keskiviikko 12. elokuuta 2015

Aa är koo ii

Olisin niin saanut hienon kertomuksen siitä, kuinka meillä sämpylä tuoksuu ja kotiäiti puuhastelee posket punaisina iloisten pikkupilttien kanssa, saateltuaan ensin koululaiset turvallisesti opinahjoihinsa. 
No kyllä, kaikki tuo tapahtuikin ja iloiset innokkaat lapset aloittivat peruskoulunsa (ja toisen asteenkin koulunsa yksi aloitti tänään, yksi jo eilennä) , mutta kello soi viiden jälkeen, koska lukiolainen viedään kuudelta bussille. Herääminen ei tuottanut (vielä) vaikeuksia (siis mulle), mutta se tuotti, että olin seitsemältä jo ihan tattis paistettuani kanamuna-pekoni-aamiaiset muille ja juotuani pannullisen pari kupillista kahviakin jo. 
Ja että saatuani vaivattua sämpylätaikinan nousemaan, oli ukko perhana jättänyt sekä pihaportin että ulko-oven selälleen, jolloin fillarilla kouluun lähtenyt yläkoululainen sai sitten yhden koiran peräänsä. Sitä sitten melkein tunti haettiin vuoronperään isännän kanssa ja oikeesti mää meinasin itkun päästää. Joka toinen ajatus oli, että suakelin ukko kun ei voi mitään ikinä muistaa ja joka toinen että nyt tietenkin koululaisten ekan koulupäivän muisto on koiranraato jossain tienposkessa. 

No onneks koira löytyi ehjänä (bussipysäkiltä! olinko mä unohtanut jonkun koirakoulun joka kenties olis alkanut? kysyn vaan...) ja sämpylätaikinakin saatiin käärästyä pyörylöiksi, vaikka se pöydälle asti oli jo kerinnytkin.

Viimeinen vuosi kierähti käyntiin, kun nämä kaksi ovat täällä kotona äidin kanssa ilman kouluvelvollisuuksia! Omg, omg. Vuoden päästä enää yksi nassikka mun seurana. Mä niin en tule selviään.

Tein ruokalistan. Ärsytti hetken suunnattomasti, kun mistään martoiltakaan ei löytynyt valmista listaa, jossa olisi ollut päiville kaksi lämmintä ruokaa. Tein sitten itte. Viikonloput on vähän  erilaisia, koska silloin syödään kunkin milloinkin herättyä sitä mitä kukin syödä haluaa kaurapuurosta kakunjämiin vähän myöhempi aamiainen kuitenkin.

Lähiruokaa. Poimin puskasta marjat ja kiehautin kiisseliksi. 


Nyt sitten kello on vartin yli ykstoista ja meinaa olla uni. Eihän tässä ole kuin koko päivä vielä edessä... ehhh.

10 kommenttia:

  1. mulla on kotona iankaikkisen vanha Marttojen kolmen viikon ruokalista ohjeineen. Siinä on kaikki: aamu-, väli- ja iltapalat, lounaat ja päivälliset. Hinta-arviot markkoina.
    Muuten ihan kiva, mutta osa ruokalajeista vähän aikansa eläneitä...
    haluatko kopiot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Mä en (osannut) löytänyt netistä kuin jonkun ihmeellisen "ota erivärisistä laatikoista ruokalaji..." -taulun, jossa yksoikoseen todettiin että lounashan syödään koulussa/hoidossa/töissä :D Aattelin just lähtee jonkun töihin sitä syömään :D eeehhhe....

      Poista
  2. Voi,huomenna se alkaa täälläkin! Meinasin jo kuolla tänään omaan tuskanhikeen, kun raahasin kahden pienimmän kanssa ensin tk: seen mimmin pissanäytettä, mikä oltiin sitten otettu väärin. Kiva kuulla, kun juuri saatiin jätettyä auto jonnekin hevon kuuseen ja matkaa labraan oli ihan liian paljon 2 pienen lapsen kanssa. (Kirosin miehen neuvot) . Ja siitä suoraan tyypin neuvolaan. Täti kysyikin ensitöikseen, miten minä jaksan. Puuh. Naama punaisena,pandan silmillä,tukka sekaisin. "Joo,hyvin tässä. ."
    Että huomenna sitten saattelemaan koululaisia. Jospa se päivä menis paremmin. Ehkei mene,koska minä typerys lupauduin ensi yöksi töihin.
    Hyvää viikon jatkoa sinne ja onneksi ei löytynyt koiran raatoa vaan ihan elävä semmoinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jösses! Kamalaa ollu sullakin.koita sääkin nyt kestää ja huominen varsinkin. Ja yö!! Ja koiran löytyminen on aina samanlaista:kun se on karussa niin uhkaat nylkeä sen riivakkeen, sitten kun se löytyy niin syötät sille juustoa ja paijaat <3

      Poista
  3. Mulla on pää ku jyrän alle jääny, joten tankkasin tota otsikkoa aikani ennenku aukes :D tarviis varmaan kertausta aakkosiin itekin! :D Kamalia tommoset aamut, voi kamaluus, miten sä kestät?? Ja olihan tuo kertomus ihanan hieno loppujen lopuksi kuitenkin! Ja ruokalistat ja kaikki, katteeks käy ku tässä saamattomuuden suossa itte tarpoaa ja tahmeeta on jotenki ny tää aloitus ja elämä, mut jospa se tästä jotenkin päin! VOIMIA sulle aamuihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule älä huoli, mä katoin ittekin että meniks se väärin mutten löytäny vikaa :D (ihme). Mun lista on ihan vaan siks että mun ei pidä eikä täydy kaupassa ajatella mitään (kuin sitä listaa) :D mä oon niiiin täynnä miettimistä nääs :D Kiitos jaksuista, sitä samaa sinnekin!! <3

      Poista
  4. jaksu-halit sinne arkeen <3 joka tosiaan alkoi isolla aalla,ainaki teillä....ruoka-lista ois ihan jees ja tuoreita sämpylöitä,tuosta kuvasta herahtaa vesi kielelle ;)

    VastaaPoista
  5. Hengästyin puolestasi!
    Ja hei, ymmärrän tuon sinun huolesi ensi vuotta ajatellen. Mulla oli tänään sellainen kolmetuntinen, että 2 oli koulussa, yksi eskarissa ja kaksi kerhossa!! Oli siis oikeesti aika kamalaa........ tuli jotenkin holtiton ja turvaton ja outo olo. Ei ketään kädessä kiinni, ei kärryjä, ei perään katsottavia.... ahdistavaa! Kääääk!

    Aurinkoista arkea teille ♡♡♡♡♡

    VastaaPoista
  6. Jotenkin tää arjen salakavala hyökkäys (alkoi meillä täysillä eilen) tuntui tosiaankin märältä rukkaselta suoraan naamalle... Teki mieli tempaista itekin itkupotku-uhmaraivarit lattialle. Jotta otan osaa, eiköhän toi arki vielä kasaan ja rutiiniksi saada, niin siellä, täällä kuin kaikilla muillakin :)

    VastaaPoista
  7. Meillä arki on alkanut pehmeästi, kun mies lomailee vielä tämän viikon. Ensi viikko mielessä piti heti tutkia tarkemmin ruokalistasi. Motivaatio kadoksissa ruokien suhteen.

    VastaaPoista