerkki siitä, kuinka politiikka nykyään on nopeatempoista ja jäyhä pohjoisen kansakin osaa reagoida jos asiakseen sen ottaa. En tiedä sitten, onko tämä aina edes hyvä asia, mutta siihen on tyydyttävä, koska tällaista nykypäivä on. Ne jotka muistaa Kekkosen, niin voivat vaan pyöritellä päätään, toista oli meno ennen...

Tänä päivänä on muutenkin aika uhkarohkeaa olla poliittisesti avoin täällä maaseudulla -nimittäin kun ei ole Keskustalainen. Politiikka ja koko elämän eteenpäin vieminen kohdennetaan yhteen-kahteen Helsingissä heiluvaan ihmiseen ja heidän jokainen kauppaostoksensakin noteerataan ja siitä puhkeava närä kohdennetaan saman puolueen jäseniin. Mitä sä niitä riistäjiä kannatat, on sullakin asiat hyvin! Joku fiksu vois tähän veistää, että miksi ihmeessä mä sitten käytän aikaani muiden asioiden järjestämiseen kun helpommallakin vois elämässään päästä...

Niin. Jokainen puolue, jokainen poliitikko on sellainen kuin ihminen on. Puolue siis muodostuu myös minusta, jos siellä kerran olen ja koitan olla ihan omanlaiseni siinäkin. Eikös se silloin ole minunlaiseni - edes minun osaltani? Pieneltä mutta kuitenkin yhdeltä osaltaan? Eikö silloin sinunkin kannata liittyä siihen joukkoon, jonka ajatusmaailma kohtaa omasi kanssa ja niin sinäkin olet mukana tekemässä sinunlaistasi puoluetta, maata, politiikkaa, tulevaisuutta?

Hypetyksen ja hyvinvoinnin aikana on kauheen hienoa olla mukana tekemässä jotain mukavaa. Kaikki tykkää ja hymyilee naamat kiiltäen milloin missäkin ryhmäkuvissa, kun taas ollaan oltu mukana jossakin leikkaamassa silkkinauha saksilla kahtia. Toisaalta taloudellinen alamäki saa aina koirat niinsanotusti haukkumaan ja vaikka ei varsinaisesti olla tehty ennenkään mitään järkevää kenenkään eteen, niin otetaan nyt ainakin tämä into pois niiltä jotka yrittävät jotakin. Ilo ja innokkuus on merkki jostakin huijauksesta ja varmuuden vuoksi haukutaan kaikki ideat ja ajatukset, vaikka ne oliskin loppujen lopuksi niitä samoja mitä itsekin ollaan ajateltu. Toisten sanomana ne ei vaan kelpaa kaikille ja silloinhan ollaan pahassa jamassa, koska politiikan ei ole kai tarkoitus olla "kuka oli oikeassa" - kamppailua, vaan "kaikki kääntyi parhain päin" - toteamuksia. Joakisen pitäisi osata iloita hyvistä asioista mitä tälle maalle ja meille ihmisille tehdään, eikä luetella kenen tekemiä ne on, tai kenen ei.

Mitä mieltä te olette? Tunnetko ketään poliitikkoa, valtakunnan tai ihan kunnallistasolta? Mitä luonteenpiirteitä hänessä on? Tai mitä toivoisit olevan? Haluaisitko olla mukana vaikuttamassa oikeasti asioihin, vai toivotko että joku toinen hoitaa sen parhaansa mukaan?


Ja kun niistä turhista lupauksista aina puhutaan, niin minä en ainakaan voi luvata enempää kuin olen. Ihan tavallinen ihminen, joka haluaa, että asiat menee parhain päin. Onko joka kohdassa sellaisia keinoja edes olemassa, että asiat saisi menemään hyvin kaikkien - tai edes jonkun - kannalta: en tiedä. Mutta eihän sitä tiedä sitäkään, mihin voi vaikuttaa, jos ei edes yritä,- eikö niin?

7 kommenttia:

  1. Mä haluaisin olla mukana vaikuttamassa ihan oikeasti, ja tunnen poliitikkoja kunnallistasolta. Ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, perheellisiä ihmisiä.

    Kyseenalaista se on täällä kaupungissakin kertoa puolueensa avoimesti, kun se on "väärä", joskaan Keskusta ei täällä se valtapuolue ole, vaan taitaa mennä paljon kokoomukselle ja perussuomalaisille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tästä niin iloinen, että vaikuttamaan pyrkiviä on juurikin myös ruuhkavuosiaan elävissä :)

      Poista
  2. Mä kans tunnen ihan siellä pääkallo-paikalla olevia ihmisiä,ja todellakin ihan tavallisia kansalaisia kaikki tyynni :) Sen verran nykysestä voin sanoa,ett ne sanoo ja ne tekee,aiemmat ovat vain sanoneet ja luikkineet häntä koipien välissä pakoon. Mitä se semmonen vastuun ottaminen/kantaminen on ?

    VastaaPoista
  3. "Tänä päivänä on muutenkin aika uhkarohkeaa olla poliittisesti avoin täällä maaseudulla -nimittäin kun ei ole Keskustalainen."

    No ei maalla ole helppoa olla kepulainenkaan :D siihen joukkoon, kun mahtuu ihmisiä laidasta laitaan. Ja niint oki kävisi silloinkin, kun joku toinen puolue kerää suurimman osan ihmisistä mukaansa. Ei niistä vain saa sellaista tiivistä samaa mieltä olevaa ryhmää, ei sitten mitenkään.

    No jo sit tämmösenä liberaalina-viher-vassari-kepulaisena kyllä taatusti saa kuulla maalla kunniansa. :D

    Mutta joo, tunenn ihmisiä kuntatasolta, eduskuntaan ja ministeritasolle - ja europarlamenttiin. Ihmisiä yhtä kaikki omine virheineen - minäkin omine virheineni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Etna, jäi painotus tekemättä, tarkoitin tätä nimenomaista elinympäristöäni missä elän, en edes tätä koko kuntaa vaan tätä kylää. Täällä kun liikennejärjestelytkin torpataan sillä, että turvallusuutta lisäävät hidastetöyssyt hankaloittaisivat maanviljelijöiden elämää liikaa... sitä nimenomaista tarkoitin. Toisella puolen kaupunkia onkon jo paljon muitakin, mutta täällä olen "saarrettu" :D Mä pidänkin Suomen kehityksen esteenä sen ettei kyetä yhteistyöhön, se vaan ei ole kenenkään etu.

      Poista
    2. Niin no siis ihte oon kotoisin 3400 asukkaan kunnasta, (jossa olin myös kunnanvaltuutteuna ja -hallituksen jäsenä 4 vuotta) että minäkin lähinnä vaan itseäni meinasin tuolla maalaisuudella :D (Tosin ei se ole helppoa täällä Oulussakaan.)

      Mutta samaa mieltä tuosta yhteistyöhön kykenemättömyydestä - oli puoluetausta mitä tahansa. Voi tsissus. Ja jopa kuntakoko mikä tahansa. Sama homma kaikkialla. :/

      Poista
  4. Täällä valtaosa taisi järjestää kepua ja toinen suuri osa persuja, ihan näin off topic.

    Mutta kyllähän se niin on, että puolue rakentuu keskenään todella erilaisista ihmisistä. Eikä se mun mielestä ole mitenkään huono juttu. Joskus ongelma vain on tuo sinun ja Etnan jo mainitsema yhteistyökyvyttömyys; ehkä avoimuus olisi monessakin mielessä valttia ihan oman puolueen jäsenistöäkin ajatellen.

    Ja täällä myös yksi joka haluaisi vaikuttaa, mutta jolla on jo nyt liian monta rautaa tulessa :)

    VastaaPoista