sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Toiseksi nuorin lapseni on viisivuotias!

No, huomenna, ihan kirjaimellisesti, mutta kuitenkin aika liki se tänäänkin jo on sitä. Ja tänään ollaan meidän Mestaria juhlittukin! Mestari hän meinaan oli kutsumanimeltään muutaman vuoden, koska hän itse itsensä nimesi Mestariksi! Nyt hän on ilmoittanut nimensä muuttuneen, hän kun on kasvamassa isommaksi pojaksi ja Mestari-nimitys ei kuulemma enää oikein ole sovelias. Tämä keskustelu käytiin siis joku aika sitten jo ja kyllä oli naurussa pitelemistä, kun vakavahkon sävyn saanut keskustelu (siitä että hän on kasvamassa isommaksi pojaksi ja hän ei silti halua olla vielä iso mies ja sitten oli vakuutteluja että hän on äidin oma pieni poika aina, vaikka olisi isoksi jo kasvanutkin ja kaikkea tämmöistä) huipentui hänen ilmoittamaan kutsumanimeensä: Herra Pötkylä.


 Herra Pötkylän juhlakaffeilla oli kaunis auringonpaiste, mmutta ulkona oli kyllä hyytävän kylmä sää.

 Iloisenvärinen kattaus lämmitti kyllä mieliä :)

Ja tämä ihana päivänsankari, hän kyllä otti kaiken niin herrasmiehen elkein vastaan! Oltiin kaksistaan kauppareissullakin ja hän totesi kukkaosastolla, että "minä kyllä pitäisin noista kukkasista kotona" joten olihan niitä ostettava :) Hän oli muutenkin hassunhauska seuralainen, suurieleisesti kiitteli kirpparilta ostettua yhden euron pikkulentokoneesta, sanaili että "pieni se on kaunista" ja "maksoi vain yhdden rahan verran ja näi paljon jo iloa!" kun oltiin matkalla kirpparilta autoon *heeh*.
Ja kun jotain sanoin hänelle, että "synttärisankari" niin hän totesi että "se mä olen vasta huomenna, tänään olen vielä supersankari".

Tälläinen ihana päivä meillä siis! 

P.s. Tein muuten tosi hyviä lämpimiä voikkareita, vaikka itse sanonkin. Maalaislimppusiivulle siis sipaisu levitettä, pannulla paistetaan jauhelihaa joka maustetaan ja sekaan pikkusilpuksi pienittyä sipulia ja paprikaa, meillä oli oranssia. Sitten töräys ketsuppia ja kaikki sekaisin kulhossa. Mössö annostellaan leiville, niihin päälle vähän ananasta (yksi pala, siis se pieni pala kahtia per leipä) ja päälle juustoraastetta. Leivinpaperin päälle pellille ja uuniin,  225 astetta ja muutama minuutti. Nam! Älyhyviä myös jo jäähtyneinä :)

6 kommenttia:

  1. Onnea Herra Pötkylälle <3 Ja on kyllä ihanan iloinen kattaus! Nuo pienten jutut on välillä niiin suloisia kuunnella, etuoikeus kuunnella niitäkin <3 Ja nyt tekis kyllä mieli noita sipsejä, nou :/ Mut ihanaa illanjatkoa sinne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitta <3 Mä jotenkin taas niin herkistyin kun aattelin että voi ei, ihania juttuja ja kohta (siis no puolentoistavuodenpäästä onkin ihan "kohta") mun herra Pötkyläni kertoo niitä jo opettajalle eikä jokapäivä aamustailtaan mulle....sniiiif! Kamalaa tää lasten kasvaminen vaikka se on samalla tietysti tosi ihanaa! <3 Mutta juu nou <3

      Valitettavasti sipsit meni jo! Varsinkin mun mahaani, muah! Olikin hyviä , tavallisia ja jotain Rancheja, herra Pee itse valkkasi <3

      Poista
  2. Ei morjens, mikä sankari!! Aivan ihana <3 Onnea Herra Pötkylälle koko sylillinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Hän on vähintäänkin hauska persoona :D

      Poista
  3. Voi, ihana herra Pötkylä! <3 Onnea melko isolle pojalle! :) ja on iloinen kattaus,vähän samaa mietin mimmin synttäreille ens viikonlopuksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko iso poika kiittää :D Hän oli tänään hammaslääkärissä tarkastuksessa (kaikki mainiosti!) ja meinattiin revetä liitoksistamme hamputädin kanssa heti alkuunsa, kun hän kysäisi onkos sulla käsiharja vai sähköharja. "Mulla on musta harja" , vastasi herra Pötkylä iloisena, koska oli juuri valkannut itselleen uuden harjan jossa oli musta varsi :) Ja kun hamputäti hetken siinä nikotteli (oli päätteen ääressä kirjaamassa tietoja) niin sankarini ohjeisti "Mus-ta, osaaksä kirjoittaa sen sinne". :D :D Ja niin vaan sinne kirjattiin että herra Pötkylä käyttää mjustaa harjaa....

      Poista