maanantai 15. kesäkuuta 2015

Väsyneen kuvia

Minnuupa on viime päivät väskättänyt ihan tavallista enempi, välillä mietin jo että miksi (se hemoglobiiniko taas jurkele....) ja välillä sitten mietin että no miksi ei, koska elämä on sellaista melkoisen väsyttävää välillä. Joskus asiat vie voimat (ja unet), joskus vaan pelkästään se, että on niin kivvaa ettei malta mennä nukkumaan. Neljäkytkolmevuotias ei ole kuitenkaan enää mikään pikkutipu joka jaksaa aamulla ponkasta pirteänä pihalle, vaikka olis edellisen viikon nukkunut sekunnin tai kaksi.
 
Jukolan viesti oli tänä vuonna Louna-Jukola, Paimiossa. Sitä piti tietenkin tuijottaa ja jännätä, niin että silmäluomet lopulta hinasivat itse itsensä kiinni. Mainittakoon että ukkorakas nukkui keittiössä (tuolilla!), tai siis omien sanojensa mukaan ei nukkunut vaan katsoi Jukolaa, mutta siis nukkui keittiössä *hih*. 



Jonain iltana oli ihanat värit taivaalla ja maan päälläkin. Juoksin paljain varpain takaovesta pihalle ottamaan kuvan. Kun kävelin takaisin sisällepäin, niin koko perhe oli nenät kiinni ikkunassa ihmettelemässä mihin mä oikein lähdin tollasta kiitolaukkaa!

En tiedä montako vuotta sitten mies sanoi, että tekee meille pitkän keittiönpöydän. Ja on se kokoajan ollut sitä tekemässäkin jollain tapaa, ainakin ajatuksen asteella jos ei muuten. Pöytään laitettiin sellaiset huutokaupasta löytyneen ikivanhan pirtinpöydän jalat (pöytä itse oli vähän yli metrin mittainen) ja siihen lisäiltiin sitten itse kaikkia muita tarvittavia osasia. On se komee ny.

Mittaa muutaman sentin yli kolme metriä, ei sillä että meillä laskettais, mutta mainitsin nyt kuitenkin *eeh*.

Dingeli dongeli, että tommonen terveysruoka-annos. Jeb. Tuli käytyä tyhjällä mahalla ilmoittamassa tytär Tampereen ilmaisutaidon erikoislukioon ja pakkohan se oli syödä, että jaksoi tulla kotiinkin sieltä *ja hällä riittää näitä selityksiä....*
Tälläseks tulee kun miettii taloushallinnon strategioita ja kaikkia muita tosi piristäviä asioita...
 
Tossa kuvassa vasemmalla näkyy tota heinikkoo siinä korkeudessa, jossa se oli öbaut hehtaarin alueelta josta mä sen sitten omin pikkukätösin tuuppasin ruohonleikkurilla nurin. Ei mennyt kuin kaks päivää. Vedin koneen käyntiin varmaan jotain tuhatsata kertaa sinä aikana, kun se tukahtui vallan tossa pöheikössä. Vielä riittäis työmaata ja jos tätä menoa sataa, niin se on kaks päivää ja mä saan mennä noi ajellutkin jo uudelleen ajelemaan! Että tervetuloa kadehtimaan ihanasta rantatontista jossa lapsilla on omat rannat ja permannot millä potkia palloa...
Jonain päivänä ei toi pukeutuminenkaan oikein napannut. Vai nappaako se nyt muka ikinä...

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Moninkertaistin tuulisena päivänä auringgon vaikutusta mustilla housuilla ja hyvä kun ei sääriluut palaneet grilliluiksi. Mun päiväkahvipaikkani numero yksi.

Tämän kuva idea on, että laitettiin tiskit, mies sen viimesen satsin koneeseen ja meni viemään roskia. Mä alkoin sitte leipomaan ja kun se tuli sisälle niin tiskialtaat oli tän näköset! *sorikultaseni*



Mikä päivä tänään on? Maanantai vai. Okei. No hyvää sen jatkoa sitten vaan. Mulla tuolla soppa porisee ja kohta käy tie kohti jalkkiskenttää. Oujeah.

4 kommenttia:

  1. On kyl hieno pöytä! Kyllä kelpaa... <3 Voimia väsymyksen selättämiseen!!!!!!

    VastaaPoista
  2. hui,miten sää tarkenet avo-jaloin tallustella? meikä kattelee villa-sukkia ko varpaita paleltaa...väsyttää? no,siihen voi olla montaki syytä... hah ja tiiäkkö mitä,meidän pöytä on prikulleen 100 senttiä lyhkäsempi. siis 203 :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih mä kulkisin aina paljain jaloin jos vaan kehtais :) mun varpaita ei palele kuin kipeenä jos oon. On teilläkin pitkä pöytä! Joo ei valitettavasti ole se ihana syy väsyyn :p Oliskin <3

      Poista