keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Häpi häpi häpi

Moiks!
Mä tajusin tossa muutaman asian (no oho).

-Ei kande ajatella kauhuissaan että kahville tulevat vieraat (eikun siis tutut) on fitnesin pauloissa tai muuten kuureilla. Sähän pääset silloin tosi helpolla! Kun nyt vaan keität sen kahvin!! Pystyt kyllä :) Toisaalta, jos sulla ON jo jotain tarjottavaa, niin ne kaikki on yksinomaan sun. Wow.

-Ei kannata stressata kämpän siivosta, kun nuo yllämainitut tuttavaiset tulevat kylään: oot niitä ovella lenkkarit jalalla vastassa ja sanot että nyt viet meirät lenkille ettemmää liho tän isommaks. Ja klamps ulko-ovi kiinni selän takana ja sotkut ei oo kenenkään silmisä. Am I genious or what!

- Ja jonkin sortin karma on siinäkin, että olin hyvin hyvin ärsyyntynyt viikonloppuöinä (joo, mää edelleen valvon ja nymmää oon ottanu tavaks jurnuttaa kaikemmaailman asioitakin silloin, joten tää on iham mahrotonta) sanasta playdate. Leikkitreffit. Mää olin ihan että täh. Ymmärsin kyllä mitä sillä tarkotettiin ja tarkotetaan edelleen, mutta ärsytti vaan kunei enää sanottu että joku tulee kylään mukuloittensa kans. Koska sitähän se on. (tai että sää meet kylään sun mukuloitten kans). Ans olla, kun oli tätä sanaa märehtinyt, niin maanantaiaamuna soi puhelin ja niitä nimenomaisia leikkitreffejä ehdotettiin. Ahhh hahhh hahhh. Ja mä vielä käytin sitä sanaa Facebookissakin ihan tosta noin vaan. Oon mää ämmä.

-Sittemmää mietin, että tää on ihan kuallu kylä, kun kaikki ihmiset on vaan kodeissaan jossei kiidä hirveetä kyytiä autoilla jonnekin pois täältä kylästä. Yksiksenikö mä sitten haahuan täälä poikain kera ja koitan opettaa ettei keskellä tietä ajeta fillarilla, vaikkei yhtääkään vaaraa havainnollistavaa autoa näkyiskään kuuna päivänä. Ja johan alko tapahtuun! Kyläseura järkkää leikkipuistoa *wuuuhuuuu!* jota täällä ei ole ollenkaan ollut ja kaikenlaista muutakin äksöniä on alkanu oleen ilmassa. On muun muassa nähty yks polkupyöräiijä (todiste: täällä on siis muutakin elämää kuin me) ja toisaalta eksynyt traktorikuski aikaansai puhetta loppuvuueks. Tuli meinaan lanaan meiräm tiestä kuoppia. Tai siis niinhän sen piti. Vaan jostain syystä yrittikin lanata meiräm pihaa ja siitä mitään tullu. Tiättekö, se on pelkkää juurta ja mutaa ja kiviä ja mutaa. Mutaa mutaa mutaa, sanoinko jo että sitä. Siinä se sitte veivas ja ruapi, kunnes mää katoin sitä pelästyneenä ikkunasta ja lopulta rappusilta ja se tarkensi että mitäs pitikä hänen olla tekemäsä. No nytten o tie kuopaton! Tosin salaojaputki halkes ja siinä on vettä enempi ku koskaan ny tiellä. Ihan oma järvi meillä kohta, ton joen lisäks (joka ei oo kyllä oma, ahh hahh). Ja potutki saadaan heittää suoraan kotiovelta vaan mutikkoon, kun semmoset vaot veivas koko pihaan ny se  erehtynyt mies. Ajattele ny positiivisesti vaan. Ny meiräm pihasa ei voi ajaa edes autolla, ettei jää mutaan jumiin. Mutta ei se mitään, onneks ilmoja pitelee... not, pelkkää märkää luvattu seuraaviks viikoiks tännekki. Damn.

-Mutta ilonen oon, koska mun lapset on ihania. Oikeesti! Mikä säkä käyny! Seiskavee lukee illalla sängyssä vitsikirjaa (koululaisvitsejä) ja hihittelee minkä kerkiää. Siinä ei paljo ärräpäät äiteeltä voi lennellä vaikka tsiljoonannes pikkulego löytyski varpaan alta just sillon. Ja teiniks ikääntyny poika on jonkun ihmeellisen urheiluvimman purasema (eiks teinien pitäny olla lötköjä?) ja se säntää jalkkistreeneistä naama punasena taekwon-do treeneihin ja muuten treenittömänä päivänä menee sitten ohjaan pienempiä treeneihin. Tsiisas mää hengästyn jo pelkästä kattelemisesta.

-On mun mieskin ihana. Ei siinä paljoa kuulkaa voi muuta kun rakkautta aatella, kun se on itte lähteny aikasin ennen auringonnousua reissuun ja kun mää vasta päivänvaljettua meen keittiöön niin keitin on ladattu mulle valmiiks. Siis kun se ei itte ees juo aamusin kahvia, mutta silti ymmärtää mun sieluani, jolle se aamukahvinsaanti on oikeesti big deal. Matter of life and nolife. Elämäni eliksiiri. Sitäilmaneituumistäänmittää. Että rakastan. Ja lujaa. Myös miestä :)

Nytte tarttis tarttua imuriin ja päräyttää päivä käyntiin siltä osin. Sunnuntaina oli plikalla estekisat ja mää jäädyin siellä kaikesta ennakkovarustelusta huolimatta ihan kalikaks. Siitä lähtien on ollu ppuolikuumeinen päänsärkyinen enjaksamittään olo, joka ei mee niinku etteenpäin, muttei lähäre poiskaan. Ärsyttää tod. Mutta olkoon!

Ihkua päivää muhkut! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti