lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ainahan se tähän aikaan mielessä on - pesah

Toivottavasti kukaan ei pahastu, että puhun suoraan, tästäkin. Ihan pikaisesti vain, koska onhan nyt sentään lauantai-ilta ja sauna ja makkarat ja muut tykötarpeet odottavat.

Niin kauan kuin muistan, on ortodoksisuus kiehtonut minua. Turha on moralisoida, ettei uskonnot saa kiehtoa ketään, ei ne ole mitään hauskuutuslaitoksia. Kyllä ne saa ja pitää kiehtoa! Kauheetahan se olis jos ei mikään yhtään kiinnostais ja olis vaan - tapauskovainen. No, ortodoksi minä en ole, mutta voisin aivan hyvin olla - sukujuuret kun sieltä tulevat suoraan ortodoksisuuden sydämestä. (Ne toiset, toiset tuleekin sitten päinvastaisesta ilmansuunnasta). Jostain syystä jo yläasteella uskonnonopettaja tuli hakemaan minut välitunnilta tykönsä ja näytti minulle videonpätkän. Ajatteli että minua kiinnostaa - ja kiinnostihan se: kaunis ortodoksinen seremonia jossa kastettiin (?) nimiseni lapsi.

Näin pääsiäisen lähestyessä ortodoksisuus on tietysti vielä enemmän mielessä, koska ortodokseille pääsiäinen on Juhlien Juhla, vuoden kohokohta. Minulle pääsiäinen on aina tarkoittanut enemmän kuin suklaamunia ja virpomisoksia, mutta se on aina tarkoittanut myös suklaamunia ja virpomisoksia. On kevät, kasvukausi on ovella, on ikään kuin jännitystä ilmassa, että minkälainen tästä vuodesta tuleekaan! Minkälaista satoa kylvetään ja niitetään - sieltä maasta ihan kirjaimellisesti, tai sitten "maasta", elämästämme. Pääsiäisessä aina minulle on ollut ilon sanoma monin tavoin, ilo siitä että ollaan tässä ja ollaan nyt. Ollaan perheenä, läheisten kanssa, saadaan olla yhdessä, syödään ja ihmetellään kevättä. Ilmassa on aina vähän haikeuttakin, mutta ennen kaikkea sellaista juhlaa, johon ei välttämättä liity millään tavoin kulutusjuhla tai mikään krääsä. Tokihan ihmiset saa koristella pääsiäiseksi kotinsa ja hankkia siihen liittyviä hankintojaan, mutta ymmärrättekö mitä trakoitan? Pääsiäismunat ovat kuitenkin melko edullisia sesonkituotteita (nooo, niitä on kai aika kalliitakin versioita, mutta ei nyt mennä siihen!) ja ruohosiemen pussi ei nyt paljoa kustanna. Pajunoksia saa ottaa muutaman ihan imaiseksi maljakkoon (jos ei hirveetä rakoa pensaaseen tee) ja siinähän se sitten onkin. Pääsiäinen on meidän sisällä, se on päässä. Ainakin minulla on :)  Ja niinpä klikkasin ruutuun, kuten monta kertaa aiemminkin, ortodoksisten seurakuntien nettisivun ja kohta jota ennen en ollutkaan huomannut iski silmääni heti ja sen haluan laittaa tännekin ylös.

"Etiikalla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jonka pohjalta ihminen suhtautuu moraalisiin kysymyksiin." Ilari Hetemäen toimittamasta Filosofian sanakirjasta.

Kiehtovaa. Etiikka on kiehtova aihe, ehkä vähän turhan iso näin lauantai-illaksi, mutta mahtava silti minun mielestäni. Koenkin uskonnon, uskonnot, etiikan ikään kuin lähtökohdiksi. Ihmiset määrittävät sitä kautta itselleen kentän jolla pelaavat. Jonkun mielestä noinkaan ei saa sanoa, mutta sanoinpas. Minkälaisella etiikan kentällä sinä juoksentelet? Onko se pysynyt lapsuudesta asti samana, vai onko sitä mielestäsi edes olemassakaan?

Oikein ihanaa illanjatkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Sanoit juuri ihan oikeita asioita!
    Pääsiäisen aika, ja jo sitä edeltävä aika, on mulle henkilökohtaisesti ollut aina tärkeä. Se on juuri sellaista sisäistä tärkeyttä. Tuntuu jotenkin, että tuona aikana aina kasvan sisäisesti. Ja tunnen oloni eheäksi, valmiiksi, seesteiseksi. Niin kuin oma henkilökohtainen retriitti. Retriitti ilman, että poistun perus arjesta. Palkitsevaa. Ja pääsiäisen aika on ollut tuota minulle jo ihan kouluvuosista lähtien.

    Haleja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysit juuri oikeat sanat kuvaamaan minunkin tilaani, retriitti - ilman että vetäydyn fyysisesti minnekään <3 Halauksia takaisin <3

      Poista