tiistai 10. maaliskuuta 2015

Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä?

Blogisaiteilla kiusataan
Mä olen äärimmäisen harmissani, että blogisaiteilla edelleen tapahtuu (sitä samaa) kiusaamista. Harmissani, mutta en yllättynyt. Eihän se mikään uutinen ole, että jos ihmisten annetaan olla ilkeitä toisille (ja ilkeällä tarkoitan todellisten asiattomuuksien latelemista ja/tai asioiden kääntämistä joksikin muuksi kuin ne alun perin olivat) niin jatkavathan ne temmeltämistään, kun ei kukaan sitä muuksi muuta! Ei ole äitiä sanomassa, että nyt loppu toi, pyydät anteeksi ja viikko pois tietokoneelta, jollet osaa käyttäytyä. Kuullostaako alentavalta, kuullostaako siltä kuin puhuisi keskenkasvuisille? Mutta sitähän se on.

Kritisoijat vaiennetaan
Pitkään on jatkunut tämä hyssyttely, blogipostauksia poistuu blogien sivuilta ja sitten taas ollaan kuin ei mitään. Taustayhteisöt kuhisee haukkumisia niin, että jopa paatuneinta teinibossiakin kuumottaisi. Kyllä, äidit ne siellä päästelevät pahuuksia suustaan, toisista äideistä!

Tilanne ei tule muuttumaan
Nämä ilkeitä asioita sanovat ihmiset tiedetään. Nimiltä ja naamoilta. Niistä ei vaan puhuta! Huonoa mainosta saitille ja sitä rataa. Kuinka naurettavaa. Nykypäivänä! Samat ihmiset vaahtoaa kiusaamista vastaan ja silloin lukijan silmät itkevät myötähäpeästä. Ei vaan voi nähdä sitä itsessään, ei vaikka ison osan päivästä peilin edessä kuluttaisikin.

Sinä voit olla ensimmäinen joka lopettaa
Kuten sanonta kuuluu, tietämätön saa olla, muttei tyhmä. Minkälaisen jäljen sinä jätät omasta blogiurastasi? Onko se täynnä asiaa, täynnä pintaa, täynnä kulissia vai täynnä jotain mitä ei olekaan? Oli se mitä vaan, niin sinusta se kertoo. Se on sinun jalanjälkesi tälle maailmalle, eikä katoa koskaan.

Kuka uskaltaa olla se rohkea, joka nyt laittaa anteeksipyynnöt menemään juurikin niille ihmisille jotka on saanut pahastumaan?





1 kommentti: