torstai 28. toukokuuta 2015

Olenko mä ainoa

Vaihteeks vähän politiikkaa, hei kaiffarit. Miksikö? No koska politiikka on meidän asioista sopimista, päättämistä, määräämistä ja puhumista. Että ei sen enempää eikä vähempää kuin meidän elämää. Olis perin kummallista jos mulla ei olis siitä jotain mielipidettä (tai sulla).

Myönnän, en ole ihan tutustunut kirjaimellisesti näihin leikkauslistoihin ja muihin pamfletteihin, joita vissiin on jo jonnekin päin heitelty hilluroimaan - ainakin keskustelusta päätellen. En myöskään ole oikein perillä näistä medioiden yksinkertaistetuista selvityksistä kyseisille asioille, koska mä en vaan ymmärrä (enkä haluakaan ymmärtää) kaikkea jos ei sitä mulle suoraan sanota. Jos joku haluaa ilmaista asiansa niin kutsutulla kapulakielellä, eli omalla ammattitermistöllään, jota muut kuin sen alan ihmiset ei ymmärrä, niin siitä vaan. Mutta turha odottaa multa yhtään mitään järkevää vastaukseksikaan. Voipi olla jopa, että vastaan omalla ammattitermistölläni ja sanon että jaxuhalit kuulkaa teille herrat ja rouvat onkohan teitä imetetty lapsena tarpeeks pitkään *muah*.

Mutta jotain määkin sentäs ymmärrän. Kuten sen, että kuntatyöntekijöiden irtisanomissuojaan puututaan. Ja mä olen tästä niin tyytyväinen, kuin vaan voi pieni orava olla! Olen ihan omin silmin ihmetellyt jo iät ajat näitä, kun säästetään jostain koulujen uimahallikäynneistä, mutta sitten keksitään liitoskuntien työntekijöille jotain tekemistä, koska niitä nyt vaan sattuu olemaan kolme tekemässä sitä yhtä työtä ja se nyt ei passaa, muttei ketään voi poiskaan laittaa. Sitten on palkansaajina ihmisiä, jotka tekee työkseen selvityksiä vaikkapa kuinka kiva paikka tääkin kaupunki on asua tai jotain muuta tosi tärkeetä. Samaan aikaan on hoitoalalla ihan hirveetä. Mä olen siis niin odottanut, että tää oikeus tapahtuisi ja nyt se siltä sitten näyttää. Hallelujaa sille! Ja jos joku nyt vingahtaa, että entäs ne jotka siitä sitten jää työttömiksi, no hei kuulkaa, ihan yksityisnkin palveluksesta voi näinä aikoina jäädä työttömäksi, että tervetuloa vaan todelliseen maailmaan. Täällä me kaikki muutkin ollaan! Ikäväähän se on, mutta uusille urille vaan! Tää nykyinen elämä vaatii meiltä kaikilta uutta suhtautumista työhön ja sen tekemiseen.

Toinen mistä mä olen ennenkin kyllä jo hihkunut, on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen jos toinen vanhempi on kotona. Kyllä. Juuri näin. Puolipäiväisyys riittää aivan hyvin, jos sitä hoitoa tarvitsee. Jos ei omia juttujaan ehdi tehdä sillä aikaa, niin sitten kuulkaa täytyy ottaa se oma elämänhallinta käsiin ja alkaa tekemään juttuja niin, että jaksaaehtiiviitsii. Vastuu omasta elämästä ja sen valinnoista nyt ensteks ja toiseks vaikka sellainen kuin priorisointi jo ennenkuinniitälapsiatekee. Toki asioilla on tapana muuttua kesken matkan ja yllätyksiä sekä lapsiin että itseen liittyen saattaa putkahdella esiin siinäkin vaiheessa, kun lapsia on jo tuvan pöytä piukassa, mutta silloinkin se on kyllä ihmisen asenne joka ratkaisee aika pitkälle.

-en millään pysty antamaan aikaa sekä vauvalle että leikki-ikäiselle yhtä aikaa - pystytpä, sun täytyy vaan tottua siihen että et hallitse kaikkea heti, mutta silti opit siihen. Ja kyllä, sulla saattaa olla hiki ja kiire koko päivän, no voi voi!
-en riitä virikkeeksi tuolle ainokaiselle kotona olevalle, joten sen on parempi päivähoidossa -no luultavasti flegmaattinen asenteesi onkin pahaksi lapsellesi, mutta otas nyt itseäs niskasta kiinni, koska olet sen lapsen tehnytkin ja lakkaa olettamasta että lastenhoito on jotain rakettitiedettä. Jösses.
-mä en millään pysty siivoon, käymään kaupassa tai "hoitamaan asioita" kun mulla on lapsi kotona. Juu hirveen vaikeeta ottaa itsestään piukkapärsesaliselfieitä tai lampata meikkilanseerauksissa kavereiden kanssa, jos se muksu haluaiskin mennä hiekkikselle tai nukkua jotkut tylsät päikkärit! Kamoon!

Älkööt kukaan nyt hyperventiloituko noista esimerkeistä, on mullakin kuitenkin joku tolkku päässä ja mä täysin ymmärrän, että jos ei kestä niin ei kestä. Silloin onkin ihan ok, että lapsi on jonkun muun hoidossa sillä aikaa, kun sä kokoot ittes. Mutta jos joku mulle tulee sanomaan, että se ittensä kokoominen on jokaviikkoista päiväsaikaan salillakäyntiä, vaateshoppailua ja kahviloissa istumista, niin nauran päin sun naamaas. Noi on toki kaikki sallittuja ja jopa suositeltavia asioita äideille jotka niistä tykkääntyy, mutta jos ei oikeesti pysty elämäänsä järjestämään niin että niitä asioita tekee lastenhoidon ohella, niin ehkä kannattais miettiä kuuluuko tässä maailmassa sinun saada juuri niitä asioita? Eikö sillä lapsella ole oikeus saada kotona vietetty lapsuus JOS se vanhempikin siellä on? Mun lapsuudessa sitä kutsuttiin aikuistumiseksi, että joutuu tekemään valintoja ja saa tehdä valintoja.

Myös lapsen joku terapeuttinen tarve, jonka joku ammatti-ihminen on todennut, on mielestäni oikein ok sille, että hän on hoidossa. Tosin, jos mun ainoa lapseni olisi hoidossa jokatapauksessa kodin ulkopuolella päivittäin, niin en näkisi itseäni istumassa kotona äitilöimässä tyhjiä seiniä. Silloin voi kyllä ohjata itse itsensä johonkin tuottavampaan puuhaan, kuten opiskeluun tai töihin.

Onko jollakin jotain lisättävää?

Äitiys on aika rankka laji, kukin koittaa selviytyä siitä omalla tavallaan, mutta en kyllä menis sanomaan, että jokainen meistä yrittää parhaansa. Onhan tässä maassa äitejä jotka tekevät kyllä täysin vääriä asioita niitä lapsia ajatellen, esimerkiksi en ymmärrä oman terveellisen ruuan kanssa pelleilyä, mutta silti lapset saa lauantaimakkaraa ja valkoista makaronia joka päivä. Että eikö se perusta ole kuitenkin meissä jokaisessa vanhemmassa, että hoidetaan ne lapset hyvin, tehdään kaikkemme niiden eteen ja itsekin siinä hyvin voiden. Mutta että emme uhraisi lapsia sille, että mulla nyt oli sellainen kausi elämässä, että halusin omaa aikaa ja mulla oli siihen oikeus...

No joo. Arvaan, että moni tukalaan tilanteeseen elämässään joutunut nyt siellä kiukkuaa, että tietäsitpä vaan. No mä tiedän ja tunnen ne tunteet ihan omakohtaisestikin, ihmiset eivät kaikki ole sitä miltä äkkiseltään tuntuu - minäkin olen rakentunut sellaisista elämänkokemuksista, että monikaan ei niistä tiedä mitään eikä taatusti kukaan olisi halukas niitä samoja kokemaan. Mutta. Siitä huolimatta, että minäkään en ole aina halunnut sängystä nousta, siitä huolimatta että olen nähnyt nälkää, siitä huolimatta että olen pelännyt lapseni hengen puolesta sairaalavuoteen äärellä, siitä huolimatta että olen suoriutunut joistakin tilanteista todella huonosti, niin olen päättänyt selviytyä. Koska niinhän olen juuri tehnytkin. Minulla ei ole ollut vaihtoehtona "mä en nyt tästä selviydy", koska miten ikinä voisin olla minkäänlainen kasvattaja tai edes ihminen, jos en yrittäisi joka tilanteessa. Periksiantaja? Luovuttaja? Sellaisiako kansalaisia minä haluan omista lapsistani? Sellaisiako päättäjiä minä haluan tulevaisuuden maata luotsaamaan? Sellaisiako työntekijöitä haluaisin omalle työpaikalleni? Minä haluan että kuolo korjaa sitten mut jostain kuokka kädessä, kuin siististi sohvalta istumasta.

Ja mä uskon, että meistä jokaisesta se voima löytyy nousta ja tehdä ja mennä - silläkin hetkellä kun oikeesti nälkä kaivaa mahaa niin, että tekis mieli syödä takapihan nurmikkoa multineen päivineen. Se voiman esiin ottaminen on vaan äärimmäisen epämukavaa, äärimmäisen raskasta ja äärimmäisen vaikeaa tietenkin- ja periksiantaminen on monta kertaa helpompi vaihtoehto.

Selviytymistäkin voi opetella, kun tekee tietoisesti ja tasaisesti niitä valintoja jotka ei ole helpoimpia, ottaa aina vähän pientä haastetta itselleen sieltä ja tuolta, niin yhtäkkiä sitä huomaa elämästään kadonneen paljon asioita "joista en selviä" , vaikka ne asiat olisikin siinä niin. Kokeile!

Moniko asia olisi sinun elämässäsi erilailla, jos päättäisit tehdä ja toimia? Entä naapurisi? Sukulaisesi? Ystäväsi? Tämän koko maan?

Se "tekeminen" ei aina ole itsessään fyysistä, se on aika usein sitä mistä alussakin tuolla puhuin, eli ihan asenteen muuttamista. Itseään kuvainnollisesti niskasta ottamista.


Uskon, että politiikkaan lähteneilläkin on ollut suuri halu hoitaa meidän asiat hyvin. Että halua auttaa on ollut jokaisella pontimena siellä alun innokkuudessa. Ja usko siihen että minä pystyn tähän! Kotisohvalla marisijat eivät saa mitään aikaiseksi, muutakuin yleistä pessimismiä ja huonoa fiilistä. (ei mun toivelistalla, kiitos). Kuten moni hoitoalalla oleva tietää, niin sielläkin laitostuu hyvin helposti, samoin on politiikan laita valitettavasti. Asiat ja käsittelymenetelmät vievät mennessään ja joskus hyväkin ihminen alkaa muistuttamaan ikävää ihmistä. Itsekään sitä huomaamatta.

Silloin onkin uusien vaalien, kokonpanojen ja pakan sekoituksien paikka oikein kohdillaan. Vanhatkin pierut alkavat terhistyä ja asiat ovat taas hetkeksi asioita eikä niitä ajavia ihmisiä. Odottakaamme innolla mitä tästä tulee, koska mehän sen olemme luoneet, tämänkin tilanteen ja me päätämme mitä sillä teemme. Olemmeko jo etukäteen tyytymättömiä ja sitä mieltä että kaikki päätökset on _huonoja_, vai tyydymmekö tekemään elämästämme kuitenkin muilla mittapuilla hyvää ja nautittavaa ja ajattelemme, että tämä on meidän osuutemme tämän maan asioiden hoidosta. Se, onko jokaisella yhtäsuuri osuus, onko joillainosuutta ollenkaan, sen ei pitäisi olla meidän huutelumme aihe. Meidän on omalta osaltamme tehtävä näillä eväillä parhaamme ja näytettävä esimerkkiä lapsille selviytymisestä. Me emme sentään ole juosseet lakanat niskassa lumihankeen pommikoneita pakoon. Silti silloinkin ihmiset iloitsivat kahvinkorvikkeesta ja jos jostain sattui saamaan jonkun vanhan pompan josta pystyi muokkaamaan vähän trendikkäämmän. Meillä olisi sotasukupolvelta paljon opittavaa, elämänilosta nyt ainakin!

Mukavaa torstain jatkoa, minä lähden nyt konkkaronkkani kanssa viemään koiraa rokotukselle! Täällä pojat jo "kärsii" etukäteen tuo villahousun puolesta *iih*.

15 kommenttia:

  1. Olihan tuossa toki paljon hyvää, just niinku toi kuntaliitosten suoja-aika, köyhille tarkoitetut asunnot vain köyhille, rikosseuraamusten tiukennuksia, ja mun mielestä jopa asuntolainan koron vähennysoikeuden purkaminen.

    Kaikkein kyseenalaisimpana pidän subjektiivisen hoito-oikeuden leikkaamista työttömiltä, kun se työpaikka tosiaan pitäisi voida ottaa vastaan heti eikä kahden viikon päästä. Ja vielä kyseenalaisempana kuntien oikeutta siirtää esiopetus maksullisiin kerhoihin. Se esiopetus, joka juuri lisättiin osaksi oppivelvollisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas pidän vähemmistönä työpaikkoja jotka haluavat työntekijän aloittavan heti eikä kahden viikon päästä. Aina on toki opittavaa työnantajapuolellakin siinä työnhaun ajoittamisessa, vaikka ymmärrän kyllä nykyajan nopeat suhdanteetkin tavallaan, mutta kahteen viikoon tuskin kukaan kaatuu -paitsi konkun äkillisen sairasloman sijaisuus. Tuo esiopetusasia on kyllä kiemurainen ja olen siitä kyllä halukas saamaan lisätietoa, kyllähän se perusopetuslakikin jo sen sanoo että meillä on ilmainen peruskoulu. Joko muuttavat eskarin pakollisuutta tai maksuasiaa - itse olen maksanut ainakin esikoiseni eskarista aikoinaan, kun se oli puolipäivähoitoa silloin muistaakseni :)

      Poista
  2. mahtava puhe! kertakaikkiaan :D just noin määki aattelen,jokkaisen pussillahan sitä käydään ennemmin tai myöhemmin. ja tämän päivän kokemuksella,me muuten selvitään ;) asenteesta se on kiinni :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi :) ja juurikin näin! Tottakai myö selvitään ja toisiamma tuetaan <3

      Poista
  3. Et ole ainoa! Jos haluaa lapsia niin luulis etta niita haluis katsella hiukka enemman kuin sen 2x15 minuuttia mita siina menee aamuin illoin pukiessa ja riisuessa. Ei lasten tekeminen ole ammatti, se on osa elamaa jonka jokainen yrittaa (tai ainakin pitais yrittaa) tehda oman nakoiseksi. Itsellani on 3 lasta enka ole koskaan ajatellut etta jonkun toisen olisi ne elatettava ja kasvatettava. Paivahoidossa olivat aikanaan kun olin toissa, jos olin aitiyslomalla niin kotona olivat. Mika jarki muuten on pukea koko konkkaronkka aamukuudelta jotta voi heittaa yhden hoitoon? Ja ennenkuin kenellakaan menee herne nenaan niin olen ollut yksinhuoltaja suurimman osan, isa on tiedossa mutta kuollut!!! Joten sita voi olla yksinhuoltaja muutenkin kuin vain loysalla moraalilla HIH JA HUH.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ja pahoittelut menetyksestä, rankkoja aikoja sinullakin siellä läpi käytynä. Ihailen suuresti asennettasi, aivan mahtavaa! Ja olen kuten varmaan tiedätkin niin joka asiasta täysin samaa mieltä :D

      Poista
  4. Kyllä vain,asiaa! Tuo lasten hoitoon vieminen: niin totta! Täällä just eilen mietin, itkenkö siinä lasten vieressä lattialla vai purenko hammasta ja jaksan vielä hetken ennen kuin pienin nukahtaa päikkäreille ja ehdin itsekin sitten levähtää. Paitsi etten ehtinyt, mutta purin kuitenkin vaan hammasta ja jaksoin. Kyllä se siitä aina lutviutuu: ). Hoitoon en yhtäkään lasta veisi siksi,että kotona olis vähän helpompaa vauvan kanssa tai ehtisin shoppailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista - ja asiaa puhuit sinäkin :D Jaksellaan ja lutvitellaan ;)

      Poista
  5. Mä ajattelen niin, että pitäis katsoa sitä perheen kokonaistilannetta ja sitä mikä on parasta lapselle, kaikki ei oo aina niin musta-valkoista... Mut räätälöidyt palvelut jokaiselle perheelle ne vasta rahaa veis... Monessa kohdassa oon samaa mieltä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä, vaan ihmisluonto itse on aikaansaanut sen että niitä riittää aina jotka vaan luimuilevat... Siksi siitä seuraavista seurauksista kärsivät sitten kaikki nekin jotka käyttävät lain suomia oikeuksia vain tarpeeseensa. :)

      Poista
    2. Just näin. Ja sitten kärsivät nimenomaan ne lapset/perheet, jotka ovat ns harmaalla alueella, mutta eivät kuitenkaan oikeutettuja päivähoitoon. Mistä "korvaavat palvelut", joita ei ole saatavilla, esim. lisää lasten kerhoja, perhekerhoja tai muita perheille avoimia ohjattuja tukimuotoja?

      Poista
  6. Minä olen virallisesti työtön, mutta teen opetusalan sijaisuuksia. Siinä soitetaan aamulla, että voitko tulla. Jos hyvin menee niin tiedän muutaman päivän etukäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä mitä ajat tällä takaa, että et ole iloinen tilanteesta johon olet itse itsesi ilmoittanut (ottavasi vastaan sijaisuuksia) ? Tiedän monia hoitotyöntekijöitäkin jotka ovat omasta halustaan juuri tuossa tilanteessa, ylläpitämässä työtaitoa esimerkiksi äitiysloman ohella.

      Poista
    2. Ihan vaan veikkaan, mutta olisikohan anonyymi viitannut tilanteellaan tähän työttömien päivähoitoasiaan? Siis esimerkkinä henkilöstä, jolla ei ole vakituista työtä (ja siinä tapauksessa mahdollisesti jatkossa lapsille ei kokopäiväistä hoitopaikkaa), mutta joka kuitenkin sen hoitopaikan lapsilleen tarvitsisi heti eikä kahden viikon päästä, koska aamulla voi tulla soitto töihin.

      Poista
    3. Ymmärsin kyllä sen - mutta ei kukaan työpaikka soita summamutikassa työttömille kotiin että heti töihin sieltä.Tarkoitin että tilanteen on työtön itse luonut lupautumalla esimerkiksi oppilaitokseen tms sijaiseksi ihan itse eli on ilmoittanut olevansa käytettävissä sijaisuuksien tullessa ajankohtaisiksi.

      Poista