sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Hei rakkahaisetkakkahaiset *muah*

Tän pätevämpää kuvaa en osannut tänne siirtää, mutta siinä on pala mun instagramiani  männeeltä viikolta. Niin paljon oli elämää, että en edes tiedä koska toivun siitä kertomaan sen seikkaperäisemmin, mutta sanottakoon että kaikki odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin!



(Oltiin siis Kuortaneen urheiluopistolla viikon leirikoulussa, minä ja melkein kolkkeet kutosluokkalaista siis.)

Voi voi, alhaalla vasemmassa kulmassa kuva ei näy kokonaan, siinä on ihana sydämenmuotoinen kivi, jonka bongasin jalkani juuresta Kuortanejärven rannalta. Muista urheilulajeista ei nyt laiteta näytille kuvia, koska niissä on oppilaitakin, mutta onhan tuossa tuo kirkkovene, jota karmeassa tuulessa soudettiin keskelle jortania ja heikunkeikun tultiin takasinkin. Pikkasen hirvitti se vauhti ja tuulen nostattamat laineet, laskin että soudunohjaaja ja mää oltiin ainoat aikuiset - että miten me nostetaan pintaan neljätoista koululaista jos tää vettä hörppää *kiäk*! Olihan meillä pelastusliivit, mutta ei ne siellä jääkylmässä järvessä tarjentumaan auttaisi. No mitään ei käynyt ja kaikilla oli kivaa, joten nou worriis. Sumopainiakin harrastettiin (voitin!) ja kaikkea mahdollista mitä ihminen ikinä voi vaan harrastaa esimerkiks pallon kanssa, niin tehtiin. Voin kertoa, että ei ollut minkäänmoisia yövalvomisia ilmassa, kun aamusta iltaan hiki päässä harrastettiin ja iltaisin kaiken päätteeks oli uintia (hallissa) ja saunaa. Krooohpyyh! Nyt on kyllä meikällä joku hartialihas tuolta selänpuolelta niin löytänyt ittensä, että ei oo tosikaan. Joku heittolaji tehnyt tehtävänsä *virn*!

Meillä oli yhtenä valvojana mukana senverta valveutunut ihimine, että hän ties bongailla julkkuja sieltä opistolta töistänsä. Miäkin sitten totuin jo moikkaileen ihan suvereenisti Tapio Korjusta ja O-P Karjalaista (ja niitä kaikkia muita joita en ihan kyllä nimeen yhdistä mutta jotain nekkii oli ehh he he), lapsethan ei noita meinanneet ees tuntea, untuvikot *heeh*! Mutta mulle kävi niin sanotusti myös niin kuin elokuvissa, kun turisin siinä sitten yhden heppulin kanssa, joka nosteli rautaa ilmaan siinä kun miä painelin hallissa rataa pitkin ja valvoskelin lentäviä lentispalloja samalla menemästä kaarteesta ulos. Jutusteltiin ilmoista (kylmä!), paikasta (hiano!) ja lajeista (keihäs ja lapset, muah hah hah).Hän olikin keihäänheiton hallitseva olympiavoittaja (vuodelta 2012) Keshorn Walcott. Mukava kun mikä.

Tual kuvasarjassa on yks missä mä roikun piä alaspäiten, se on Seinäjoelta Duudsonit Aktivity Parkista, jossa käytiin paluumatkalla. Että äksöniä oli ihan loppuun asti ja ihan täysillä olin mukana minäkin, etten niinkun mitään seinäruusun titteliä saanut ittelleni tästäkään viikosta *ihh hih*...

Eilen olimma jo yhen pojan jalkkisturnauksessa, toisen pojan peli oli Hämeenlinnassa asti (miäs kuskas) ja plikka kävi tanssikisassa Tampereella (veeärrä kuskas). Että sellanen rauhallinen lasku tähän kotielämään. Nyt ollaan heiluteltu lakanoita ulkona tuulessa ja ihmetelty kesänkorvaa, joka meillon nyt käsissämme. marjapuskat täydes kukassa, niinkun kaikki muutkin kyllä ja ruohoa on jo leikattu ja amppareita bongailtu. Tulis nyv vaan lämpeempi, tänne meinaa pää jäätyä jossei oo turkishaalarikauurireuhka kiedottuna ympärille!

Jatkamma ensviikolla enempi, nyt Teukkula kiittää ja kuittaa *virn*!

P.s. Mister Walcott on kyllä pitkä ja raamikas mies ja vaikka kuinka olenkin ihtiäni äijäks tituleerannut, niin en mää nyt sentäs niin korkeuksiin yllä kuin kuva antaa ymmärtää. Minä vuan seison sellaisen korotetun radan kaarteen päällä ja hän ei *eeeh heh heh*!

3 kommenttia:

  1. Kiva kun oot takaisin, oli jo ikävä <3 Ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Niin oli munkin! Ja kyllä ne muistot edelleen ovat ihan pinnalla <3 <3 <3

      Poista
  2. no huh,minäki jo aloin ihmetellä,minnekä yhtäkkisesti katosit <3 onneks ne viestit kulukee ;) :D huikee viikko siis takana,kertakaikkiaan :D

    VastaaPoista