sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Positiivinen elämä

Ulkona tuulee, lunta lentää pellon päällä ja etupihan isot puut heiluu tummina, kovaäänisinä. Kirkkaan pistävä aurinko osoittaa välillä jostain raosta suoraan silmiin, välillä vetäytyy harmaan verhonsa taakse piiloon.

Meillä on täällä lämmintä. Lapset puuhailee kaikkea mahdollista muovailuvaha-möykyistä legosysteemeihin. Isomman lapsen aamuaskareet kaikuvat tänne olohuoneeseen, veitsi kilahtaa kiviseen pöydänpintaan, jääkaapin ovi kuuluu käyvän useampaankin otteeseen. Mies on yhden kanssa jousiammunnassa Vinkin liikuntahallilla, yksi on kaverin luona pitämässä maatilaa pystyssä.

Eilen tehtiin makaronilaatikkoa, sitä jäi vähän, kun oli kaksi vuokaa sitä täynnä. Toiveita tälle päivälle ruokalistaan on paljon, mutta enpä osaa sanoa mikä niistä toteutuu.

Olen vielä yöpaidassa, rapsuttelen välillä jalallani koiraa, joka ei tiedä olisiko kanssani rauhallisesti vai seurailisiko lasten touhuja toisessa päässä taloa.

Pienimmästänikin on tullut jo niin iso. Huutaa kuin savolaisukko "äetee" kun haluaa vaan tietää olenko vielä tässä. Käy jatkuvasti itse istumassa potalla, tosin niin että kaikki vaatteetkin on päällä. Järjestää kokoajan jotain, keittiön laatikoita,kenkiä, kaikkea mitä talosta irti saa. Mutta osaa myös viedä kaikki paikoilleen, kun sanotaan - ja useimmiten viekin. Toisinaan on hauskempaa vaan juosta kikatellen karkuun. Haluaa mennä nukkumaan kun muutkin menevät (vaikka toiset lähtevätkin yläkertaan ja hän jää alakerran makkariin) ja nukkuu koko yön omassa sängyssään, ei tykkää yhtään istua kylpyammeessa, mutta suihkussa on ihan kivaa. Ulkona kuljetaan umpihangessa eikä vahingossakaan polkua myöten, kaupan ostoskärryissä tutkitaan kaikki pakkaukset mitä äiti sinne kärryyn erehtyy laittamaan. Ruokapöydässä istutaan omalla paikallaan ja syödään kaikkea mitä lautasella on ja aina haarukalla, myös silloin kun on keittoa. Telkkarista katsotaan musiikkiohjelmia ja pikkukakkosen hassuja lastenohjelmia. Muumit ei kiinnosta enää niin paljon kuin ennen, tosin muumin kuvalla koristettu pallo on tällähetkellä se suosituin, ohitti jopa finnairin sponssaaman maapallo-rantapallon, joka on viimekesän tammerfeisteiltä asti ollut ihan ykkönen. Jonkin verran on ollut havaittavissa myös päättäväisyyttä oman vaatetuksen suhteen, sillä toisinaan halutaan kulkea pyykkitelineiltä vohkituissa jonkun-muun-pöksyissä, jotka puetaan ihan itse päälle. Päikkäreitä nukutaan aina ulkona rattaissa, sinne pukeminen saa melkein aina pienen väsyitkun aikaiseksi, mutta kun viimeinenkin vetoketju on kiinni niin iloinen "heippahei" kuuluu pienestä hymysuusta ja vilkutuksien kera unimaa kutsuu sillä sekunnilla kun rattaat lykkää ovesta ulkoterassille. Elämä vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisen pikkuveikkosen kanssa on aika helppoa.

Muutenkin, ei mikään hullumpi sunnuntai!

6 kommenttia:

  1. Lapioihan tännekin muutama lapiollinen positiivisia ajatuksia :D *tulis tarpeeseen* Mukavalta kuullostaa sunnuntaielo, jatkakaahan samaan malliin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *lap lap* :D <3 koita jaksaa! Mukavaa päivän jatkoa sinnekin!

      Poista
  2. huippu keli,ihan paras! Tuo tuulen humina ja kumina :) Aika veitikoita nuo meijän pikkuiset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kans -ja se talven pimeä selkä on takana, mä rrrrakastan aurinkoa!! <3 joo aika veitikoita on, meillä just korjattiin tulostinta kun siellä oli sukka :D

      Poista
  3. Ihanaa kotiparasta!! ♡
    Ja Pirpanalle halit heti!
    Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista