keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Oi ja voi

Mä olin niin positiivisella päällä täällä, jo pidempään, kun kerran elämä oli ihanaa! Onhan se tietysti sitä vieläkin, mutta tän postauksen verran voin ihmetellä taas tätäkin maailman menoa hetken.

-Sain kuulla eräässä koiraryhmässä olevani holtiton koirankasvattaja ja arvatkaapas mistä syystä. Koska talutan koiriani hihnassa asvaltoidulla tiellä. Siinä on suurinpiirtein kaikki virheet mitä voin tehdä sen asiantuntijan mielestä. Ja varsinkin kun en edes ole ollut missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, arvatenkinkaan, vaan hän tuli ihan toiseen keskusteluun kertomaan tämän holtittomuuteni minulle. Minä yritin, kuulkaa, minä yritin. Olisitte ollut niin ylpeitä minusta, kun kerroin ihan rauhallisesti että meitä on monenlaisia ihmisiä ja kaikki me ollaan ihan yhtä hyviä, niin hän kuin minäkin. Ja paljon hymiöitä perään. Arvatkaa auttoiko. Mä olen niin oikeastaan surullinen tästä, etten edes jaksa ruotia tätä ees tässä enempää (paitsi ehkä vähän). Kun kuitenkin selkeällä suomenkielellä kirjoitin sinne ja kirjoitan tänne, että meillä on koirat auki kaiket päivät ja juoksevat tällä tontilla mennen tullen pitkin metsikköistä maata ja nurmikkoa vuoron perään. Ja että hihnalenkille mennään päällystetylle tielle,( koska muuta ei ole tarjolla) ja koirat on olleet aina tervenivelisiä ja iloisia ja innokkaita lähtemään lenkille ja innokkaina vielä lenkkienkin jälkeen. Aina ei se sisälukutaito ole kuitenkaan se mitä halutaan käyttää, vaan ennemminkin se itsen esille tuominen ja niin sain minäkin täyslaidallisen kuinka olen sitäjatätä ja kuinka tuurilla olen koirani onnistunut terveinä pitämään. Jotenkin olen niin äärettömän surullinen, koska enhän minä koiriani näin pitäisi jos en uskoisi sen olevan niille oikea tapa olla ja elää. Ja kun sitä vastaan hyökätään, niin tuntuu todella pahalta. Vaikka tiedänkin itse, että koirani ovat terveitä ja onnellisia, tasapainoisia ja hyväpäisiä koiria, niin silti tuntemattoman arvostelu tuntuu loukkaukselta.

-Koira-asia sikseen, mutta sitten oli silmieni edessä ryöpsytys keskustelussa, jossa kerrottiin kuinka lapsien teko suistaa maapallon raiteiltaan. Että meidän vain pitäis lakata "se lapsien tekeminen" ja maailma ennen pitkää olis sitten hyvä paikka elää (joillekin, en kyllä yhtään tiedä että kelle). Tietenkään en koskenut pitkällä tikullakaan siihen keskusteluun, mutta kyllä mä annoin itseni ihan hirveästi hämmästyä, että mukana oli meidän tuttavammekin, joka meillä on käynyt kehumassa perheen ihanaa rentoa ilmapiiriä ja joille olemme kelvanneet lapsenvahdiksi "kun on niin ihanaa kun täällä on aina leikkikavereita". Mulla on pitkästä aikaa kyllä aika hyväksikäytetty olo.

Kyllä se niin on, että jos ei meidän elämää hyvksy, niin hyvä on. Mutta sitten varmaan tarttis pärjätä siellä omassaan ilman meitä.

Mä nyt jokatapauksessa olen tänään ollut ihan onnellinen ison perheen äiti. Leivoin sämpylöitä, leivoin pullaa, keittelin ruokaa ja sain ihania kahvivieraitakin. Yhdellä lapsellakin oli kiva kaveri koko päivän kylässä, edellispäivänä oli toinen. Niille me kelvataan ihan tämmösinämme, sentäs.

Nyt mä meen sitten kelvottomalle lenkille noiden holtittoman kasvattajan kanssa elävien koirien kanssa ja laitan sitä ennen osan suuresta lapsijoukostani nukkumaan. Mun ihanat pienet siloposkeni, ikiomat maailman tuholaiseni. Äiti rakastaa teitä kaikkia, karvoilla ja ilman.

4 kommenttia:

  1. Mutta että kehtaatkin taluttaa hihnassa asfaltoidulla tiellä! Irtihän niiden koirien siinä pitää saada juosta, tietysti! Ensimmäisen auton alle tai ainakin fillarit kumoon hei...

    On vissiin mulla tosi sairaita koiria täällä kaupungissa, kun eivät oikeastaan koskaan ikinä saa olla irti (paitsi koirapuistossa joskus harvoin) ja lenkitkin on asfalttiteitä remmissä, kun ei huvita ajella kilometrejä, että rpääsis metsään kusettamaan koiran... Elämän kevät, kun on sattunut kohalles joku järjen jättiläinen.

    Ja noi lapsentekokone-puheet tuppaa loukkamaan välillä ihan todella. Enempää ei kenenkään pitäis tehdä kuin mistä pystyy huolehtimaan, eikä tässä maassa kyllä liikasyntyvyyden ongelmaa ole vaan päinvastoin, kun yhä useampi eikä joko tahdo tai saa lapsia. keskimäärin tenavia suomessa syntyy suunnilleen 2 per perhe, pienemmällä luvulla porukka kuolis hiljalleen pois. Että hyvin me kaunistetaan isoine perheinemme tilastot suunnilleen oikeaksi.

    Jonkun taas olis hyväkin olla hankkimatta isoa perhettä (tai lapsia yleensäkään), mutta se lienee toinen tarina.

    Mistä suosta nää kaikki urpot on sun(kin) tielle nyt yht'äkkiä hypänneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moips ihku Sankari! No äläpä muuta viserrä. Olen todella hämmästynyt että ihan oikeasti oli ja on olemassa sellainen ihminen :D Ja toi lapsiasia.... siis todellakin. Jotenkin tuntuucihan sydämettömältä sellainen ihmiskunnan ajattelu jossa lapset on se pahan alku ja juuri. Kyllä ne on ne aikuiset järjetyömyyksissään, pikemminkin.... <3

      Poista
  2. Voi ilkeät urpot :( Muista et sä kelpaat aina <3 Inhottavaa on, kun ihmiset puhuu selän takana mitä vaan, ja sitten kohdatessa ollaankin taas ihan toista mieltä, hyi! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. no huh huh heijaa,kaikkea sitä kuuleekin..sinä jos kuka osaat koirat ja lapset kasvattaa,se on ihan tosi juttu se! pää pystyyn vaan,anna mokomien arvostelijoiden olla..Niitähän riittää ;) tsemppi-halit sulle <3

    VastaaPoista