tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ciao!

Terrrveee! Me ollaan jotenkuten jopa toivuttu eilisestä sydäntä ja vatsaa hellineestä spektaakkelista jonka meille järjestivät kaikki täkäläiset vaihtarit ystävineen!! ja uusi päiväkin on polkaistu käyntiin jo monta tuntia sitten, aamutohinoilla ja kuskaamisilla. Aurinko paistaa ja pakkanen oli vielä aamulla, kai se taas tässä päivän mittaan lämpiää.

Kattelin tätä otosta ja mietin että voiko olla enempää niin beessiä niin beessiä että ja vaan joissain mummoloissa on tän näköstä. Kunnes tajusin, että täähän on mummola! HAAH! Että joskus sitä harhautuu todellisuudesta kun on muka vaan kokoajan se sama ihminen, kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Tai niinhän mä olenkin! ulkokuoren murentuessa ei sisäpuolessa välttämättä tapahdu mitään :D

.....ja Driving Miss Daisy. Aika paljon on tullut huristeltua sinnesuntänne, mutta ajokelit on olleet mahtavuuksia. Asiat vois olla siltä osin aivan toisinkin näin maaliskuussa! (Kyä on kaunista katteltavaa kun suomalainen nainen pukee ittensä: värien kirjo on taattu! Mä en muistanut tai siis tajunnut, että mun takissa on turkoosi vuori kun tota vaaleanpunaista huivia kaulaani kiedoin. Ehh.)

Vähän Huittista eli meidän naapurikaupunkia, missä nuo vaihtarit muun muassa opiskelee (kuva on kyllä joku satunnainen rakennus parkkikselta kuvattuna...).

Ja mitkään maailman sanat ei riitä kertomaan oikeastaan mitään eilisestä illasta.Se oli aivan mieletöntä! Meille siis pelmahti väkeä kansainvälisesti isoon ääneen poristen (sopii siis kuin nakki suuhun meidän perheeseen! ) ja aika vierähti ihan hetkessä siinä illanvieton lomassa. Kaikkea tuli höpöteltyä ties millä kielellä (välillä puhuin omille pienillekin englantia ohimennessäni ja ihan hyvin meni viestit perille ehhhehhh), kaikkea tuli mustasta makkarasta lähtien maisteltua (tykkäsivät!) ja lopuksi italialaiset tekivät pastaa! Kymmenen litran kattila oli ääriään myöten täynnä sitä ja no niin, tuossa kuvassa viimeiset rippeet jotka pistelin suuhuni heti kuvan oton jälkeen. Oli sitten elämäni parhainta pastaa. Nam. Yksinkertaista mutta hyvää! Ja olisitte olleet paikalla , kun sitä kokattiin! Se oli kuin elokuvasta, varmaan kymmenen meistä oli kattilan ympärillä ja kaikilla meillä oli jotain sanottavaa siitä keittämisestä - minä lähinnä painelin induktiolieden säätöjä kohdilleen, kun aina joku vahingossa nojas siihen reunaan ja koko hella joko sammui tai meni liian pienelle :D Meillä oli niin hauskaa!! Ja koska illantullen ilmakin viileni, niin pääsi porukka vähän kokemaan suomalaista säätä hytisemäänkin kun vielä pihalla kokoontuivat lopuksi. 

Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että huomenna on hyvästien aika. Osa meistä on aina näiden ihanien ihmisten matkassa ja osa heistä on aina täällä, suomalaisen joen mutkassa, ison kuusen vartioimassa talossa.  Snif. 

Mutta nyt joku kierii leikkiteltan sisällä pitkin olohuonetta, joten it`s time to go... tsau beibes!

2 kommenttia:

  1. Kuulostipa mukavalta eilinen iltanne! Tuollaiset illanvietot ovat aivan mahtavia.
    Toivottavasti leikkiteltta ei tuhonnut mitään isoa lattialla pyöriessään.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kyllä, jäi ikuinen muisto siitä mieliimme :) Ei teltta hajottanut mitään eikä teltan sisässä kieritellyt poikakaan hajonnut.... huoh tuo on sellainen vilperi!! :D aurinkoa sinnekin!

      Poista