perjantai 24. huhtikuuta 2015

Miten mä nyt tästä itseni löysin?! Niin ja vähän synttäreistä :)

Että mua on salaisesti hiljaa ärsyttänyt aina kaikki huomiohuomio- muistutus-arvonta-sitäjatätä - postauksien muistutukset , kun niistä tulee niin sellainen julkaisumainen olotila, kuin tässä lueskelisin jotakin mediatuotosta (lehteä?) enkä jonkun ihmisen elämäntarinaa (kirjaa?), mutta niin vaan olen tilanteessa, jossa
muistuttaisin kaikkia kysymys-vastaus-postauksesta, joka on tulossa viikonloppuna ja siis vielä tänään voit laittaa kysymyksiä tulemaan! Kysy mitä mieleesi juolahtaa ja minä vastaan mitä mieleeni juolahtaa *muah hah*. (kauanks toi sama vitsi jaksaa hei naurattaa?) Jos monia samanlaisia kysymyksiä tulee, niin teen niistä jonkun kokoelman juunou, joten ei tarvitse päätään vaivata sillä onko joku jo kysynyt jotakin vai ei. Ja tosiaan en julkaise nimiä kysymysten yhteydessä, joten mitä juuri sinä olet aina halunnut tietää minusta tai elämästäni, anna tulla vaan :) Kysymykset mieluusti tämän  (<-klik) postauksen kommentteihin!

*****************************************
Ja eilen siis meillä vietettiin synttäreitä. Pikkupirpana täytti kaksi ja olen ihan dojoing tästä tiedosta (joka alkaa siis pikkuhiljaa iskeä tajuntaani). Kaksi vuotta on niin valtavan paljon, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kaksivuotias on ihan erilainen kuin yksivuotias - vaikka taidot ovat periaatteessa ulkoisesti sillätavalla samat, että kävellään, juostaan, kiivetään ja pompitaan ihan kuten yksivuotiaskin jo sitä teki, mutta se isoin muutos on tapahtunut siellä kommunikoinnin ja kaiken muun sellaisen puitteissa. Meidän pikkumies ymmärtää kaiken (vähän liikaakin), tekee paljon asioita kun pyytää tai edes ajatellaan pyytävämme, kuuntelee muiden puheita ja toimii sen mukaan, vaikkei niin olis väliskään (joku vieras "tekee lähtöä" kahvipöydässä, niin tää kiikuttaa kengät eteisestä enemmän kuin selkeenä merkkinä, että alas heitteleen siitä :D ).

 The Kakku. Meillä maalla on nonparellitkin pihlajanmarjan kokoosia! 

 Meilloli pojan kans ihana iltahetki, nyperrettiin syndelahjoilla ja ilta-aurinko paisteli meihin leppeitä säteitään, mää en kestä! Mun vauva!

Hän leikittelee asioilla ja sanoilla, tekeytyy nukkuvaksi kovin aidon tuntuisesti ja vaatii palvelua hymy suupielessä, mutta komentavalla äänellä. Hän on kaikkien oma mussukka, meidän nuorimmainen, joka otti paikkansa heti tässä pesueessa ja on sen pitänyt kyllä hyvin nämä kaksi mahtavaa vuotta jo!

Tähän loppuu sitten ihan vaan mun kierosta huumoristani esimerkki: mitähän tälläkin tarkoitetaan ja jos multa kysytään, niin minussa ei elä mitään ulospantavaa *äääh häh häh*:


Paitsi jos sillä tarkoitetaan esimerkiks ja hyvin todennäköisesti jos mua katsoo, niin tästä tämänkin aamun aamiaisesta seuraavaa "täytettä", niin todellakin, ulos vaan! :
Tsek-it-aut minkämoinen kermakerrospäällimmäisenä (harhaanjohtavasti kuvassa vasemmalla). Ei olla köyhiä eikä kipeitä, kun kerroksen voi laskea useammassa senttimetrissä! No oikeesti, kyllä te mut tiedätte. Ei mennyt sekään tilanne (kun vatkattiin) niinkuin Strömsössä. Muistin, että aina olen kolme purkkia kermaa laittanut yhteen tiettyyn vatkauskuhoon ja sitten vaahdottanut sen siitä hurrskista vaan. No kolme ja kolme, pitäishän blondinkin tietää ettei kahden desin kermoja kolme ole sama kuin puolen litran kermoja kolme. Ja kyllähän mä sen tiesinkin, heti siinä vaiheessa kun kerma alkoi vaahtoutua ja oli jo tulossa yli reunojen. Sitten vaan huutamaan lasta (esikoista, se on sitten kätevä emäntä!) apuun ja toista kippoa siihen viereen, jotta saatiin ylivaahtoutuva aines talteen sekin. Ja kun sitä kermaa sitten oli, niin johonkin se piti laittaakin. Entisen evakon tyttö ei hukkaan kermoja viskele ja niin sai kakku komean kermakerroksen vielä sen päälikerroksenkin päälle. Hyvää oli! Että nam vaan teillekin ja kysykäähän jotain - sinne kyssäriin (vähänks käytän hienoa sanaakin, pelkästään jo siks kannattas kysyä mun mielestä) ja sitten vaan perjantait puikulalle! Mooi!

4 kommenttia:

  1. Onnea pienimmäiselle <3 Kyllä ne paikkansa löytää <3 Todellakin! <3 Mun piti vitsailla tuosta Kupla-jutusta sulle, mut sä teitkin sen jo itse, niin jääkööt nyt sitten sanomatta, hah! Vieläks sää lissää vastattavaa kaipaat? Eiks niinku mikään riitä?? Katotaan jos jotain vielä keksis sitten... :D Mukavaa viikonloppua! PS On muuten hienot nomparillit, mistä noita saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitta! <3 Hah, meillon sama luonto kato sulla ja mulla :D Aika hauska kyllä! Mua ihan hirveesti se rupes naurattaan, varsinkin tuo "tutkijan TUHAHDUS" :D Joo, mä ymmärrän kyllä että olen pikkasen vinksvonks... Juu ehdottomasti kaipaan lisää - kun mikään ei kato riitä *laulaa väärällä nuotilla hän* Nonppikset (toi ei ole edes sana, mutta nyt on) on sellaista Sirkusrae-nimistä, ne on rapean rapsakoita eli ei mitään sellaisia missä hampaat halkee kun sattuu puraseen! ihan tavallisesta ruokakaupasta ostin :D Mukavaa viikonloppua sullekin!!!!

      Poista
  2. voih,minne teidänki vauva katos? Ja nyt sitte ei ookaa sitä piiperoista,jonka voi ottaa ihan lähelle syliin. Ku ei enää suostu ! :O meilläki jäi kermaa ylitte,naperot pistelivät sitä puuron päälle ja sellaisenaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä Suvi! Tosin onneksi välillä vielä ollaan sylikkäin :) silloin kun malttaa pysähtyä tuo taapertaja <3

      Poista