lauantai 8. elokuuta 2015

Elon päeviä

Istun tässä olkkarin sohvalla ja koitan olla tiputtelematta vettä hiusten päistä tähän näppäimistölle. Silmissä kirvelee vielä suolavesi ja merituuli, suihkussakin piti käydä (jo toistamiseen samalle päivälle) koska ihoon oli kiinnittynyt miljardeja pieniä hiekkamurusia. Oltiin siis meren ääressä Yyterin hiekkarannalla Porissa tänään. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta itse asiassa se ei pahemmin meitä haitannut, koska tärkeintä oli lähteminen *muahhah*! Ollaan meinaan koko kesä odotettu sitä sellaista umpihellettä, että tarkenis olla koko päivän vain ja ainoastaan merituulen tuiskeessa, mutta eihän sellaista sitten tullut - joten pakko oli soveltaa (vielä kun ehti). Merivesi oli kyllä tosi lämmintä ja skidit (ja mies) olivatkin oikeastaan koko siellä olo ajan pelkästäään vedessä. Aallokko oli aika kova, mutta ei se isompia haitannut ja pienemmät nyt oli muutenkin siinä rannemmassa mun vahdin alla.

Aamu meillä ei suinkaan kuitenkaan alkanut Poriin lähdöllä, vaan mentiin ensin ihan päinvastaiseen suuntaan Nokialle vähän koulutarvikkeita ostiskelemaan. Näytti niin pilviseltä että aateltiin ettei mennä mihinkään rannoille tänään laisin. Sitten se innostus kuitenkin otti vallan ja eikun kodin kautta uimakamppeet hakemaan ja köröteltiin Poriin. Me ei siis yleensä olla näin reissulaisia yhtään, mutta nyt oltiin! 


Minähän muksuin kanssa, tai siis neljän nuorimman, olin jo äiti-lapsi-leirilläkin torstaista perjantaihin, että täytyy sanoa ettei ole päässyt sammaloitumaan tämä mamma tällä viikolla. Just kerkesin perjantaina illalla peseen (ja kuivattamaan ne ulkona ihanassa kesäilmassa) leiripyykit ja nyt on hiekkaiset pyyhkeet sitten vuorossa pesukoneen syövereissä. Että onneks on näitä koneita, hallelujaa vaan ihan oikeasti, koska muuten mä todellakaan en olisi missään muualla kuin kotona nysväämässä pyykkejä! Niitä kun on ilman reissuamistakin ihan joka päivälle tarjolla...

Meidän leirireissu oli kyllä tosi kiva, oltiin siis täällä oman kylän leirikeskuksessa Leiriaholla, Kiimajärven rannalla. Siellä yövyttiin sellaisissa pikkuisissa majoitusmökeissä perhekunnittain, mulla oli meidän nuorimmaiselle matkasänky mukana, niin ei tarvinnut pelätä että kierii pediltä alas unien melskeessä. Muuten oltiinkin sitten melkein vaan ulkona, pelattiin frisbeegolfia, pingistä, jalkkista ja tehtiin inkkarijuttuja, joka oli niinkuin leirin aiheena tänävuonna. Ja tietenkin uitiin ja saunottiin molempina päivinä! Meidän pojat on niin kovia uimaan, että perjantaina kun kotiuduttiin iltapäivällä, niin melkein samoin tein mentiin omaan rantaan jatkamaan pulikoimista.










The Verhoviritelmä
Jotkut äidit oli viettäneet omaa aikaa äitien kesken siellä iltamyöhään, kun saivat lapsensa nukkumaan, mutta arvatkaas vietinkö minä?! Hihhih, niin vaan kurosasin kuulkaa tyytyväisenä siellä pikku possukoideni kanssa ja heräsin ihanaan kesäaamuun virkeänä ja levänneenä. Oli kyllä hyvät unet siellä, ei voi kuin kehua. Pojatkin tykkäs niin, että vannottivat että ensi kesänä otetaan samat metodit käyttöön (kun sinnehän on silloinkin tultava): mulla vanhalla leirikonkarilla kun oli ylimääräinen pussilakana mukana, joka viritettiin mökin ikkunaan estämään päivänvalon liiallinen tunkeminen meidän simmuihin silloin kiun haluttiin nukkua ihanassa hämyssä siellä muuten niin valoisan kesäisen maiseman keskellä.

Niin se taitaa kuulkaa olla sitten tässä tämä kesäloma. Taputeltuna, niinkuin sanonta kuuluu. Nuorisokin on taputellut omaansa, kun toinen oli viimekeväisen kisatanssiryhmänsä yhteisessä illanvietossa (jossakin hienolla kesäpaikalla joka oli siis yhden tanssijan kotiväen), josta haettiin viime yönä joskus puolenyön aikaan takaisin. Siellä oli ollut lämmintä paljua, kavereita ja herkkuja ja olivat vielä tilanneet (ja noudatuttaneet) paikallisesta Turkinpippuri-nimisestä pizzeriasta itselleen suuren kuuluisuudenkin, nimittäin sellaisen järkyttävän suuren pizzan, se on sellaisen keskikokoisen keittiönpöydän kokoinen halkaisijaltaan... (ja oli ollut hyvää kuulemma!). Siitä oli yksitoista syönyt ja oli kuulemma jäänyt ylikin, miettikääs sitä!
Bussipysäkillä Pyynikillä, aika ankeat maisemat etten sanoisi...

Tampereella ilmaisutaidon lukiossa (Tykissä) aloittavan kans käytiin torstaina, kuten varmaan jo aiemmin olen tullut maininneeksikin, haettiin koulumatkatukiostotodistuslappu sieltä koulun kansliasta ja katseltiin samalla bussipysäkit  sun muut, kun ei olla varmaan never menty Tampereella bussilla, vaan melkeinpä aina joko junalla tai henkilöautolla. Onneks lähin pikavuoropysäkki on Pyynikintorilla, joka on ihan siinä huudeilla niin sanotusti, että me maalaisetkin löydettiin kamalista tietöistä huolimatta (tai ehkä just sen takia) sinne lyhyt ja ytimekäs reitti. Simmonen kiva juttu vaan iski heti ensalkuun, että kun koulu alkaa ensimmäistä päivää lukuunottamatta kello kahdeksan, niin sitten täytyy mennä sinne bussilla joka lähtee täältä kello 6:15... siitä voi kukin keskenään laskea monelta meillä herää sekä lukiolainen että sen pysäkille kyyditsijä joka kouluaamu! Mutta kyllähän me aikuiset jaksetaan jos  nuori immeinen vaan jaksaa. Se vaan tuo asunnon hankkiminen sieltä koulun läheltä (kun asuntolaa ei ole) ei ole mikään yksinkertaisin asia (ensinnäkin niitä ei ole ja toiseksi jos olis niin kyllähän se vuokranmaksu kallista on). Toisaalta, täältäpäin on muutkin käyneet (tiettävästi) sitä koulua kotoa käsin, että on ne jotkut ainakin siinä onnistuneet. Plikalle on sanottu, että jos tuntuu etteii jaksa niin sitten katotaan mitä asialle voi tehdä. 

Vanhempi tytär olikin vielä tän viikon töissä ja nauttii tulevan viikon kahdesta ruhtinaallisesta lomapäivästään ennen oman koulunsa alkua ja sitä puurtamista. Olen kyllä ihan hurjan ylpeä noista lapsista, kun hoitavat hyvin kyllä sekä opiskelunsa että muutkin asiansa, elävät sillätavalla fiksua ja omannäköistä elämää, että toteuttavat omia innostuksen kohteitaan ja haaveitaan, mutta tekevät sen eteen kyllä töitäkin. Me täällä kylillä ollaan kyllä onnekkaita siinäkin mielessä, että yläasteen opo on niin ihana ja asiansa osaava ihminen, että löytää kyllä melkein jokaisesta nuoresta sen oman jutun ja kannustaa sille tielleen jatko-opiskelemaankin hyvin tarmokkaasti. 
Lehdessä oli paljon bloggareita :)

Peruskoululaisten osalta on koulukyytiasiat tietysti vielä hakusessa (no yllätys) mutta kai nekin siitä taas aukenee, kun vähän kaupunkia taas patistaa. Mä en ota siitä nyt mitään stressiä, koska olen niin lucky me, että olen kerran kotona ja valmis kuskaamaan kun tarvitsee. Vähän on toisenlaiset fiilikset niillä, jotka on itse töissä eikä voi mitään suunnitella kun ei mistään ole kerran tietojakaan vielä (että moneltako se taksi hakee sen lapsen ja mistä taipaleen tien päästä oikein). 

Voi aurinko, nyt se taas paistaa, mahtaako poikasakki mennä uimaankin vielä ennen perinteikästä lauantaisaunaa... tosin saunalimu on sinne hankkimatta, joten se taitaa olla Saleen lähtö edessä mulla. 

Pikkasen väsynyt mutta isosti onnellinen kuittaa tän tältä illalta tähän.

2 kommenttia:

  1. no,ilmankos siust ei ookaa kuulunu pariin päivään mitään :D yhtikäs mitään,oot saanu nauttia lomasta muksujen kans ihan urakalla...loma alkaa olla tosiaan takana,onneks ihania syys-iltoja on vielä varmasti pitkälle tiedossa...(toivottavasti)

    VastaaPoista
  2. Kesä <3 Niisk! Mukavia viimeisiä lomapäiviä sinne <3

    VastaaPoista