tiistai 4. elokuuta 2015

Katsahdus risteilyreissuun, tuohon kotiäidin lomaseen

Hej på dig! Ajattelin, että kerron meidän risteilyreissustamme tässä teille niiden kuvien välityksellä, joita tuli siellä otettua (jossain välissä enemmän ja jossain vähemmän) ja samalla makustelisin koko risteily-asiaa : miksi se on junttilomailun maineessa, tai siis joidenkin mielestähän se ei ole lomailua ensinkään ja muutenkin sitä pidetään niin muodista poissa olevana ja sinne mennään (isoon ääneen tämä mainiten) "vain" lasten takia (tai toisena vaihtoehtona vain siksi, että halutaan siirtyä lahden yli Ruotsiin muulla tavalla kuin lentämällä).

Meidän perhe tykkää olla risteilyllä ja meidän perheen äitikin ottaa sen todellakin oikein kunnon lomana etukäteisvalmisteluineen, nauttimisineen ja vielä jälkihehkutteluineenkin! Ainoa todella iso miinus (kuten vähän kaikessa) on matkojen tyyris hinta, kun matkustetaan näinkin isolla porukalla. Emme mahdu edes kahdeksan hengen perhehyttiin, joten joissakin tapauksissa hyttejä pitää olla kolmekin. Jos ei halua viettää koko reissua etsien muita perheenjäseniä laivasta, niin niiden hyttien on oltava vielä mieluusti edes samassa kerroksessa, vierekkäiset on jo lottovoitto, mutta sama kerros on jo suuri ilahdutus. Suuren suuri ällityksen asia, jota en ymmärrä en sitten millään, on se tosiasia, että neliömääriltään isoimmat hytit on tarkoitettu kuitenkin 2-3 henkilölle maksimissaan (ne sviitit). No ei meillä mihinkään sviitteihin varaa olisikaan, mutta kunhan vaan totesin. Pikkasen vaatii tietynlaista sissihenkeä kyllä olla lomafiiliksissä jos on ahdettuna vauvansängyn ja rattaiden kanssa niin pieneen kopperoon, että vessaan päästäkseen on siirrettävä joku edellämainituista esteistä käytävän puolelle, tai sitten opittava leijumaan. Perhehytti, joka siis on kaksi neljän hengen hyttiä vierekkäin ja niissä kätevä väliovi, on iso apu tähän ongelmaan, koska rattaat voivat olla aina sen toisen vessan oven edessä ja toista vaan käytetään *hihhii*. Toisaalta matkasänkykin voi olla kasassa kyllä sen ajan kun siinä ei nukuta, mutta pienessä hytissä et mahdu sitä kunnolla edes ryskäämään kokoon, varsinkin siis jos hytissä on sen muutkin asukkaat paikalla laukkuineen ja kamppeineen. 

Meidän reissuunlähdöt lähtee aina, siis a-i-n-a, liikkeelle siitä, että koska ja mihin ajankohtaan saamme elukoille hoitajan. Useimmiten se hoitaja on esikoinen porukkansa kanssa (paitsi silloin kun on itsekin meidän kanssa reissussa) ja silloin päästäänkin kyllä helpolla, kun hän osaa tietenkin kaikki hevos-koira-kissa-kana-jutut ihan automaattisesti ja meidän ei tarvitse selostella mitään vesipumppujen nappuloista eikä rehusäkkien sijainneista. 

No mutta siis, kun farmin lomittaja aikatauluineen on tiedossa, on aika alkaa selata nettiä ja niitä tarjouksia. Ihan kamala (konkurssi) olis, jos me jollakin normihinnalla mentäisiin oikeastaan minne vain. Ei paljoa käytäis missään, se on ihan taivahan tosi. Kun ennen ja jälkeenkin sen loman täytyy kuitenkin olla ja elää (ja syödä ja ostaa vessapaperia ja bensaa ja ja ja), joten sinne reissuun ei voi syöttää kaikkia rahoja millään tavalla. Siksi mä olenkin jo (vaikka itse sanonkin) kehitellyt aika hyvän silmän kaikkeista parhaimmille tarjouksille noissa risteilyhommeleissa ja nyt kävi vielä niin hienosti (joskus aaaaajat sitten kun tuonkin reissun sain kokoon värkättyä) että oli jopa perhehyttikin vapaana. Ne on meinaan melkein aina varattuina, kun niitä ei ole laivoissa yleensä pariakolmea enempää yleensäkään ja kesäloma-aikaan (ja syys- ja talviloma) perheet on isoina joukkoina liikkeellä muutkin, niin tuuri(riemu) oli suuri kun sen meille sain. Halvimmalle sunnuntai-maanantai-ajalle saatiin vielä edullisesti pienempi lisähyttikin ja loma alkoi hahmottua iloisena ja odotettavana asiana.

Valmistelufiilikset katossa! 

Joku on sanonut, että pienen lapsen elämä on sarja ensimmäisiä kertoja, mutta sitä se on kuulkaa vielä tässäkin iässä: ehkä elämäni ensimmäinen  vessaselfie! *anteeksi*

Monille saattaa mikä vaan reissunpäälle lähteminen olla aika jokapäiväistä puuhaa (tai jokaviikkoista tai mitensennytilmaisisin...) ja mistään risteilystä ei tulisi tohotettua niinkään, mutta mä myönnän rintapielus rottingilla, että minä tohotan! Ja mielelläni! Olen ihan intoa piukassa, koska reissu (kuin reissu) on katkaisu minun arkeeni ja siihen rutiinielämään, joka on toki sitä mitä rakastan, mutta joka saa enemmän makua itseensä aivan varmasti siitä, että välillä käyn jossakin erilaisessa ympäristössäkin. Jonkun mielestä lasten kanssa reissaaminen ei ole lomaa, jonkun mielestä se on lomaa vain lapsille, jonkun mielestä lomia pitää olla sekä lasten kanssa että ilman. Minä sanon, ihan ilman mitään jalompaa päämäärää, että paras loma on mulle loma lasten kanssa. Omien lasten riemu, nauttiminen ja kokemusten hankkiminen antaa niin paljon enemmän siihen omaankin fiilikseen, vähän kuin saisin sen nautinnon niin moninkertaisena kuin on porukkaakin matkassa!

Siinä sitä porukkaa nyt on. Tota kun itsekin katson, niin näyttäis että istuvat siellä kuin puiston penkillä ilman mitään turvavehkeitä, mutta kyllä niillä kaikilla on turvavyöt ja kuskikaan ei ota edes kuvaa vaan kuskia ei edes näy kuvassa, koska meillä on edessä paikat kolmelle ja jää tässä tapauksessa vallan pois näkyvistä sormia näyttävän kupeitteni hedelmän oikealle puolelle *heeeehe*. Meidän auto on kyllä tilava muutenkin, kuin ihmisvetoisuudeltaan, koska meidän kaikki matkatavarat on takaluukussa rattaiden kera ja rattaitakaan ei (näköjään) edes tarvinnut laittaa kasaan lisätilan saamiseksi *wu huu* !

Ne alennushousut, joista jo taisinkin mainita. Pitkäkinttuiselle mieleen, kun puntit ei näytä lörppäjunteilta pätkäistyiltä vaikka jääkin vähän naftiksi. Ja tossut. Huomatkaa tossut! Poikien osastolta H&M:stä, viimeinen pari ja kokona 39 - aina ja jokapaikassa voi säästää kun käytetään jo teinipojan kans samoja kenkiäkin!!

En mä sitä kiellä, etteikö näin ison porukan kanssa lomailu vaatisi ihan omanlaistaan moodia. Tai oikeastaan, se sama millä kotonakin mennään pidetään siellä reissussakin, ei siis mitään silmät kiinni laivaterminaalin penkillä löhöämistä, mutta ilo ja lomailu otetaan niistä kaikista muista asioista irti, jotka on erilailla kuin siellä kotona ja arjessa.

Tää ei nyt oikeastaan edes kuulu koko asiaan, mutta tavallaan kuuluukin. Mulla on huulipunaa ja mä en kertakaikkiaan osaa olla (saati katsoa) :D Kokoajan piti tarkistaa (puhelimen kameralla) että onko se jo levinnyt poskille tai nenään...

Turun satamassa Silja Linen terminaalissa on tälläinen pieni mutta ihan tarpeeksi monipuolinen leikkipaikka lapsille ja kerrankin, siis kerrankin!!, jokaista lasta oli vanhempia valvomassa kuten kuuluikin. Laivaan pääsyn odotteluaika sujuin tosi nopsaan, kun pojat pistivät siellä hösseliksi ja viisivuotias kertoi jo unohtaneensa ettei olla vielä edes laivassa vaikka onkin jo niin kivaa! Hii!

Vaikka tää jäpikkä kotona paineleekin missä sattuu (ja mahdollisimman kaukana meistä vanhemmista) niin tuolla katsoi nähtäväksi parhaimmaksi olla kaiteen vieressä leikkimässä ihan iskän turvallisen katseen alla *oih*.

Meidän laiva oli Tallink Siljan Baltic Princess, ei mikään superhuippu noin niinkuin uusimpiin  ja isompiin aluksiin verrattuna (luulisin), mutta on mielestäni parantanut ihan parin vuoden sisään  matkanteon sujuvuutta ja varsinkin henkilökunta on ollut meidän kokemuksen mukaan tosi avuliasta ja mukavaa (ja se on iso osa ainakin meidän perheen viihtyvyyttä ja loman "onnistumista").

Mitä meidän lapset sitten odottavat laivalomalta ja mitä siellä tehdään? Kun matkassa on pikkutaaperosta melkein aikuiseen asti olevia "lapsia" (no lapsia ne nekin on!) niin jokaisella on jotakin omaansa mitä matkalta haluaa. Neljä nuorinta (2v-10v) rakastavat olla hyteissä. Miettikää nyt! Mutta niin se vaan on kuulkaa *tsih*. Just yks poika tossa nytkin mainitsi, että olis voinut jäädä sinne vielä pariks yks nukkumaan ja oleilemaan (sinne hyttiin). Ikkunasta katselevat maisemia ja merta ja kerrossängyt nyt on muutenkin ihan parasta. 

Me ollaan kovin pelleilemään ja lomalla se jotenkin tietenkin korostuu vaan..

Jos tää näyttää siltä, että yks on ikkunalla ja toinen aloittamassa jotain kärrynpyörää, niin luultavasti juuri niin se onkin!

Tää on tanssiasento, vaikkei heti uskois!

Jos risteily on junttimultihuipentuma, niin mikäs on tää lumisadekupu-esine sitten? Iso ilo ainakin tälle naperoiselle, joka sanoi unensa keskeltäkin että "tähtiä, äiti, tähtiä!" jolla tarkoittaa niitä kimalteleviä hiutaleita jotka tuolla kuvussa laivan niskaan satelee. (logiikka ei tainnut olla lähinnä ton esineen keksijällä, mutta ehkä sen ei tarvinnutkaan)

Mä olen niin iltauninen, että menen mielelläni ensimmäisten joukossa nukkumaan ja niin meilläkin mies oli vielä isompien kanssa katsomassa jonkun illan esityksen (ettei olis ollut joku disco-tanssi-esitys kasarimusiikkeineen, että näillä meiningeillä mentiin) ja lauloi karaokessakin joitakin lauluja, kun me muut oltiin yhdessä vähän käyty herkkuostoksilla ja lelukaupan puolellakin ja melkein puolilleöin meidänkin rauhaisat iltatouhut kesti (kuopus kyllä nukkui jo aiemmin) kun vielä lopuksi siinä supistiin juttuja yläpeteiltä alapeteille.

Uni maistui kaikille tosi hyvin, minä ja tyttäret taidettiin olla ainoat jotka kuuli aamuyösti jonkun krompsauksen laivan ulkopuolelta, kun jostain syystä jotakin pelastusvenettä hinssattiin meidän ikkunan eteen ja edestä. Aamulla herättiin aurinkoiseen Tukholman ilmaan ja lähdettiin innolla aamupalakattauksen kautta kohti uutta päivää laivassa.

Vesseli vetelee päikkäreitä. Etukäteen ajattelin, että mahtaako nukahtaa reissussa päikkäreille ollenkaan, mutta niin vaan meni itse köllöttelemään petille ja siinä meidän kaikkien pitämän metelin keskellä nukkui kunnon unet!

Kannella käynti on lasten mielestä joka kerta ihan superia, kun näkee meren vellovan ja avomeren ja kaiken semmosen. Nyt oli kyllä kylmä tuuli auringonpaisteesta huolimatta, mutta syötiin jätskit tuolla pleksillä suojatun alueen puolella.



Kaiken sen lisäksi, että ollaan ihan erilaisessa ympäristössä kuin kotosalla, niin lapset tietysti touhuavat mieluusti niissä juuri heille osoitetuissa paikoissa eli leikkitiloissa ja pelialueilla. Meidänkin nuorimmat oli muutamaankin otteeseen pallomeressä ja siinä sen ympärillä, mutta jätettiin lopulta se vähän vähemmälle käytöllä, koska olin kummallista kyllä ainoa vanhempi siellä vahtimassa omia lapsiani. Tästähän siis seuraa se minä arvattekin jo varmaan, että (vaikka säännöissä kuinka sanotaan että lapset ei siellä saa olla omine nenineen) siellä oleva nassikkajoukko ei pahemmin säännöistä välitä. Se täytyy sanoa, että oli siellä kilttejäkin pilttejä, oli toki. Mutta oli myös niitä kiusanhenkiä ja me siirryttiinkin aika pian muille seuduille sieltä viihtymään *virn*. Pelialue, jossa oli isommille lapsille jotain moottoripyöräsimulaattoreita ja sen sellaisia, oli rauhallinen ja siellä pelattiin ilmakiekkomatseja toisiamme vastaan ja kuunneltiin tanssisalista kantautuvaa humppamusaa. Meidän perheen melkein-aikuiset ovat näillä reissulla rauhallisia maailmasta nauttivia kosmopoliitteja, istuksivat kahviloissa, kiertelevät kaupoissa ja tietävät kaikki (bloggaajien, hah!) uusimmat villitykset joita käyvät katselemassa ja tutkailemassa kaupoissa. Ruuasta nauttivat äitinsä (ja isänsä) tavoin täysillä ja muutenkin ovat hyvin samanmoisia kuljeksijoita kuin me aikuisetkin. Siksi me siellä laivalla varmaan porukalla viihdytäänkin ja sinne aina mennäänkin!



Kaiken edellämainitun lisäksi minä rehellisesti myönnän, että syöminen on laivareissulla ihan ykkösjuttuja minun mielestäni. En tarkoita nyt, että mennään buffettiin ja vedetään kaikkea mahdollista niin paljon kuin ehditään suupielet roiskuen ohimenevistä palasista. Mutta saa siitä ruuasta nyt nauttia ihminen, äiti-ihmisenä varsinkin nautin erittäin paljon ja ihan koko rahan edestä. Joku toinen on ne ruuat tehnyt, sortteja on niin monenlaisia ettei kaikkia millään kerkiä yhdellä reissulla maistamaankaan ja joku muu myös siivoaa kaikki tiskit ja tipahdukset ja meidän ei tarvitse kuin siirtyä mahoinemme toisaalle jatkamaan ruuansulattelua. Ihan loman ykkösjuttuja, siis.

Yllättäen nämä ruokakuvat on aika valjuja, koska todellakin keskityin itse nauttimiseen, enkä niinkään kuvailuun. Meillä muuten lapsetkin osaavat (ja haluavat!) hakea alkupaloista lähtien uusiakin makuja lautasille ja vertailevat sitten keskenään että miltä maistui ja mitähän tämä edes mahtoi olla *eeeh hehh*! Ihmeen kaupalla minäkin jaksoin sitten jälkiruokaa vähän keräillä lautaselle kahvikupposen kyytipojaksi. Hyviä olivat! Mähän yleensä en edes syö niin paljoa nuita makeita, eli jos olette miettineet, niin kyllä sitä vaan saap ihminen ittensä ponttoonin näköiseksi pelkkää ruokaakin syömällä *muahhahhhah*.

Laivassa oli ihan hyvänlaisesti porukkaa kyllä, mutta syömässä ei ollut silti mitään kamalinta ryysistä ikinä, vaan ihan mahduttiin siellä kulkemaan ja olemaan. Jos mahdollista, niin aamupalalla oli vielääkin harvemmassa väki ja me istuttiinkin siellä hyvä tovi ihan vaan aurinkoisista saaristomaisemista nauttien siinä samalla kun tankattiin itseemme energiaa päivää varten.

Buffettiruokailu(t) laivalla on kyllä melkoisen tyyriitä per nenä, kun ajattelee illallisen hintaakin aikuiselta (35 euroa ja rapiatko se oli). Mutta meille nyt seisova pöytä on ihan ehdoton siinäkin mielessä, että jos tälle porukalle tilaa jotkut annokset jostakin listalta ja se ei sitten satukaan olemaan sille ihmiselle mieluisan makuista, niin rahat on menneet ja nälkä on jäänyt silti jäljelle. Siinä ei säästetä silloin kyllä yhtään mitään. Ja koska meillä kotona on periaatteessa karkkipäivä perjantaisin ja muulloin ei niin makeita edes ostella, niin laivalla sekin on odotettavana asiana lapsille kuitenkin. Pelkällä makealla mahan täyttäminenkään ei ole kuitenkaan mistään kotoisin, joten mun periaatteella kun mahat on täynnä niin mikä vaan matkustaminen sujuu niin paljon paremmissä merkeissä. Myönnän että olen itse ihan järkyttävä nälkäisenä jossakin menemässä, musta kuoriutuu oikea foodzilla silloin!! :D

Meidän tähän tarkan markan (ei ole markkaa ei, mutta kun "euron" ei nyt mallaa millään tohon lauseeseen vaikk miten vääntäis) reissulle lähtöön kuuluu yleensäkin se, että varataan ja maksetaan ruuat ennakkoon jo muutenkin reissuvarausta tehdessä. Silloin ne on aina pykälän verran halvempia. Nyt sinne oli tullut vielä parempi täky, kun iltalaivalla mennessähän on edessä siis illallisaika, aamulla aamianen ja ennen kotisatamaan saapumista pitää siinä välissäkin syödä mieluusti.  Nyt nettisivuilla oli hieno "rypästarjous" , jossa oli kimppahinta sennoisille jotka otti ne kaikki ruuat (siis illallinen, aamiainen ja lounas samassa "paketissa") ja hinta siis halpeni entisestään. Ilahduin!!

Kaikista isoin ilo multa pääsi kyllä siinä vaiheessa, kun laitoin meidän clubikortin (Siljan oma) koodin sinne systeemiin sisään ja meidän matka halpeni meidän kaikkien ruokien verran joillakin keräämillälle "pisteillä". Ja ne pisteethän tulee ihan jo pelkästä laivamatkasta aika tappiinsa (meidän kokoisella porukalla) ja kortti jolle ne kerätään on ihan ilmainen. Minä olen itse kovin hankala, laiska ja saamaton vastarannankiiski huono mitään etukortteja ikinä hankkimaan, kun niitä tyrkytetään suurinpiirtein jokakaupassa ja kioskilla nykyään. Ärsyttää! Mutta tän oli jollain reissulla mies ihan omin pikku kätösinsä näpytellyt meille, kun oli laivalla semmoinen kampanja näiden korttien suhteen ja siellä oli päätteitä joilla sen sai otettua siitä hetikin perheensä tiedoille. (itse asiassa nyt kun mietin, niin en tiedä maksaako se kortti muulloin , mutta siinä kampanjassa ei ainakaan maksanut, täytyykin tarkistaa tää tieto vielä...) . Sitten vaan, mitä ikinä ostatkin siellä laivassa niin kortti esiin vaan ja saat pisteitä. Pisteillä sitten saat alennusta matkoihisi ja varmaan jotain tarjouksiakin niistä kaupoista jos semmosten perään oot meinaan. Tarkkaa summaa en nyt muista, mutta meidän reissun alennukset olivat melkein viidensadan luokkaa. Että siinä pohtimista itte kullekin (mullekin) että onhan niitä keinoja isonkin perheen päästä reissuun kun vaan onnistaa - ja näkee vaivaa etukäteissuunnitelulla.

Jälkilisäys: hinnat aikuisilta Baltic Princessillä illallinen 35e, lounas 27e ja aamiainen 11,50. Etukäteen tilattuna jokaiseen tulee noin parin euron alennus ja pakettina maksaa 73,50e/aikuinen, ETUKÄTEEN 63,50e !!  alle 6-vuotiaat ruokailevat ilmaiseksi ja nuorillekin oma aikuista halvempi hintansa. Tutustukaa tarkemmin TÄÄLTÄ.


Ilmat oli ihanat kyllä ja maisemia kelpasi katsella. Ukkosrintamaakaan ei näkynyt, vaikka kerran ollaan oltu kyllä melkoisella räiskeellä laivassa mekin. Mutta sitäkin lapset muistelee vaan mahtavana välkkeenä (vaikka äitiä pelottikin, siis oikeasti)!

Etukäteen ruuat ostaessa on pöytä siis jo valmiiksi varattu ja sinne ei tarvitse kuin mennä, nauttimaan ja aterioimaan. Meidän kokoiselle osastolle perheellekään ei ole ihan helppoa ilman etukäteisvarausta löytää tarpeeksi isoa pöytää, mutta näin ne on kätevästi siellä valmiina. Ja nämä on niitä asioita joista minä sen lomafiiliksen revin itselleni, kun ei tarvitse jonottaa, odottaa, järjestää eikä tuumata että mites me nyt tämä tehdään. Elämää helpottavat asiat on sitä lomaa niin todella!

Reissaaminen, kun ei kuitenkaan asuta missään niin sanotusti ihmisten ilmoilla, opettaa lapsille myös sitä miten ollaan ressunpäällä ja "kylillä". Kuljetaan lähellä ja nätisti ja otetaan muutkin ihmiset huomioon. Onhan ne ihan päteviä elämänohjeita kotohuudeillakin, mutta totta puhuen ei aina niin pinnalla olevia asioita täällä meillä. Kääk. Joo siis ihan hyvin meillä voidaan kulkea kalsareissa koko päivä ja tulla ruokapöytäänkin pelkät ne jalassa. Ja ihan hyvin ja todennäköisestikin juostaan pitkin huushollia jonkun leikin melskeessä ja päästellään niin isoja ääniä että tottumattomampia hirvittää ilman kuulosuojaimia. Mutta reissussa ollaan siistinä ja fiksusti ja kyllä nuo on olleetkin! Olen niin ylpeä mun jälkikasvustani kyllä joka tilanteessa. Silti sekin on taito joka varmasti unohtuis ruostuis jos ei sitä ylläpitäisi edes joskus, joten matkailu avartaa mieliä ja kartuttaa taitoja sen verran mieleenpainuvasti, etten voisi koskaan sanoa sen olevan turhaa! Matkan päämäärän ei tarvitse olla mikään maailmanääri, matkan voi tehdä sen oman kylänkin sisällä aivan hyvin ja sen vaikutus on varmasti silti sama. Vaikka laivareissu ei (hyvistä alennuksista huolimatta) ole mitään ihan tyystin ilmaista huvia, niin ilmaisempiakin on kuitenkin. Mekin käytiin tänä kesänä kiertämässä paikalliset kivikirkot ja nautittiin piknikki siellä viheriällä nurmella - hinta oli sen eväsmäärän verran ja mitä nyt polttoainetta siinä kului. Nautinto ihan taysi kymppi!

Ja vaikka mä nyt olen tässä hehkuttanut laivailua ja reissuamista ja maisemanvaihdoksia ja kaikkea tuota, niin oikeasti sen loman parasta oloa on kuitenkin ihan rennosti ottaminen. Nimenomaan ottaminen. Sitä oloa ei tehdä, se otetaan. Se on sellainen zen, joka vaan laitetaan päälle ja elämä maistuu niin hyvältä!

Vaikka meidänkin perhe on ollut iso jo hyvän tovin ja kaikenlaiseen eloon on tottunutkin, niin silti se on omanlaistansa hässäköintiä aina kun me liikehditään jonnekin. Pitää katsoa onko kaikki, onko kaikkien tavarat, eihän keltään pudonnut kenkä, onko jollain avaimet/rahapussi/pissahätä. Siksikin mä olen niin tuon vuorokauden (illasta itaan) risteilyn kannattaja, kun se kotiintulokin on sitten niin ihanaa!

Rudi katsoo näkyiskö meidän auto ikkunasta, kun tullaan takaisin Turun satamaan *iih*, höpötti jo viimeisen tunnin "missä se mun koti on.... ei näy!" Oih!

Kyllä oli hyvä keli ajella puoltoistatuntia kotia, kun keli oli tämänmoinen siis maanantai-iltana. Ollaan joskus ajettu ihan järkyttävässä kaatosateessakin, saati kerran kun kävi niin kamala tuuli, joka meinasi heittää koko auton jonnekin muualle kuin kaistalleen. Ihana kotimatka - ja niin hiljainen *virn*, me kuunneltiin miehen kans radiota ja koko muu lössi kuorsasi... (siis for real, kuulin kuinka joku k-u-o-r-s-a-s-i niin makeasti takapenkillä!)

Jos hömpöilet, niin tee se edes jotenkin sivistävästi, eiks ni? Siksipä hömppälehtikin piti ostaa ruotsinkielisenä, jotta tulee kielikylvettyä siinä samalla! Mä oon parantumaton kansankynttilä sielultani *muaah*!

Jos mä olenkin mitä olenkin, niin miettikääs mun 8-vuotiasta. Se toivoi laivan kaupasta tätä levyä! Sibeiusta, jossa soittaa tuollainen kokoonpano, jossa on myös sellisti. Sellohan on tämän lapsen lempisoitin ikinä! voiko ees olla, no voi olla!!  Ilo oli suuri, kun bongasi tämän levyn sieltä, kun tässä soittaa myös koululla konsertoinut sellisti Jussi Makkonen (kaiken tämän sellohulluuden alku ja juuri, siis). Tätä laitettiin heti ensimmäisenä kotoaamuna soimaan, oli kuulkaa juhlavat aamukaffeet!

Laivalla shoppailu on monille ihan hirveä kauhistus. Puhutaan verovapaan viinan ja suklaan hamstraajista ja köyhistä jotka tungeksivat siellä kuin ei olisi ikinä ennen mitään hyvää saaneet. No minä tykkään kierrellä laivan kaupoissa. Baltic Princess ei ole kaupoiltaan mikään valikoimarikkain eikä kyllä mikään väljä kulkea rattaillakaan missään hyllyjen väleissä. Mutta hyvin siellä silti pärjättiin (yhdessä ja erikseen) ja saatiin jotain ostettuakin. Ei siihen hysteriaan tarvitse mennä mukaan jos ei halua - olen aina sanonut näin. Viinaa ei siis ostettu kun ei käytetäkään ja karkkiakin ostettiin maltilla, tuotiin sellaisia kokelmapussukoita mukanamme, joita ei ihan täältä kotilähikaupoista saa ja lapset olivat todella tyytyväisiä. Vaatekaupat ovat merkkien perään oleville ehkä enemmän sanovia, mutta minä tykkäsin ihmetellä ja katsella ja kokeilinkin jotain (onneksi ei mahtunut päälle sekään yks kauluspaita, mutta hihittelin kyllä senkin kans aikani siellä sovituskopin uumenissa, kun silmälaist jäi hiuksiin kiinni tietenkin ja meni hetken ennenkuin sain itteni koottua senverta että pääsin vapaaksi siitä ahdingosta!!). Tyttäreni tempasi yllätyksen ja antoi minulle viime minuuteilla pienen pussukan ja siellä oli kosmetiikkaliikkeestä ostettu vartalotuoksu Victoria`s Secret - mallistosta! Ihan olin liikuttua kyyneliin! Ihana lapsi ja hyvä oli kyllä tuoksukin. Tää mummo ei ollut ennen tiennytkään, että on olemassa jotain vartalotuoksuja.... (paitsi ihmisten luontaiset, muahh!). Kotimiehille ostettiin chilin -kasvatuspussukka tuliaisiks ja mummon mussukalle pieni niiskuneitilaukku. Esikoiselle ostin jotain luonnonkosmetiikka-eko-bio-voidetta, hän kun on sille asialle jotenkin vannoutunut *hii*.

Voi pönö! Mutta Aurinko paistaa, minä lähden kohta kauppaan ja sitten reippahalle kävelylenkille. Hyvä tästä tulee (ja rauhoittukaa, parturi on jo tilattu!!)

Todistetusti rahkaakin on syöty mansikkakeiton kera. Olihan se hyvää, ei ole kieltäminen. Tai sanotaan nyt ettei se pahaakaan ollut....

Blogipostaus tulossa in a moment.

P.s. Jottei tulisi väärinkäsityksiä, niin muistuttaisin ettei tämä ole yhteistyöpostaus, vaan ihan omakustanteinen kokemus jonka ajattelin teille (ja itselleni) tähän jakaa :)

5 kommenttia:

  1. Voi mä oon jo monta vuotta haaveillut oikeen kunnon risteilystä buffetteineen ja shoppailuineen <3
    Jostain syystä jäänyt vaan tekemättä, mutta kun te nyt katraanne kanssa selvisitte "hengissä" ja jopa nautitte niin eiköhän mekin jossain (lähi)tulevaisuudessa uskaltauduta :D

    VastaaPoista
  2. mahtava reissu ja ootte sen ihan taatusti ansainnu :) <3 parasta lomaa on todellakin loma lasten kanssa,se uuden näkeminen ja kokemisen ilo+riemu on tarttuvaa ;) seisovassa pöydässä,valmiin ruuan äärellä,voiko sitä parempaa edes toivoa? :D

    VastaaPoista
  3. Joo, olipa ihana ja tarkka postaus, Kupla <3 <3 <3 Tuolla laivalla ei oo oltu, ja tänä kesänä jäi risteilyt haaveeksi vain, mut ehkä ens kesänä sitten! Meillä on vaan osalla "merisairaus" rasitteena, joten se välillä rajoittaapi, mutta muuten tykätään myös kans olla junttilomalaisia <3

    VastaaPoista
  4. Olipas tosi kiva lukea tämä postaus!! Teillä on ollut mukava matkakokemus.

    Me oltiin lasten kanssa risteilyllä myös tänä kesänä. Vuosikausiin ei ole oltu yhtikäs missään ja oikeastaan meidän lasten matkakokemukset on tasan yksi reissu Ruotsiin joskus vuosia sitten... Koskaan ei ole rahaa tehdä mitään, ja meitäkin kuitenkin on se 6 henkeä (vaikka teitä tosin on vielä enemmän).

    Mä odotin kovasti sitä reissua ja valitettavasti jokseenkin pettymys se oli. Aika isoa osaa pettymyksestä näytteli ehkä raha, koska vaikka reissu oli sinällään halpa (meillä oli se perhehytti, 117€, ja sitten kotoa Helsinkiin mentiin Onnibussilla, joka kustansi ees-taas (Kouvola-Helsinki + Helsinki-Kouvola) 6 henkilöltä ainoastaan 37€, siis yhteensä!!!) niin silti koko ajan oli vaan mielessä, että ei oo rahaa... Tuntui siis, että me vaan pihisteltiin kaikessa koko ajan. Syötiin illalla vaan jossain kahvilassa ylikalliit ja aika pahat sämpylät, iltapalaksi sitten sitä samaa... aamupalalle mentiin, mutta sitäkään ei oltu ostettu etukäteen, kun ei oltu varmoja mennäänkö ees syömään. Tallinnassa käveltiin vailla mitään järjellistä päämäärää, joten sekin oli jotenkin vähän tyhmää...

    En tiiä, jotenkin jopa vähän harmitti, että ei siitä reissusta kuitenkaan kauheen kivaa fiilistä jäänyt. Meidän lapset on jo niin isoja, omineen ne siellä vaan meni ja kellään ei oikein ollu rahaa tehdä mitään.. Olin päättänyt, että jotain me tehdään kesällä, että lapsillekin olis ees jotain loman ja matkan tapaista joskus elämässä. Mutta joo, ei ollut sellanen reissu, josta olis palattu into piukeena ja iloisena... harmi kyllä kun meni niin. Etenkin, kun kuitenkin reissua odotin innokkaasti, että joskus minäkin johonki pääsen...

    Mutta kiva kun teillä oli kivaa, kuulosti kyllä kaikki tämä kertomasi tosi mukavalta!!

    VastaaPoista
  5. Toi ennakkoon suunnittelu ja järkkääminen on kyllä niin a ja o! Melkein harmittaa välillä että oon itse niin huono siinä ja toki tässä on näitä muuttujiakin mukana senverran (vuorotyö, kahden kodin säätämiset jne) että nekin välillä latistaa sitä motivaatiota. Mutta on kyse melkein mistä vaan matkailusta mihin vaan niin oikeasti helpommalla ja halvemmalla pääsisi kun etukäteen hoitaisi kaiken mahdollisen minkä vaan voi.

    VastaaPoista