tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesäinen tiistai alkaa tässä olla illassa!

Hei teille kaikille! (kai kaikki huomas ironian tuossa otsikossa, "kesäinen"...hmph...)

Täällä on ollut tosi erilainen päivä tänään. Miettikääs:

-Heräsin aamulla siihen että piti päästä vessaan. Daa! Kello oli jotain kahdeksan! Toinen Daa! Eli mies nuorisoineen oli lähtenyt seitsemän jäljestä töihinsä ja minä ja viisi poikaa ja kaksi koiraa jatkoimma uniamma. Us-ko-ma-ton-ta. Ja mä siis heräilin ihan ittekseni ja join ekan kahvikupillisenkin pelkkien koirien kans, ennen kuin seuraava perheen ihmisjäsen heräsi. Olin aivan ihmeissäni. Niin oli kyllä ystäväkin joka soitti ja kuuli unenpöpperöisen ääneni. Sanoi ettei ikinä olis uskonut että tarvii pelätä minut herättävänsä - mä olen kyllä niin takuuvarma aikaisin nousija ettei kukaan. No ei herättänyt kyllä nytkään, kunhan oli vaan ääni vielä käyttämättä, muah.

-Käytiin kylässä, johon oli kutsuttu myös koirat. Siis never ever meidän koiria ole kutsuttu minnekään meidän mukana, siis poissulkien paikat jonne mennään jotain koiran kanssa tekemään eli harrastamaan. No mutta nyt mentiin ja meidän landepaukut (tai oikeammin landepaukku, se vanhempi jäärä, nuorempaa nyt on tullut kuskattua viime aikoin muutenkin joka paikkaan, kun kaikki haluaa nähdä keeshondin) oli pikkasen ulvovaa mylläriä kun ihmetteli mihin nyt mennään oikein. Kyläpaikassa olivat kuin kotonaan ja oli muutenkin aivan ihanaa, istuttiin puutarhassa ja herkuteltiin ja kaffiteltiin.

-Mä en saanut slaagia, vaikka imuri ei toiminutkaan ja oli kotiokin vieraita tulossa taas iltapäivällä. Vieras oli jopa kätevä emäntä ja korjas sen imurin! Eipä ole ennen tuotakaan käynynnä *ehh*.

-Olin ihan kahestaan pojan kans jalkkismatsissa! En säntäillyt siis pienempien perässä pitkin metiköitä, en mennyt käsi pitkällä koiran hihnan perässä, en siis kiitänyt hiukset ikkunasta liehuen kentältä toiselle yhden jos kolmannenkin pelaajan perässä. Ehei, siellä mä olin ja seistä jökötin koko pelin ja oli kivaa!

-Hain vaihtoringistä ostamani maton paikasta, jossa olin käynyt kerran ennenkin. Silloin oli vain sysipimeä umpitalvi ja aikaakin jo toista vuotta. Silti osasin kerrasta perille. Tätä ei kyll usko kukaan. Olen niin kova eksyilemään, että ei oo tosikaan. Tänäänpä en!

Nyt sitten istuksin ihmeissäni sohvalla ja mietin ihanaa mennyttä päivää. Huomenna kuulemma tuule ja myrskyää, mutta ei sitä ainakaan vielä huomaa (joten ei nyt sitten vielä sitä mietitäkään). Niin ja selloa musiikkikouluun soittamaan hakenut poika oli pääsykokeen perusteella hyväksytty opinahjoon, joka siis alkaa syksyllä. Joten onnenpäivä toden totta, toivottavasti teilläkin on ollut!

1 kommentti: