perjantai 8. toukokuuta 2015

Tsori, pikkasen koirapainotteista tää bloggaaminen nykyään (kyllä se tästä karisee, niinkun kaikki muutkin, paitsi kilot!)

 Eka aamuni Teukkulan kylässä ikinä ja tämmöset pissimaisemat. Kelpuutan!

 Perustilanne:pienempi karvamaattori jaloissa ja isompi pienen matkan päässä.Ei oo ruuhkavuosia nähtykään, kun tästä nouseminen aiheuttais aina yleisen hälinätilan - niin ei nousta sitten! 

 Tää pikkunaperoinen on alkushokin (vyää, se nuoli mun naamaa, vyää, se on tommonen nopeajapörröinen) jälkeen jo oiva koirankouluttaja. Tässä opastetaan ettei verhoissa ninkon roikuta. Ainakan kovin paljoo tai usein. Hän myös osaa huutaa ovella "PAPUU"  jotta pörröpöksy ei jäis yksin ulos. Pablo tietysti tottelee, koska vaikka se rakastaa yli kaiken ulkona oloa, kaivamista, ruohoa ja kiitovauhtista telmimistä, niin vielä enempi se rakastaa kun se on porukkansa kans samassa paikassa.

 Kun koiralapssella on takana Teukkulassa herättyjä aamuja jo huimat kaks, niin vois sanoa, että Papulainen on kotiutunut äärimmäisen hyvin ihan jo alusta asti. Kun kasvattaja kertoi etukäteen, että nää pennut on yleensä asettuneet kyllä heti olemaan, niin sama juttu oli kyllä täällä. Heti otettiin talo haltuun ja on omat paikat ja jutut. Ei ole mikään päätön menijä, mutta rohkeasti silti tutkii kaikki paikat ja tilanteet. Eka yö meni hyvin (varmaan oli jännitystä autoreissustakin takana ja muutenkin kaikkea uutta), toisena yönä tai oikeastaan jo illalla kun porukka läks koisimaan kuka mihinkin, niin päätettiinkin että haukutaas vähän. No kukaan ei tullut, niin nokkelana pohjoisen poikana hää sai oven auki ja läksi sit itte tarkistamaan, jotta missä ne luuraa. Tarkka nenä sitten kertoi, että makkarissa nuo ovat ja päättipä koittaa kaivautua sinne oven alta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Emäntä kiikutti sitten moisen kaivosmiehenalun takaisin tupahan ja laittoi oven uuelleen kiinni vähän paremmin...

 Noni, noni, tommosia ne kouranpennut on! Sotkua ja ällöä pitkin lattioita! Paitsi ettei ole. Tuon teki ihan 2-vuotias ihmislapseni by himself. Toko-koulutus sen kanssa vielä vähän vaiheessa vissiin.

Pentusella on siisteyskasvatus sujunut ihan kuin pitääkin, tosin sanomalehdestä ei välitetä yhtään, joten niitä ei sitten käytetä. Pissit tulee päivällä melkein joka kerta pihalle ja ne pöksäleet nyt todellakin, kuka nyt sisälle niitä tekiskään. Matot on huushollissa lattioilla ja lasten lelut kans. Ei huano, kun ikää on kuitenkin vasta kohtmelkein 10 viikkoa.

 Tunnen suurta sympatiaa näitä harmaita kiviä kohtaan ja makoilen tässä auringon lämmössä niiden kyljessä ja mietin puutarhahommia...

Eilen, kun mut oli poistettu aika monta kertaa kukkamaan tarkastuksesta, niin mä keksin, että täällähän on sula maa (terkkuja synnyinseudulle, jossa oli metri lunta!) ja voin kaivaa ihan missä mä haluan! Ja mähän halusin! Emäntä sanoi, että komeat kaaret, kun mää vähän lennätin savimaata. Oon mä niin monitaitoinen koira, vaikka ite sanonkin...

 Minä taas olen just täsä. Koska meillä tän nurtsin kans on sama kampaaja, tai jotain...

 Huomaatteko tässä kuvassa mitään hassunhauskaa? No kun isäntäväki laittoi aidan tähän, kun ei niitä tulppaanin sipuleita olis kuulemma kaikkia tarvinnut tarkastaa sieltä maasta ylös nostamalla. Mutta auttokse aita? Mitähäh? Mitä sie etelän ihminen huijot?!

 Sori iso kaverini, kun mä eka katoin sua vähän pitkään, mutta kun sun tukka on tota etelän muotia, jota mä en eka tajunnu niinkun. Ja kysyin tyhmiä kuysymyksiä, kuten että missä sun silmät oikein on. Mutta nyt mä tiedän, että sä oot mun kans samaa jengiä ja mun ihan oma paras kaverini aina. Ja kiitos kun annat mun roikkua sun hännässä, joskus...

 Ja sen lisäks, että tän talon emäntä haalii koiria kaukaa Kuusamosta asti, niin on sillä muitakin älynväläyksiä. Esimerkiks tommosen tosi nätin vanhan kauniin lypsyjakkaran hankkiminen keittiöön mukulain yltämistä helpottamaan. Yltämistä helpottamaan!! Siis tässä talossa sotkeminen on ihan liian lastenleikkiä! Nythän mä yllän siis mihin vaan! Kahvinporot tiskiin ja vaahtoa kukkien kastelukannuun. Oi elämä, täynnä pelkkiä mahdollisuuksia!

Mulle oli sieltä synnyinkotoo mukana kyllä oma pieni peitto, mutta mä päätin olla tässä talossa jotenkin hyödyksikin ja asetuin tähän keittiön ovelle. Täss mie nukun ja täss mie tähhyilen, että mitä tapahtuu ja kuka tuloo pihaan. Ja vahdin ettei harakat ala hyppiin terassilla. Ja että kissat käyttää toista ovea... (P.s. Kuvassa mukana oleva vinkulelu on sieltä pohjoisesta kans ja jostain syystä mä olen kouluttanut emännän huutaan "herranjumala" heti kun mää tota vinkautan. Oon mää hyvä! )

Ihanaakin ihanampaa perjantaita ihan jokkaiselle! Täällä on eilisen auringonpaisteen jälkeen vähän kosteahkon näköinen keli, mutta lämmin siä silti on vilpuutella paljain varpain pitkin nurmikkoa. Ookko jo kokeillu?

7 kommenttia:

  1. Ihana pörröpallero! :)
    Meidänkin talossa asustelee koissuja kaksi ja on ne vaan hauskoja kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,kiitos kommentista, hän on kyllä ihana pehmeä pallero! <3 kuinka mahtavia nuo koirat ovatkaan, ihanaa että teilläkin on!!!

      Poista
  2. Hei, ei mitään tsori, blogaat just siitä mistä tahdot ja mehän luetaan <3 Eikä vielä mitään sukista uskalla luopua, käytän vielä välillä aamulla talvitakkiakin, kun on vilu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oot <3 no kieltämättä mullekin tuli pikkusen kylymä kun tänäaamuna menin paljain kintuin pihalle. Mutta tehostaa kyllä kofeiinin vaikutusta mukavasti! Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  3. Voi kun tulee omia koiria ikävä kuvia katsellessa. Ehkä meillä taas joskus on oma karvaturri. :) Laitoin sinulle haasteen blogissani Metsän Laidalta. Löytyy osoitteessa http://katajaharju.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna ja kiitos sekä kommentista että haasteesta! Toivottavasti vielä joskus se turri on teilläkin <3

      Poista