keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

How not to do it

Tiiättekö mitä. Istun tässä sohvalla ja mietin ihmisen sietokyvyn rajaa, joka on kyllä ihan näkymättämissä jossain horisontissa. Olen meinaan tässä kuunnellut t-o-d-e-l-l-a pitkän aikaa jo taustahälynä (puolenmetrin päästä) raikuvaa biisiä, jonka vielä-hetken-yksivuotias rakas nuorimmaiseni painaltaa aina uudelleen ja uudelleen pienestä ihanasta soittovehkeestään kuuluville. Biisi on The Sting Theme ja sen voi kuunnella vaikka tästä KLIK. Kaikille hyvin tuttu pimputus varmasti. Mutta. Kuvitelkaa - siis kuvitelkaa nyt vaan! - tähän kuus(toista) kertaa hitaampi rytmi, joku pahaääninen  puhallintorvi soittimena JA.... kaikenkaikenkaiken.... huipennuksena.... tasaisin väliajoin sekaan kuuluva MMMUUU ja MBÄÄÄ ja MMMUUU ja MBÄÄÄ ja ja ja ja. Oih. Ymmärtänette? osittopeli on siis sellainen "näin maatilan kivat eläimet ääntelee sulle kaikki tutut biisit ihan uudesta sävelkorkeudesta".... tai jotain... Ja siis, mä en edes huomannut koko hälämölöä ennen kuin se vihdoin loppui!! Tuli hiljaista ja meikäläisen pää alkoi pyöriä ympäriinsä että mitämitä täällä tapahtuu. Että kuinka menetetty sielu olen mä?!

Ja koska aamu meni ihan murheiks - no meni kai, vaihtarit lähti!! - niin kututtiin vieraita päiväkahville syömään lättyjä ja kermavaahtoa. Njaamm. Ja koska mulla oli  paljon muutenkin ylijäänyttä energiaa (jotain mekaanista ehkä, koska muuten olin kyllä täysin univajeessa, koska mun kroppani ei ole tottunut iloiseen seuraelämään ja multilinguaaliseen puhumiseen ja kävin ehkä siksi yliväsymyksestä ylikierroksilla) niin näpsänä tyttönä otin ittestäni kuvia. Sitten niin. 

Kattokaas kun ijjäät ajathan on blogeissa, mun mielestä tosi kivasti!, näytetty miltä niiden fiinien sisustuskuvien takana oikeesti näyttää. Vilauteltu sotkuja ja semmosta. Nyt on näkynyt jo vähän sellaisia erilaisemmistakuvakulmistakin otettuja henkilöotoksiakin ja ne vasta hyviä on! Heti tunsin suurta samaistumista! Johtuen ehkä siitä, että mun blogissa on vaan niitä persoonallisiakuvakulmia ja tämmönensenttiroskaatälläkertaalattialla- näpsyjä. Ehh. Joku vois luulla, että ei tolla ainakaan enempi pieleen voi mennä kun mitä noi kuvat on jo täällä. Että pohja on niin nähty ja ehkä siitä joskus noustaankin. Juu, ehei kuulkaa! Mulla on vielä piiiitkä kuilu sinne alaskinpäin, oottakaas vaan!

 "Otetaas tässä tälläinen viimeinen kuva vielä ennenkuin toi kauhee tukka syö meidät molemmat" "Ei oteta"!

 Tsiisus mutta pelästyin! Ei mitään aavistusta tämän ottamisesta, mutta luultavasti siis kuten yleensä, vahingonlaukaus kun oon jotain kelloo koittanu kattella. Tai jotain.

 Do I really need to say more? No I don`t.

Ehkä mä pysyttelen sitten näissä ulkokuvissa vaan, kun ne ihan tavallisella kännykällä onnistuu näin hyvin! Kaunis ilta Kokemäenjoella eilen - wuhuuu!

Kiikka-city kuittaa tältä päivältä :)

4 kommenttia:

  1. Huikeita <3 Viimeisellä voisit osallistua vaikka johonkin kilpailuun! (ja varmaan muillakin jos löytyy sopiva sarja!) Koita selvitä murheista <3 Mukavaa torstaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitta :D ! Mä niiiiin repesin tolle sopivalle sarjalle!!! :D :D murheet on onneks jo siirtyneet tulevan suunnittelun innostukseksi <3 ihanaa torstaipäivää teidänkin perheelle * hal* !

      Poista
  2. Suurperheessä oppii sulkemaan itsensä hälyltä. Mä olin ihan varma että kuulo on mennyt, kun kotona aina valittavat etten kuule ja työkaveri saa välillä pitkään huudella mulle. Mitä vielä, kuulo on parasta a-luokkaa, olen vain oppinut niin täysin keskittymään tekemiseeni että oksat pois. Minä, joka luulin, etten osaa keskittyä lainkaan. Että tervetuloa kerhoon vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Toi on muuten jännä juttu, kuinka sitä itse ei näe itsestään kaikkia puolia tässä aina. Mä nimittäin olin nuoruudessani aika tunnettu kärsimättömyydestäni ja olen jotenkin mieltänyt itseni edelleen saman luonteenpiirteen omaavaksi. Nyt kuitenkin olen eri tahoilta kuullut luonnehdintoja itsestäni ja jokainen on sanonut ensimmäisenä tai vimeistään toisena, että kärsivällinen :D Revettyäni joka kerta vartin mittaiseen nauruun, tajusin että olivat tosissaan. No ehkä sitten - mutta se ei vaan näy tässä... öh... kiireessä? :D

      Poista