keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Tahdonvoimaaaa, missä sä oot?! Tänne sieltä!!


Uuh. Jos ei tullut mun epämääräisistä löpinöistä vielä selväksi aiemmin, niin aloitin siis Fitfarmin Superdieetin. Juu! No koska mä en usko dieetteihin, niin hyvät lähtökohdat sinänsä laittaa rahaa johonkin ja sitten pitää sitä huuhaana *tirs*. No mutta mitäs pienistä! Mä haenkin sillä runkoa (ja patistajaa) mun ruokarytmilleni ja samalla puhtia kyllä tylsiin jumppasarjoihinkin (joita ei ole just viime viikkoina edes näkynyt... hoh hoijaa...). Tiedän että pystyin noudattamaan ohjeita pilkulleen ja saan sillä tuloksia. Olen sen kokenut ja läpikäynyt ja tiedän että toimii. Että ilmaisena mainoksena tässä näin kaikille, kantsii jos vaan on tahtoa!


Mulla vaan sattu silloin käymään kakka säkä ja mun psoriasis ja palmoplantaarinen pustuloosi puhkes sen rääkin seurauksena. Oli varmaan elimistölle liian rankkaa, itse alttius tällehän on mulla siis aina ollut (kuulemma) mutta se tulee esiin joskus vain jonkun kroppaa mullistavan muutoksen yhteydessä. No nyt mä alan oleen sinut tän asian kans ja sen ehdoilla mennään tätä elämäää eteenpäin- jo ihan näin  urheilurykäyksen alkumetreillä siihen liittyen, että jos näet mut liikkumassa jossain tukka likaisen näköisenä, niin luultavasti se kyllä onkin sitä. Koska jos ja kun liikkuu hikipäässä parikin kertaa päivässä , niin se pää pitäis pestä, vaan jos on psoriasis päänahassa kuten mulla, niin et kyllä pese kahta kertaa päivässä maailman tappiin . Voin kertoa, että tuntemukset vaihtelee ei-mistään hermioottiseen-happokirvelyyn. Että joskus en pese päätäni joka kerta. Joskus siinä saattaa olla öljyäkin niin että lotisee, sekin näyttää tosi freesiltä sitten *not*.


Mutta mullahan on tarkoitus nyt mennä tätä omalla systeemillä siinä mielessä, että en noudata pilkutarkasti, koska mun on otettava huomioon mun oma henkilökohtainen terveyteni. Siihen liittyy tää anemia, jota ei paranneta rautatableteilla, vaan ravinnolla. Siksi mun lautasella oli tänään vähän mustaa makkaraa, jauhelihan sijaan ( ja pinaattia!). Juustokuutiot meni sinne, koska mä vaan halusin syödä ne loppuun ilman että joudun heittään pois,  on ne keveitä sentäs *seliseli*.


Mutta vaikka eilenkin otin yhden joulutortun, yhden ihanan kullanrapean muhevan luumuntuoksuisen joulutortun ja nautin joka ikisestä suupalasta enemmän kuin ikinä, niin silti mä olen pitänyt kalorit pieninä jo nää pari päivää hyvinkin. Tuhannen kaloria ja vähän päälle, muistaakseni niin laskin. Muutos mielialassa - kyllä, MIELIALASSA- on nähtävissä hetimiten, uskokaa pois. Siis asian ydinhän ei ole siinä, että on vaan syömättä. Se on siinä, että ruokkii kroppaa oikeanlaisella ravinnolla! Virkistävällä, eikä nukuttavalla. Stimuloivalla, eikä lamauttavalla. Hyvää mieltä tuottavalla, eikä ähky oloa tekevällä.

Mäkin olin tänään niin nälkäinen olevinani ja niin tehokas. Käytiin poikain kans kaupassa ja jäätiin siitä pihalle telmuaan. Kamala tuuli ja pyry ja meillä oli niin kivaa! Kaloreita tais kulua huomaamatta, kun muka sain älynväläyksen, että vedän molempia poikia rattikelkassa pitkin tienooota! Ne painaa yhteensä varmaan ainakin kakskytviis kiloa ja toinen piti vielä jalkaansa kokoajan jarrulla! Siinä sitä oli haastetta kylliks :) Mutta oli meillä kivaakin ja ruoka maittoi kaikille sisälle tultua (olisin syönyt vaikka huopaa, jos sitä olis annettu luvan syödä) ja nyt tässä oottelen päivän seuraavaa ateriaa *heh heh*. Ei vaan, oikeesti mä ootan puhelimen kutsua, että  isompia poikia saa hakea luistelemasta kotia ja sitten pääseekin taas ratsastuskuskaamista hoitamaan illan päätteeks. Mutta mä annoin itteni huomata, kuinka iso puhtaiden pyykkien kasa meille oli ilmestynyt, joten eikun kimppuun vaaan!! Energista keskiviikkoa!


Tää auttaa aina, jos ei meinaa muuten jaksaa... *vink*.

1 kommentti:

  1. totta muuten turiset :) kun syksyn meni keveällä ruualla,jaksoi ihan eri tavalla. joulun ajan ähky-syömiset teki hallaa ja kaameen väsymyksen...siitä ei taho päästä irti ei sitte millään...

    VastaaPoista