torstai 19. maaliskuuta 2015

Yskös

Monia asioita on taas tämän melkosen suuren pienen ihmisen päässä liikkunut. Kuten:

-Mikä ihmeen haloo nousi yrityksestä poistaa TOISTA esim amk-tutkintoa opiskelevalta opintotuki. En vaan ymmärrä. Joojoo kyllä pitää tukea opiskelijoita, joojoo monilla on varmasti perheitä siinä vaiheessa ja joojoo mikä ihmeen oikeus toisilla on kieltää joiltain jotain joka toisilla on - vai miten se meni? Täääh, hei kamoon, miettikääs nyt. Jos olet jo opiskellut itsellesi jo korkeakoulututkinnon, niin eikö siitä todellakaan ollut sulle mitään hyötyä? Etkö sä oikein pärjännyt niissä opiskeluissa vai mikä mättää? Yleensä meiltä kaikilta muiltakin oletetaan, että me tehdään jotain itseämme kehittääksemme ja olosuhteita parantaaksemme, emmekä mennäksemme alamäkeä. Jos olet valtion sun elämääs mitä todennäkäisemmin kaikin mahdollisin tavoin tukemana opiskellut jo itselles oman valitsemas tutkinnon, niin mene hyvä ihminen töihin. Elätä itses ja perhees. Laita lantteja säästöön jos oot niin sen toisen maisteritutkinnon perään. Miksi ihmeessä sun pitäis saada opintotukea, kun ei sitä saa edes esimerkiksi peruskoulunsa päättänyt nuorikaan ensimmäiseltä vuodeltaan? Sitä ennen lapsilisä oli tarkoitettu hänen kohdallaan hänen elämänsä tukemiseen kaikkine elinolosuhteineen, vaikka hän opiskeleekin täällä maamme ilmaisessa peruskoulussa. Sitten yhtäkkiä lapsilisä muuttuu opintotuen korvikkeeksi siksi ajaksi kunnes nuori täyttää 17, jolloin rahan nimike vain vaihtuu lapsilisän loppuessa mahdollistaen opintotuen. Mikä ihmeen logiikka tässä on teidän mielestänne? Eikö toisen asteen opinnoissa ole mitään maksuja jotka kohdistuvat oppilaaseen ja ovat pakollisia osissa opintoja? Kyllä vain on, esimerkiksi parturi-kampaamo-alalla aika isokin investointi. Ja maksaa ne kirjatkin opiskelit missä vaan. Pitäisikö sen 16-vuotiaan olla töissä rahoittaakseen opintonsa? Jos vastasit kyllä, niin miksi ihmeessä siihen samaan ei pysty aikuinen ihminen yhdet maisterintason paperit jo kädessään, jos siihen pitää kuitenkin pystyä vasta peruskoulunsa päättäneen nuorenkin? Että tommottis vaan mietin, kun jotkut niin äläkän siitä nosti. Että eiköhän olisi vaan aika toimia, ihan jokaisen tutkintoineen tai ilman. Pääsääntöisesti mun mielestä kuitenkin yhteiskunnan tehtävä ei ole kokoajan olla vastaamassa yksilön tekemistä ratkaisuista maailman loputtomaan tappiin asti. Ja se raja sopis mun mielestä olemaan ihan hyvin tässä. Enemmän tukia nuorille opiskelijoille ja pois sieltä loppupäästä, niin sanoakseni. Aikuiset ihmiset kattokaa ny itte peräänne.


-Minä en ymmärrä sitä asiaa, että mitä ihmeen pahaa terveydenhuollon yksityistämisestä on. Kun sanotaan, että julkinen puoli on aivan yhtä hyvää jos ei jopa parempaa, koska sitä ei raha ole pyörittämässä vaan niiden ihmisten puhdas sydämen palo auttaa kanssaeläjiään, niin mikä hyvän tähden estää heitä edelleen jatkamasta siellä hyväksi katsomallaan julkisella puolella käymistä?! Miksi ihmeessä suomalaisen lääkärikoulutuksen (esimerkiksi lääkärikoulutuksen) taso laskisi yhtäkkiä ja saisimme b-luokan lääkäreitä koulusta ulos - ja ne a-luokan valmistuneethan menisivät tietysti kaikki sinne yksityiselle puolelle töihin. Näin tapahtuisi eriarvoistuminen joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että köyhät joutuisi tyytymään huonompaan hoitoon ja rikkaat saisi sitten parempaa. Mikäs niille auttajasieluille nyt tuli? Eiks ne halunneetkaan jatkaa siellä toimivalla julkisella puolella? Vai halusko ne vieläkin enemmän palkkaa? Jos Suomen kokoisessa maassa tulisi tilanne, että yksityisiä lääkäriasemia esimerkiksi olisi joka nurkalla ja jokaisessa parveilisi niitä lääkäreitäkin vielä, niin kai kaikki nyt ymmärtävät, että eihän niille enää niitä pelkkiä hyväosaisia hyvinmaksavia asiakkaita riittäisi. Ei vaikka mikä epidemia iskisi. Jolloin kilpailutilanne saisi aikaiseksi joko vaihtoehdon A) hinnat laskisivat , jolloin palvelut avautuisivat kaikille yhteiskuntaluokille (mitä ihmettä tämä luokkajako sitten onkaan muka)  tai B)osa yksityisistä lopettaisi, jolloin lääkäreitä riittäisi sinne julkisellekin puolelle oikein mainiosti. Kumpikin vaihtoehto on mielestäni hyvä meidän sairastavien kansalaisten kannalta enkä oikein ymmärrä kenenkä muun kannalta näitä täytyisi edes ajatella.

Ja mä en edes vielä sanonut, että mikä ihme saa ihmiset ryhtymään lääkäreiksi, jos eivät kertakaikkiaan osaa työtänsä. Meidän täytyy sellainenkin asia tehdä itsellemme selväksi, että kun on huonoja opettajia (on, niitäkin on), on huonoja poliiseja (ei edes tarvitse sanoa), on myös huonoja lääkäreitä. Jos olet sitten yksityisellä, siis yrityksellä, töissä ja tunaroit sen homman joka sulle on annettu, niin mitäs luulette, kauanko sä siellä sitärataa saat jatkaa? Että kai me nyt toi markku pidetään, kun se tuo aina hyvät kahvipullat. Vaikka väkee lakoo kuin pipoo sen käsissä, mutta ne pullat nyt kuitenkin. Ja on silläki joku perhe, kai. Ajatellaan nyt sitäki sitte. Not. Jos taas oot julkisen puolen työntekijä, niin on olemassa työvoimapula (joka tarkoittaa että kuka vaan kelpaa jotta saadaan nimi paperiin ja soteratkaisutsunmuutperkeleet tyytyväisiksi) ja sitten se kaikkein viimeisin, eli virka. Sillä nimikkeellä on niin moni tunari ittensä elättänyt, vaikkei mitään hyvää elinympäristössään aikaan saisikaan. Kuka haluaa mennä toista kertaa lääkärille joka ei tutki potilastaan (selkä kipee vai, no ota särkylääkettä), kysyy potilaalta että miten sä nyt tän asian eteen itte tekisit (no, jos vaikka parantaisin tän korvatulehduksen?) tai joka pitkän litanian potilaan unettomuuskertomusta kuunneltuaan toteaa, että mutta nukuttua kuitenkin saat ihan hyvin vai (ei oma kokemus, mutta tutun)? Ja sitten kun ei mennä enää, mennäänkin yksityiselle puolelle, jossa ne rahanahneet tohtorinplantut sanoo jo aikaa varatessa että ei kuullosta kyllä normaalilta nenäntuhinalta (no ei, kun on vaahtomuovipatjaa nenässä) koska kuuntelee mitä hänelle kerrotaan, jossa sua tutkitaan viisi tai viisikymmentäminuuttia ja aina tiedät mitä ja miksi ja miten tästä eteenpäin ja jonka jälkeen ennenkaikkea olet saanut apua. Se on sitten niin väärin ja pitäisi kieltää? Meidän kaikkien pitäisi olla samassa jamassa, siellä kuuden tunnin päivystysjonoissa saamassa mitätöntä hoitoa vaivaamme. En voi ikinä tätä tajuta. Ja olen silti kuitenkin saanut hyvää hoitoa sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta, mutta todella huonoa hoitoa (eli ei hoito ollenkaan, melkeinpä hoitovirhekin ) ainoastaan julkiselta puolelta.

Mutta nyt iltapalahommiin, mies treeneissä ja isot omissaan (tanssia ja kuntosalia), yhdellä on jo ollut jalkkisharkat ja kahdella taekwondotreenit. Ihan puuhakas torstai alkaa siis olla paketissa! Seeya!

2 kommenttia:

  1. Ilahuttasinko sua kertomalla kuin mun selkäsäryt diagnosoitiin yksityisellä masennukseksi... Lähti aika äkästä palautetta siihen firmaan. Julkisella viittivät sitten ihan katsoa (no kai, kun joutuvat kivun säteilyn takia ottamaan sydänfilmin...), ja kas, sielhän oliki vaan lukkoja rangassa. Ei vakavaa, mutta kipeetä, eikä tosiaan masennus.

    Ja kyllä on niin ollut toisinkin päin, hengelläkin pelattu, niin mun kuin muksujen. Vaihtuu julkinen nollatuloillakin yksityiseen, jos on oikeesti hätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllähän se näin on, että mitä vaan voi olla missä vaan (huonoja lääkäreitä yksityiselläkin sektorilla). Sitä minä vaan ihmettelen että miksei yksityistä sektoria saisi joidenkin mielestä olla olemassa :D

      Poista