tiistai 28. heinäkuuta 2015

Aamu

Tänään kun heräsin, niin selkä ei jumittanut yhtään. Oli ihmellistä nousta niinkin vetreenä siitä ylös noin vaan. Kurkistin kaihtimien raosta keliä, kuten aina ja näin auringonsäteitä marjapensaiden lehdillä. Se on aina hyvä merkki! 

Pikkuheppusen pottajutut sujuivat jälleen mallikkaasti - se ei muuta tarvitse kuin sinne menon, pytyn kannelle istumisen seuraksi ja sen Aku Ankan pikku pellavapäälle käteen (ja jos valita saa, niin hän haluaa auki kohdan, jossa Mummo Ankka juoksee vaihkoontuneen lehmän perässä).

Aamukahvi tuoksui erityisen aromikkaalle, leivän päälle viipaloin monta kurkunsiivua josta tuli ihana kesäntuoksu huoneeseen, eilinen Aamulehtikin oli vielä iloisesti lukematta, joten sopi oikein mainiosti kahvin kanssa nautittavaksi. Kannessa olikin oman kunnan asiaa oikein esillä, kyläyhdistykset kun tempovat päällekkäisesti markkinoita samoille päiville , joten johan siitä nyt pitää uutisoidakin.

Ikkunasta, siitä ihan pöydän äärestä, näkyi taas suoraselkäinen ja pitkäkaulainen haikara joella, iloisesti virtaavan kosken kivilla seisoksimassa. Eilen näkyi kalasääksi samoilla kohdin lentelemässä ja muutama päivä sitten maakotka, joka kiersi ihan meidän talon läheltä (liekö kanoja katsastamassa). Kiikareiden käyttö onkin meidän perheessä ihan päivittäistä, en olis tätäkään kymmenen vuotta sitten uskonut.

Keittiön avonaisesta ulko-ovesta tipsutti koira toinen perässään sisälle ja vaati aamurapsutuksia. Mukanaan toivat ulkoilman tuoksahduksen ja pienen yksikseen pörräävän kärpäsen samalla verhonheilautuksella.

Ikkunan takana kulkimies kastelukannut molemmissa käsissä kohti kasvihuonetta. Muutama lokki ylilentäessään kirkui niin että sisälle asti kuului.

Yläkerran rappusista kuului läpsytystä, kun seuraava pellavapää saapui unet silmissä siihen silmittelemään. Hymyillen sanoi huomenta ja meni sitten ovesta terassille haistelemaan kelejä, nähtävästi. Hetken päästä viiletti jo leipä kädessä kohti keinua, pelkissä pikkukalsareissa tietysti. Otti jaloilla vauhtia, katseli korkealle taivaalle ja haukkaili murenevaa paahtoleipää samalla jotain kuin lauleskellen. Viisivuotiaankin kesäaamu on ihanaa katseltavaa.









5 kommenttia: