keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Tarjolla yksi melkoisen kehno keskiviikko, vaihdetaan vaikka maanantaihin

Mulla on melkein hermoromahdus täällä meneillään. No ei ole, mutta ei ole kaukanakaan kyllä. Taas on meinaan asiat oottaneet jossain nurkan takana, että oota...oota...oota... nyt! Ja sitten kaikkien asioiden tsunami ja hurrikaani on saapunut kerralla tänne ja mulla jo valmiiksi huonosti nukutut yöt (siis noin kaksi tuntia yhteenlaskettua unta per yö takana ainakin kolmesti!),jonkinmoinen tautinen päänsärky ja täyteen buukatut kalenterit muutenkin (siis tavallistakin täydemmät). Tällä hetkellä musta tuntuu, että joku olio pyrkii mun otsankautta ulos ihan just. Voipi olla, että se on ainokainen ajatuskin, joka on päättänyt paeta vielä kun voi.

Sitten kun on tiättekö jo valmiiksi supervit harmistunut olotila, niin kaikki muissa mielentiloissa vaan pikkasen ärsyttävät asiat alkaa oleen melko suuria ärsytyksen kohteita ja tekee yhtäkkiä mieli sanoa kaikki mitä niistä ajatteleekin. Tiedättekö: kun joskus on sellainen "tässä mä nyt olen ihan ilmeettömänä mutta jos näkisitte mun ajatukseni..." niin se niin kuin muuttuu "tässä teille mun ajatukseni valmiiksi oksennettuna, olkaa hyvä". Ehhh.

-Sipilä, Soini ja muut neuvottelevat herrat. Siis to-del-la-kin. Mua alkaa muuten aina ensteks ottaan päähän politiikka, kun mulla alkaa ruuvia kiristään ja nyt mä en kertakaikkiaan  voi edes lukea mitä sanomalehti kirjoittaa, koska mun menee hermo jo niiden naamojen kuvista.

-Tosta johdannaisena: eipä tarvi kohta miettiä erotaanko EU:sta vai ei, koska ne jo meitä nuhtelee, koska me ollaan niin surkeita. Jotenkin tää uutinen oli musta pohjakosketus ja tästä oikeesti ei voi mennä kuin ylöspäin. Uutisoinnissakaan.

-Mä huusin meidän kahvipöydässä istuneelle aika lujalla äänellä (en silti lujimmalla mahdollisellani, että jos se yhtään lieventää...?) koska se istui siinä ja puhui politiikkaa ja ihan pelkkää bullshittiä. Siis tarkennettakoon, että häränkakaksi sen teki asioista huolimattomasti puhuminen ja omien puheiden muuttaminen sitä mukaa kun niistä jotain sanoin. Mä en voi sietää, että pyörretään sanat sitä samaa tahtia kun niitä suusta tulee ja silti ei kuitenkaan opita olemaan hiljaa! Jos ihminen ei ole edes omien sanojensa takana, niin tuli väärään paikkaan puhumaan ideologiaansa. Tilanteen teki hieman haastavaksi vielä sekin, että hän kuitenkin toi lapsensa meille hätäapuhoitoon, koska tilanteensa niin vaati. Surreal moment in my life.

-Niin hienosti ja taitavasti siisteyskasvatusta harjoittanut koirulinpentu on herennyt tänään vesisateen ja voimakkaan tuulen takia vääntämään kolmet jöötit sisälle. Ulkona mennään turkki täristen ja kipitellään vesilätäköissä ihmetellen maailman kylmyyttä. Ja sitten se lämmin höyryävä torttu onkin mukava kiepauttaa sinne olkkarin lattialle kun mamma just pääsee sohvalle asettautumaan. Ja kaiken kukkuraksi meidän vanhempi koirakin innostui samaan puuhaan! Do I need to say more? Shit!

-Meidän rakkaiden ihmisten koira on jouduttu lopettamaan ja saimme heiltä heille rakkaita tarvikkkeita, hihnoja ja pantoja ja sen sellaisia. Myös sellaisen sinisen huivisysteemin, joka laitetetaan koiralle kaulaan... no meidän perheen pikkasen kaksvuotistempauksissaan päivittäin kunnostautuva pikkunaskali upotti sen sitten akvaarioon juuri sopivasti toivottamaan nämä ihmiset meille tervetulleiksi. Että mä häpesin sitä hetkeä, kun toisten pinnalla oleva suru sai taatusti ihan uuden piirteen siitä akvaarion pohjasta kelluvasta kankaasta. Kuinka voikin olla just meillä just näin?

-Sitten on nää yhdistysasiat, jotka ei vaan niinkun toimi jos siellä on samat toimimattomat ihmiset olemassa toimimattomia. No yllätyskö hei. Ja kun niitä asioita hoidetaan huolimattomasti, niin kansakunta alkaa närkästyyn ja sitten ne ottaa yhteyttä minuun, vaikka mä en ole millään korvilla katottuna siinä toiminnassa mitään päättämässä. Muttakunsuntäytyytehdäjotain! Joo siis kiitos vaan luottamuksesta ja hurjasta uskosta mun paremmuuteeni, mutta ei ne asiat ihan niin monimutkaisia ole, etteikö niitä saisi kuka vaan sujumaan, jos vaan viittii. Ja-mä-just-nyt-en-viitti. Tämän lisäksi toinen yhdistys on jo tehnyt kyselyn multa lähdenkö puheenjohtajaksi. Joku saattaa ajatella, että mä tässä nostan omaa häntääni kun tämmösiä kirjoittelen, mutta uskokaa tai älkää niin se ei ole mun pointtini. Mun pointtini on se, että oikeesti ihmiset on tyytymättömiä kehnoihin yhdistystoimintoihin, oli ne sitten mittakaavaltaan suuren suuria taikka pienen pieniä (toimintoja tai yhdistyksiä). Että joka tasolla on tärkeetä hoitaa homma asianmukaisesti, reilusti ja oikein. Ei parane kenkään vähätellä tilanteita eikä asemiaan. Te kaikki toimijat olette tärkeitä ja jos homma toimii, niin paras kiitoshan on se että siitä ei kuulu mitään palautetta *virn*. Jotenkin nää tuntuu lisäävän mun päänsärkyä entisestään. Nyt mä en voi enää ees sanoa, ettei mulla edes ikinä päätä särje ja taas särkee ja muuta tosi tylsää ja kliseistä. Mun särkee nykyään päätä lujaa ja tasaseen tahtiinkin vielä.

-Ystävien ja tuttavien tapaamiset. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Kuka ymmärsi mitä tarkoitan? Tällä hetkellä mä niin olisin tarvinnut tapaamisia ihmisten kans, joidenka kans vois puhua jostain ihan pikkuseikasta. Koirankakasta, siitä että tuleeko tässä syksy vai mitä tää keli on, että mikä mahtaa olla uusi kausimaku jäätelöissä tänä suvena. Mutta kun mun ystäväni on just nyt tarvinneet paljon raskaamman sarjan kuuntelijaa ja kommentoijaa, on ollut heviä settiä niin sanoakseni ja lisää olis tulossa. Mä en enää vaan tiedä, että mihin mieleni sopukoihin mä nekin kasaan. Sitten tietenkin (jos en) ollaan taas ihmisten kirjoissa se, joka ei tukenut kun sitä eniten tarvitsi. Just. Huh. Mutta kyllä mää yritän. Toivottavasti se riittää? Epäilyksen siemen on kylvetty.

-Sitten nää viel pätösemmät asiat. Jonkun bloggaajan joku bloggaajavaimo on kai saanut arvostelua ulkonäöstään ja sen vuoksi tämä bloggaajamies haukkuu näitä ihmisiä paskavammaisiksi. Hän saa niin tehdä, koska hän on vähän kuitenkin isompi sanoja kun kukaan omin silmin sitä silminnähden laihaa naista kuvista katsova, joista jokainen ajattelee että toi jos mikä ei näytä terveeltä. Ja asiahan on hyvin niine omin silmin nähtävissä, koska tämä esiintyy useasti kuvissa pelkät pikkukalsarit jalassa. Ei jää paljoa arvailujen varaan niin sanoakseni. Ja hei, mä en sanonut, että tässä olis joku ongelma (muutakuin bloggaaja miehellä se ettei se osaa sanoa muutakuin törkeästi kirjoittaessaan siitä ettei saa sanoa törkeästi - ja sitten tietysti nähtävästi sillä naisella, että sitä pidetään laihana, koska laihahan se on, mutta ei sitä saa sanoa.) , mä vaan totesin että ei näytä terveeltä. Ei toistasataakiloinenkaan välttämättä näytä terveeltä jossain mittasuhteissa ja kyllä, mä ajattelisin just niin myös nähdessäni toistasataakiloisen ja puoltoistametrisen ihmisen esittelemässä itseään pelkissä isoissakalsareissa jossain blogissa. Onneksi en ole vielä nähnyt. Aika moni ylipainoinen ihminen kuitenkin (varsinkin jos kuvissa se selkeästi esille tulee ja itseään esille laittaa) ottaa itse asian esille, niin ei sitä tarvitse kenenkään mennä enää sille toitottamaan. Jep.

(Tää ei voi olla edes totta. Tässä samaan aikaan luin viestin, jossa jo toinen lähipiirin koirista on joutunut luopumaan elämästään. Siis eri tapaus vallan kun aiemmin mainitsemani, mutta... huh.)

Nyt mä tässä mietin, että jos oikein pinnistäis, niin tulisko sitä nopeemmin toi torstai, jos se tois vaikka vähän helpotusta. Edes johonkin. Pliis.

8 kommenttia:

  1. VOI EI! Tsemppiä sinne! <3 Joskus "ne pa**akasat" vaan on liian isoja lapioitaviksi, ja sitä kokee hukkuvansa siihen itseensä just nyt!!!! Sanoinko jo tsemppiä!! No, nyt on se torstai, toivottavasti sait levättyä eikä päätä särje? Ja musta on kans tuntunu ihan syksyltä, mut ei haittaa, koska syksy nyt vaan on jees, vaikka siis ei tässä keväässäkään niin hirveesti vikaa oo, jos ei oo liian hiki, siis suorastaan kuuma, mitä en kestä :) Jaarittelija lähtee aamiaiselle jaarittelemaan <3 Toivottavasti päiväsi on tänään parempi!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan Kitta ja kiitos <3 kyllä nyt jo jaksaa taas :)

      Poista
  2. tsemppi-halaukset sulle ystäväni <3 ihan liikaa ja kaikenlaista kerralla taas sattuu/tapahtuu.Vaikka niinhän se tuppaa monesti oleen,minäkin mokoma tuohon samaan soppaan omiani tarinoin. "nolo" Mutt hei,ei lannistuta,viel tää elämä näyttää aurinkoisempaakin puolta. pää pystyyn vain ja tuulta päin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi ja hei, sä et missään nimessä rasita mua ikinä, muista se! Ihan muut jutut, täällä live-kohtaamisissa on ne jotka välillä meinaa upottaa mut... Sulle mulla on aina aikaa <3

      Poista
  3. Elämä on välillä hermoja koettelevaa kaaosta. Toivottavasti tuo kirjoittaminen helpotti vähän? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottihan se, onneksi :) ja kun päätä ei särje niin taas jaksaa!

      Poista
  4. Jep, näitä päiviä vaan välillä tulee, kun kaikki kaatuu niskaan eikä mistään saa otetta. Toivottavasti torstai oli jo toivoa täynnä ja tänään onkin sitten jo ihana perjantai! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista