sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Saakutarallaa tätä sisustusta!!

Eilisillan tekstitupsahdus, oli jäänyt postaamatta:
Oi taivas, nyt se sitten iski. Tää helvatun sisustusriivaus , jota olen -erittäin onnistuneesti maailman vähintään kaikkien ihmisten mielestä - onnistunut välttelemään lähes koko ikäni.

Siis. Mähän kyllä haluaisin sisustaa, haluaisin olla sillä tavalla talonpoikaisen junttikanttikauden ja nykyajan selkeänlinjan sekoituksella kotinsa, asutun mutta persoonallisen näköiseksi laittanut sesonki-ihme, joka ihan vaan muutaman tyynynpäällisen toisinpäin kääntämällä loihtii raikkaan kevätilmeen kotiinsa hehkuvan joulun jälkeen ja .... no niin. Tiedättehän.

Sen sijaan, meidän koti näyttää vähän liiankin asutulta ja vähän liiankin persoonalliselta. Ja on kyllä todellinen sesonki-ihme, jos joku on muistanut kaikki edellisen pyhän koristeet ottaa ennen seuraavaa. Siis niin kuin joulu pois pääsiäisen alta ja sitä rataa. Ihme! Kerran huomasin hauskuukseni, että meidän köökistä otetussa kuvassa oli ilmapallo katossa (vapulta), hyllyn reunalla pääsiäistipu ja tonttuhahmo vierekkäin (tiedätte kyllä miltä-pyhiltä) ja mä siis olin kuvannut maljakossa olleita juhannusruusuja. Njoo. Mitenköhän tätä sisustustyyliä pitäisi sitten kutsua ? En ole vielä keksinyt, kun se "kaaos" on niin kauheen leimaava...

Ja kuulkaa, kerrankin on niin, että en tunne mitään paineita esmes kauniiden kaikkien maailman ihanien bloggaajien kotien tahoilta. En. Mähän olen hyvänenaika vuosikaudet uuuuuh ja aaaah ihaillut kaikkia näppäriä ihmisiä, jotka oikeesti tekee kodeistaan sellaisia siistejä, cooleja. Niin, että jokainen perheenjäsen oikeesti näkyy tavaroineen ja luonteineen siellä ja silti kaikki jotenkin natsaa. Ahh. Kiiltokuvamaiset sisustuslehti-sisustukset ei ole mun juttu...

Nyt sitten eksyin vahingossa, kaikki ratkaisevat askeleet otetaan aina vahingossa, johonkin blogiin, jossa oli niitä ihania vanhoja ovia, tiedäteekö. Koko talo täys. Mä rakastan ovia. Vanhoja. Vahvoja ja umpipuisia ja koristeellisia ja ihania ja kantikkaita.  Mulla on kaksi vanhaa autotallissa odottamassa, että mä osaisin niille jotain tehdä. Ostin molemmat eri kerroilla facebookin vaihtoringistä ja molemmat oli enemmän kuin lupasivat ja molemmat oli ihan älyttömän halvat, melkein ilmaiset. (ja näidenkin ovien hakureissuista sais taas jonkun maalaiskomedian, kun toinen oli sellainen pikkuinen "kaapinovi", en nyt muista mitkä ne mitat oli ilmoitettu, mutta sellainen pienen komeron pieni ovi, ei mikään mistä mikään iso ihminen menee paitti sivuittain. Hinta oli muistaakseni muutaman euron ja hakee sai koska ehtisin, ovi oottelisi minua siellä katoksessa, rahan voisin jättää sovittuun paikkaan jos ei kukaan olisi kotona. Menin sitten hakemaan jollain hammaslääkärireissulla muistaakseni, siis pieni lapsi vain mukanani, meidän kuitenkin suht isohkolla pakettiauton pituisella tilaihmeellämme. Haahaa! Se tosiaan oli vanha ovi! Painoi varmaan kuussataamiljoonaa kiloa ja siinä oli vielä karmitkin mukana! En ihan just saanut sitä raahattua autoon sen taaperin seistessä tumput suorina mua "auttamassa" :)  No mies sen sitten toisella reissulla haki. - Toinen ovi haettiin osoiteohjeilla, että "ei sitten navigaattorit neuvo oikein". No ei neuvonut! Mutta suullinen ohje oli kyllä hyvä muuten. Kun huomaatte julmetun voimasähkölinjan niin porhallatte just meidän tienhaaran ohi, sit te ajatte muutaman kilometrin eteenpäin koska aiemmin ei pääse kääntyyn ja ajatte takaisin sille linjalle ja nyt osaatte kääntyä. Näin tehtiin ja näin osattiin :) Mutta oli siinä myyjälläkin ihmettelemistä, kun ilmoitin lähteissäni että pian ollaan siellä, lähdettiin nyt ajelemaan Kiinasta.  No, Kiikasta siinä lukea piti.... mutta että voihan se "pian" olla hyvin suhteellinen käsite tietysti, mutta ei niin suhteellinen.

Mutta ne ovet! Mä siis bongasin ovia kuvista ja heti aloin miettiä niitä meidän. Heti komensin miehen mittaamaan tuhannetta kertaa tulevan vaatekomeron mitat (yksi ovi tulee siihen) ja mietin jo siihen huoneeseen sisustusta. (Ihmeellistä muuten, että mitään ei voi saada muka näin lauantai-iltana! En mä nyt paljoa pyytänyt, yhtä komeroa ja tapetoituja seiniä...) Jatkoin surffailua ja näin meidän kaapin. Tai en siis meidän kaappia, mutta prikulleen samanlaisen vanhan kaapin, josta oli tehty naulakkokaappi eteiseen. Just sitä mitä mä halusin! Ja tietämättäni mulla oli se aina ollut, kuinka hassua ja kuinka ironista. No, sen  mä saisin varastosta eteiseen kuulemma vaikka heti, mutta eihän se nyt mulle käy - pitää olla oikeanväriset seinät (tässä tapauksessa vaatimustaso on senverran matala, että kunhan olis maalattu loppuun asti edes ne kaikki seinät...) ja oikeat tuumailut ja sillai. Mitä se ukko nyt hättäilee...

Mutta niin. Toisilla on sellaisia inspiraatiokuvia näkyvillä, niin kuin tsemppinä ja sillai, pysyy into pinnalla ja tavoite mielessä. Mulla sen saman hoitaa tää todellisuus:



Päivänselvästi näkee jokaisen talon asukkaan tästäkin asetelmasta...


Vanha se on tietysti tämäkin ovi, omalla tavallaan. Teipitkin maalausta varten olleet siinä jo monta vuotta! Toiset säilöö seinänväliin sanomalehtiä ja tapetteja, minä ihan selkeesti ja simppelisti teippejä (ja maalikerroksia). Khih. Naurattais jos ei itkettäis niin kovin.

**********
Tänään sunnuntaina me ollaankin vietetty oikein kiva päivä. Siivosin, oikein kerrankin oli puhti fiilis ja teki mieli vaan jatkaa ja jatkaa sen rättini kans heilumista - ahh nää hetket on ihania kun tulee inspiraatio! - ulkoiltiinkin pitkään niin ihanassa auringonpaisteessa, ettei oo tosikaan. Pojat pisteli menemään joka suuntaan ja kivaa oli kaikilla. Mies ja vanhin poika mänivät vielä kisoihinkin Tapmereelle ja mies toi mukanaan hopeeta sieltä ottelusta! Jesmahtavaa!!  Illalla meille tuli 13-vuotissynttäreille vieraita ja niiden kans mansikkakakkua ja laskiaispullia mutustellessa menikin ilta ihanasti. Nyt on lapsisakki nukkumassa, mies loikoo saunan lauteilla ja minä meen kohta perässä. Ei pöllömpää, sanoisin :)

2 kommenttia:

  1. Nää on näitä "siitä se ajatus sitten lähti"-juttuja :) En oo kyllä meidänkään sisustustyylille nimeä keksinyt. Kaaos? Katastrofi? Luonnontila? Btw. Eteinen on jo hukkunut, kun flunssassa ei jaksa kukaan mitään. Ja se kenkätelinekin on jo kertaalleen hajonnut atomeiksi ja kasattu uudelleen...

    VastaaPoista
  2. joskus lähtee lapasesta...;)

    VastaaPoista