torstai 30. huhtikuuta 2015

Värrii siunki elloos


Meillä haisoo lammas. Ei, en ole kuitenkaan herennyt kulinaarisiin kokeiluihin sillä ainesosalla, vaan ikean matto höystettynä eilisellä kahveella ja lorauksella fairivettä on yhtä kuin turkasen lampaanhaju meidän huushollissa. Eikä se roiske ees lähtenyt! Märkänä näytti ihan hyvältä ja nyt kun se alkaa oleen pikkuhiljaa kuivunu, niin näyttää siltä kuin siihen olis virtsavikainen elikko kusassu. Voih.

No oikeestaan ihan hyväkin, toisaalta. Koska meille saattaapi tulla uus koira(npentu) ja nehän sitä tykkää tirsuutella pitkin poikin. Enkä mä kuitenkaan mitään usko ja kaikkia mattoja ota pois heti lattioista ennenkuin ne on kaikki kertaalleen päästelty läpi. Mä niin tiedän tän! Ja itteni.

Eilisestä meinas muuton tulla melkoinen jatkokertomus, kun tapahtui vielä kaikkea huisin jännää. Kuten että tulimma kaupasta ja kassin sangat kesti melkein kotiovelle asti. Ja mulla oli kananmunia matkassa. Mikä äkillinen harmitus suorastaan näin blogin kuvien kannalta, että ne kanamunat ei olleet siinä sangattomassa kassissa, vaan siinä mikä letkotti ihan ehjänä mun toisessa kädessä! Eli ei kokkelikuvia, so sad.

Illalla oli plikan tanssiesitys tanssikoulunsa tanssinpäivän- tapahtumassa (siis mikä lause toi oikein oli?!) ja minä pinkaisin sinne, sovitusti jonottelin lipun tutullekin ja jäin sitten oottelemaan häntä siihen aulaan, missä kyllä kaikki muutkin miljoonasataa ihmistä ootteli pääsyä katsomoon. Seisoskelin ja hymyilin, kun näkyi tuttuja niin paljon. Vaihdeltiin sananen sinne ja toinen tänne ja saatoin muutamalle eksyneelle neuvoa tien lippujonoonkin. Tästä seurasi hauska sattumus, kun sain jälkeenpäin kiittelyä sosiaalisessa mediassa tapahtuman yhteydessä hyvistä järjestelyistä! No enhän mä siellä töissä sentäs ollut *virn* - tää on niin tätä, kun mää aina oon ihan henkilökunnan näköinen, ette uskokaan kuinka monta kertaa mua luullaan vaatekaupassa myyjäks  ("onkohan tätä enää muita kokoja teillä kun nää tässä" "no tota.... ei näyttäs olevan :D") ja ravintolassa tarjoilijaks ("hei voitko viedä nää lasit keittiöön siinä ohimennessäs" "siis... no anna tänne vaan!"). Että tarttisko mun kiinnittää huomioo mun palvelualttiuteeni ja järjestelyfriikkiyteeni. Ehhheh!

Mutta nyt on sitte vappuaatto ja miä lähen poikien kanssa kauppaan jonottelemaan. Tänään on vasta soviteltu yhtä suurta kahakkaa, kun pienin lapsonen löysi tabletin ja klähmäs sen päälle tietysti ja sieltä tuli Kaapo (lastensarjaa!)! Sitä vimmaa ja kiukkua kun vempele otettiin pois! Meillä tosiaan on täällä vahvatunteinen kaksivuotias in da house. Huh.

Mutta kuulkeehan, viettäkääs mukava vappu te kaikki siellä, pusutelkaa palleroitanne ja älkää kekkuloiko liian vähissä vaattehissa ulkosalla, siäl on kylmä! Tsau!






3 kommenttia:

  1. Jännää tämä äiti-ihmisen elämä! :D Ja mä niin näin sut sieluni silmin siinä ulko-ovella kananmunakassiesi kanssa ottamassa kuvaa - - - - but not then!!!! ;D ;D ;D ;D Jatkahan samaan malliin ja vappua vaan sinnekin! :D :D

    VastaaPoista
  2. :D joo suorastaan petyin mokomaan tuuriini ;D

    VastaaPoista
  3. mä jo aattelin ett ne kananmunat hajos :P niinku meijä pienimmäinen sen teki;) kiskas 15 munan kennon kaaressa lattialle,5 säilyi ehjänä :)

    VastaaPoista