perjantai 24. heinäkuuta 2015

Pointteja

-välillä sataa ihan tavallisesti, välillä sataa vielä enemmän, ja vieläkin enemmän ja sitten kun se siitä hiljenee tavalliseksi, niin tuntuu ettei satais ollenkaan ja sitä voi ihan hyvin lähteä pihalle crocksit kiljahdellen hommimaan eikä tunnu missään pieni sateenripsu

-sellainenkin asia voi pysäyttää, kuin järkyttävä sikalapalo omalla paikkakunnalla, varsinkin kun joudut ajamaan siitä savuavan rakennuksen ohi kauppareissullasi ja ymmärrät kaiken suuruuden, lopullisuuden ja vakavuuden

-kolme viikkoa on pitkä aika siinä hetkessä, kun lapsi lähtee ulkomaille ja olet yksin pimeässä kotona miettimässä joko sen lentokone nyt nousi ilmaan ja jännittääkö sitä ihan kamalasti ja miten se nyt pärjää ja hukkuukohan sen kassi ja pysyyköhän se terveenä siellä vierailla maillla

-kolme viikkoa on lyhyt aika, kun oletkin täyttämässä jääkaappia lapsen lempisyötävillä ja katsot kellosta aikaa koska lapsi palaakin vihdoin matkaltaan kotiin ihankohta ihankohta ihankohta (no yöllä vasta, mutta sehän on ihan kohta kun ajattelee kolmen viikon skaalassa)

-neljäkymmentäkolmevuotias on ihan helposti nuori ja vanha yhtä aikaa, riippuen vain siitä missä tilanteessa häntä katselee: pienen lapsen äitinä jo aika ikäloppu kääkkä, mutta pienen lapsen mummuna niin nuori ja pirteä että vois olla lapsenlapsensa äiti 

-sateinen kesä on parasta mahdollista aikaa tälläisen rappio remontoitavan tilan kannalta, koska tuskan hiki ei ainakaan ole esteenä kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin ideoiden valmistumiselle (kuka arvaa mitä meiräm mies siis tekee kun rouva vaan istuu ja bloggaa)

-aikaisin kun aloittaa niin ehtii elämäänsäkin edelle, nimittäin kun lähtee liikenteeseen (rautakaupoille) ennen yhdeksää, on hoitanut asioita, ollut kanafarmari, pyykännyt, ruokaostostellut,laittanut lounaan ja juonut päiväkahvitkin jo ennenkuin kello on kaksitioista ;sitten voi ihmetellä ihan ääneenkin , että mitä sillä loppupäivällä oikein tekeekään (yritin katsella tallennetta digiboksilta, mutta oli niin pelottava sarja etten kyennyt)

-kesä tuntui juoksevan kovaa vauhtia, vaikka ilmat yrittikin kovasti harhauttaa luulemaan joksikin muuksi, mutta nyt kun se loppu oikeasti häämöttää, niin aikaahan onkin vielä vaikka mihinkä (koekilkaas vaikka! siihen viikkokausia että koulut alkaa!)

-lauhkea luonteentila ja sellainen lutvakka elämänasenne onneksi ei tarkoita että kaikki jäis kuitenkin tekemättä, koska nyttenkin olen siivonnut sähköpostini ja muutenkin olen siltä kantilta ajantasalla, mikä on siis jo suoranainen ihme (ihan maailmanlaajuisellakin mittakaavallamitattuna ih-me)

Niin että joko saa mennä pyjama päällä sohvalle? Mitä eikö?!





4 kommenttia:

  1. Saa mennä :D Pyjamapäivän voiskin vielä pitää ennen kuin loma loppuu, kun kerran joka päivä kuitenkin sataa... Minäkin voisin ottaa tuollaisen "lauhkean luonteentilan ja lutvakan elämänasenteen", mistähän niitä vois tilata? Tai ostaa? Vinkkejä?

    VastaaPoista
  2. Mua nuo kovatkin sateet on jotenkin piristäneet ja olen antanut sateen tippua niskaan nautiskellen :)

    VastaaPoista
  3. tää kesä nyt on tämmönen,onneks ja toivottavasti tulee vielä uusia kesiä :D Aatella,jos tämän kesän sateet tulis lumena,asuttais varmaan jo iglussa :P

    VastaaPoista
  4. :D Pyjamat on ihan jees tuohon aikaan iltapäivästä :) sulla on kivan näköinen blogi, jään seurailemaan!
    Tervetuloa kurkkaan mun blogia :
    napsahduksia.blogspot.fi

    Hyvät viinonloput <3 t.Nadja

    VastaaPoista