tiistai 6. tammikuuta 2015

Valintatalossa


Miltä sä näytät herättyäs? Mä tänään tolta. Mun luomuluukki ei juurkaan eroa tällätystä, koska olen aina tukka samanlailla sekaisin ja vaatteet samanlailla rompollaan - aika kätevää sinänsä. Tiedän ihmisen, joka sanoi menevänsä roskiksellekin vasta meikattuaan ja laitettuaan hiuksensa. Mä olen hänen kertakaikkinen vastakohtansa ja olen sen sillätavalla tietoisesti valinnut. Elämään on niin kiire, että multa jäis hirvittävästi asioita ja olotiloja kokematta, jos pitäis ensin miettiä miltä näyttää! (tai että mitä muut musta ajattelee)


Mä oon nyt niin täynnä energiaa, että mietin tosissani lenkillelähtöä, vaikka siellä on melkein kakskymmentä astetta pakkasta ja pirttiä lämmitetään takkapuut rätisten. Mutta kun eilinen ja tämänaamun keveempi ravinto on heti tehnyt mulle paremman (jaksavamman) olon, niin jotain tälle pitäis tehdä?! No en ainakaan siivoa joulua pois, vielä. Illalla vasta, eiks niin, kun on niin kaunistakin. Oon varmaan lännen viimeinen, joka roikkuu joulussa, mutta mitäväliä! Jotenkin en halua päästää näistä ihanista aikatauluttomista päivistäkään irti. Tiedättekö, vaikka joka aikataulu mitä meidän arjessa onkin, on jokaiselle (lapselle, aikuiselle) parhaaks katottu, niin silti (kun meitä on niin monta) alkaa välillä taksikuskia äitiä ahistaa. Oikeastaan sen huomaa vasta kun niitä aikatauluja ei ole , että kuinka vapaata on hengittää ilman. Mun vakaa päätös on kuitenkin ollut aina, että niin kauan kun lapset ei ahdistu, niin saavat mennä ja harrastaa ja me järkätään kyllä kyydit. Että tervetuloa vaan maalle, täällä ei ole sitä joukkoliikennettä! Kun puhutaan niistä elämän valinnoista, niin tämä on niitä justiin. Kun asutaan täällä missä kukaan muu ei halua asua maalla, niin tänne oli varaa rakentaa iso pirtti, jossa kaikille on tilaa olla ja elää niinkuin parhaaks katsoo. Täällä on jokaiselle lapselle oma huone, täällä on pihamaata luonnon omine leikkipuistoineen, täällä on mökki ja talo ja leirintäalue ja harrastustila ja puutarhapalsta kaikki yhdessä paketissa. Täällä on myös pärkkeleelliset välimatkat joka paikkaan, täällä on kokoajan oltava auto iskuvalmiina tai kuolet nälkään (ainakin näin talvella kun toi perunankasvu on vähän heikompaa tuolla ulkona), täällä on lumityöt, talonmiehen hommat, ison talon huushollaamiset. Täällä on otettava se harrastus mitä on tarjolla ja mihin kerkiää, täällä on ostettava kaupasta sitä mitä on tarjolla, eikä niinkään sitä mitä on etsimässä.

Täällä on lasten kaverikyläilyt sovittava etukäteen, koska kaikki kulkee kuskauksilla ja kellään ei ole aikaa ajella turhanpäiten montaakaan (kymmentä) kilometriä.

Mä en vaihtais tätä mihinkään. Silti se välillä tuo väsymystä tullessaan.


Mulla ei ole mitään stressiä elämästä just nyt (ja täähän ei tarkoita että elämä olis pelkkää auvoa ja ongelmatonta, mä en nyt vaan anna tällähetkellä niiden kasvaa liian isoiksi ja hallitseviksi), siksi mä haen niitä jostain, vähän kuin väkisin. Ihmisellä (tai no ainakin mulla) on tarve kokoajan olla jonkun projektin kimpussa ja mä koitan nyt sitten tätä, näköjään. Tiedän, että kevät on tosi äkkiä käsillä ja keväällä aina helpottaa. Ei tarvitse ajaa niin paljon pimeällä, pääsee itekin lenkille (kun kyllä ne säät aina joskus on sallittava sekin) kun joku lapsi harrastaa jossain. Mä tiedän. Siksi mä vähän tätä makustelenkin, kun tuntuu melkeinpä epätodelliselta. Että siitä pitkästä syksystä selvittiin ja jaksettiin!

Lapset on kaikki ihan innoissaan, koska niillähän ei kuitenkaan ole päätä kohden niitä menoja paljoa. Ne saavat olla kotona, miettiä menonsa ja tekemisensä fiiliksensä mukaan; mä en vois kyllä ajatellakaan että ahdistaisin lapsia johonkin väkisinharrastamiseen. Kaikki saavat tehdä ja mennä miten tykkäävät! Sekin on näitä meidän valintoja.

Elämässä lähes kaikki joutuu valitsemaan jotain, vähän joka käänteessä. Jotkut sitten jää miettimään niitä mitä ei tullut valinneeksi, rääsivät menetettyjä mahdollisuuksia ja ruikuttavat aina jonkun paremman perään. No voihan sen toki niinkin tehdä. Mutta mitä ihmeen hyötyä siitä on?! Ei mitään, ei kerrassaan mitään. Koska ihmiset oikein tajuaa tän? Oli ne olosuhteet ja tilanteet ja vaikka ainoat valinnat sitten mitä vaan, niin niistä se riemu on revittävä! Oikeesti. Mitä hyvää on joka päivässä, mitä ihania ihmisiä on jokapäiväisessä elämässä, mitä sulla on just nyt joka on maailman parasta. Jokaisella on, jotakin. Uskallatko miettiä niitä ja vain niitä? Siinä on kyllä suuri vaara, että tulee hyväntuuliseks ja onnelliseks ihmiseks - sellaiseks joka on tyytyväinen elämäänsä. Otatko riskin? Tänään?

Moni ajattelee, että jos ei ole kokoajan perusnegatiivisella tuulella, niin se on kehityksen loppu. Että mikään ei muutu, jos ei ole valittanut siitä etukäteen ja takakäteenkin. Että joka asiaa pitää kritisoida valittamalla, urputtamalla, saivartelulla ja vinkunalla, jotta ne paranee. No onneks ei! Positiivinen asenne ei tarkoita etteikö asioita vois muuttaa.

Se tarkoittaa, että on ihan hirveän onnellinen ja jotenkin hassusti tulee kokoajan onnellisemmaks. Oletko sä uskaltanut? Joillekin negatiivisuus on suojavaate, ettei ne liikuttavat tunteet koskettaisi sisintä.



Mamman oma päivänpaiste! Mä sitten rakastan tota lasta. Totakin! Mukavaa loppiaista kaikille!

4 kommenttia:

  1. Ai, sää kirjoitit musta vai... tunnistin itseni, nääs! (useastakin kohdasta!) :D Mukavaa loppiaista!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oumai, en kai? Sullahan on huumorinkukkia kimppu aina pöydällä , ei silloin voi olla perusnegatiivinen :D ähäkutti!

      Poista
  2. *tsihhii* toi kuvaus maalla asumisesta, osui ja upposi, mä en saa tätä hihittelyä loppumaan.No, parempi kävellä postilootalle naama virneessä kuin nurinpäin ;)

    VastaaPoista
  3. Tuo sun luukis on ihan samanlainen ko mulla :) emmää aina muista ees hiuksiani harjata ko kauppaan lähen..Ja nostan hattua teidän maalla,siis m-a-a-l-l-a asumiseen :) Koska minusta ei siihen vaan ole,16v maalla asuneena(lapsena siis),josta ei oikeesti päässy minnekään. Kun A.ei ollut autoa ja ne matkat oli/ on pitkät, B.sit ku taas oli auto,ei ollu isällä aikaa/rahaa kuskata minnekään. Sitä siis oltiin oikeasti siellä maalla :P Ehkä suurin syy siihen onki sit ollu tää meijän valinta,asua ja vaikuttaa keskellä kyllää..

    VastaaPoista