maanantai 24. elokuuta 2015

Ennenkuin yksikään ehtii sanomaan

Niin
-olen nauttinut näistä lämpimistä keleistä ja yleensäkin kesäajasta ihan täysillä, koko kauden. Ei tarvi sitten ainakaan mulle sanoa syksyn tullen, että nyt sen vasta huomaa kuinka hienoa oli kesällä. Mä kyllä huomaan sen jo nyt ja olen huomannut koko kesän.

-edelliseen liittyen olen nauttinut kuivasta maasta, josta koirat ei tuo sisälle kuin risuja ja männynkäpyjä, mutta ei esimerkiksi tulloittain mutapaakkuja tai vettätirsuvia sammalmättähiä. Tiedän, että niiden aikakin tulee taas kohta, mutta vielä ei ole ja kyllä, taas mä nautin!

-ja vieläkin samaan liittyen, tuo lasten pukeminen, tai oikeastaan siis pukematta jättäminen, on ollut ihan parasta. Meillä on keittiön ulko-ovi ollut läpi kesän päivien auki seljäällään ja lapset on menneet ulos ja sisään ihan niine hyvineen, ilman että laitetaan sen enempiä vaatekertoja tai edes kenkiä useinkaan ja se on ollut taivaallista.

-nuo ihanan valoisat ja pitkään jatkuneet illat on olleet suoraan verrainnollisia siihen kuinka kauan jaksan olla hereillä ja missä vaiheessa se väsy oikein kunnolla iskee ja pitkästä aikaa (moneen vuoteen) olen katsellut elokuvia, lukenut yöt läpeensä kirjoja ja silti ollut ihan ihminen seuraavanakin päivänä. Tasan tarkkaan siinä vaiheessa vuodenkiertoa, kun pimeä on jo neljältä, niin minäkin olen ihan tattis samointein. Voi nautinto, vielä hetken jatkuu, vaikka illat jo aiemmin alkavatkin hämärtyä.

-en ole millään muotoa unohtanut minkälaista on kun koko perhe (tai rehellisesti sanottuna edes osa siitä) sairastelee, joten minun ei tarvitse myöskään jotenkin kiitollisena muistella mennyttä kesää kuinka me silloin oltiin terveitä muka arvostamatta sitä, koska kyllä minä arvostin ja arvostan. Joka ikinen päivä arvostan sitä että ollaan terveitä ja jos ei olla, niin sitä ettei olla sen pahemmin sairaita. Että sellaiset kommentit kahden viikon yrjöepidemioiden jälkeen, kuin että "nyt sitä vasta varmaan sinäkin arvostat terveyttä" joutaa justiin sinne minne ei päivä paista edes kesällä.

-en aio muuttaa huushollini sisustusta ihmeelliseksi "murretun sävyiseksi hämäränpesäksi" jollain juuri syksyyn tarkoitetuilla väriläiskillä, sun muilla torkkupeitoilla, ihan aion näillä samoilla tyynyillä ja matoilla (ja verhottomuudella) mennä kuin kesänkin menin (ja kevään ja sen edellisen taven ja syksyn ja ja ja) ja vedän vaan jonkun täkin päälleni jos alkaa vilu iskeen, vaikka harvemmin iskee. Jos jonkun kynttilän jonnekin (pikkukäsien ulottumattomiin) isken loimottamaan, niin siinä on tunnelmaa ihan kylliksi. Nautin tästä kodista ja olosta ihan tänäisenään, eikä mun vuodenkiertoni kaipaa kuin joulukoristeita ja juhannusvihtaa. Ja kummankaan aika ei ole ihan vielä! Että sisustuslehdet ja muut tyrkyttimet, voitte jättää mut laskuista siinä kohtaa kun meinaatte tarjota niitä sesongin trendejä.

-en aio miettiä joululahjoja vielä hyvissä ajoin, enkä aio myöskään olla erityisen tehokas läpi syksyn pimeyden, enkä myöskään syödä jotakin juuri syksyyn tarkoitettua vitamiinikuuria. Nautin siitä että olen saanut aurinkoa ja syönyt mahan piukkaan marjoja suoraan omista puskista. Marjoja riittää vieläkin ja aurinkoakin riittää, joten miksi miettiä muuta kuin tätä hetkeä ja siitä irtoavaa iloa!

P.S. En aio myöskään ahdistua, masentua tai aloittaa juoksukoulua enkä superdieettiä. Mutta aion syödä suklaata ainakin silloin tällöin, käydä raikkaassa ilmassa pienellä kävelyenkillä edes joskus ja aion myös olla paljon sohvalla katselemassa valmiiksi naurettuja komedioita sensijaan että siivoisin jokatapuksessa uudelleen sotkuuntuvaa kotia kokoajan. Lupaan myös ottaa lasteni kanssa hassuja selfieitä edelleenkin ja heittää kovasti löylyä saunan lauteilla.

3 kommenttia:

  1. Loistavaa sinä! <3 Nauti, nauti!

    VastaaPoista
  2. Parhautta! Näinhän sen pitää juuri ollakin. ❤👍😀

    VastaaPoista
  3. niin se pitääkin ! ilo irti elämästä,täysillä :D

    VastaaPoista