keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kaffepaussi



Ajattelin, että vilkaisen koneelta löytyykö multa kahvi(kuppi)kuvia ollenkaan. Hah! Kysy vaan kuinka monta! Joka alvarin kansiossahan niitä oli *virn*. Valitsin nyt kuitenkin tämän kuvan tänne, koska sillä on niin hyvä nimi (tuo muki on "Kupla").

On varmaan tullut selväksi täälläkin lukijoille, kuinka kahvi pitää mut liikenteessä. Ja elossa. Aamuisin ei mitkään muumimukit riitä, vaan juon sellaisia melkein puolenlitran toopillisia parikin. (tarkemmin ajateltuna en juo sitä toista kokonaan, vaan aina se unohtuu johonkin hyllynreunalle). Aamulla kahvi on siis elintärkeää, päivällä se voikin jo sitten vaihdella. Pystyn aivan hyvin olemaan ilman toista kahvinjuontikertaa, mutta sen juomisella onkin enemmän sosiaalinen status kuin kofeiinin puutos- sellainen. Hyvässä seurassa on kiva juoda kupposellinen kahvia ja jutustella.

Mun äitini oli kova kahvinjuoja, mellä on muuten edelleen siitä muistuttamassa äiteen kahvipurkki, jossa säilytetään nyt meidän kahviamme. Äiti pystyi juomaan saunakahvitkin, joka siis tarkoitti että illanpäätteks vielä kaffetta keiteltiin, ilman että yöunet mitenkään kärsi. Mun on oma stressimahahaavainen elimistöni ilmoittanut aika päiviä sitten, että vähennä sitä kahvinjuontia ja kyllä kiitos vähensin, niillä kivuilla. Meillä ei lapset juo kahvia ollenkaan, isoin joskus jossain hienommassa paikassa kun kotikeittiö tilaa lattea, mutta muuten ei. En kyllä pienemmille antaiskaan, mutta siis ei nuo isommatkaan juo. Itse aloin juomaan kahvia vasta 19-vuotiaana, mikä on aika saavutus senpäiväisen kahvittelijan tyttärenä kasvaneena. Muistan kyllä että tykkkäsin kahvin tuoksusta ja siitä että sitä oli kukkakupissa äidillä, mutta en pitänyt mausta (joskus taisin maistaa). Oma kahvinjuontini lähti liikkeelle abikeväänä, kun porukalla mentiin kirjoitusten päätteeksi aina kahvilaan vatvomaan tehtyä koetta ja niin - juomaan sitä kahvia. Ensimmäiseksi paikalle ehtinyt tilasi aina kahveet kaikille (olikohan meitä kymmenen siinä porukassa, noin) ja kahvilassa keittivätkin yleensä meille oman pannullisen sitä varten *heeh*. No mä en kehdannut siinä aina sanoa, että joisin vaikka teetä, kun se kahvi oli jo siinä edessä ja ajattelin että kai tämä nyt menee. No niitä meneviä sitten olikin ja niin vaan olin kahvinjuoja. Että sillätavalla mut vedettiin tähän mukaan!


Pari pidempää jaksoa olen elämässäni joutunut olemaan ilman kahvia, kumpikin liittyen järkyttävään raskauspahoinvointiin. Oksensin ihan kaaressa (siis for real, ei vaan mielikuvissa, vaitettavasti) jos kaupassa mun läheltä meni ihminen joka haisi kahville. (ja kyllä, mulla on erityisen tarkka hajuaisti). Ei ollut kuulkaa helppoa liikkua missään tai mennä minnekään, kun vältteli kahvintuoksua! Pääkoppa ei myllskään ollut oksennusrefleksin kans käynyt näitä neuvotteluja läpi ja jyskytti päivätolkulla mulle, että hei mikäs on unohtunut! Oli siinä oikeasti kestämistä, mutta toisaalta olo oli kyllä muutenkin niin huono, että piti välillä sairaalan tipassakin käydä saamassa energiaa, että toisaalta siinä se meni samalla sekin vieroitus. Mutta niin vaan hassulta kuin kuullostaakin, niin kun raskaus oli ohi ja laps maailmassa, niin sairaalan käytävältä leijunut kahvintuoksu oli maailman parhain. )ja nälkä oli parhain kans, mutta se on jo toinen tarina, se on se kolme päivää pelkällä lihaliemellä-tarina...) . En ikinä unohda miltä maistui kuuma grahamlihapiirakka ja kahvi esikoiseni syntymän jälkeen. En ainakaan tähän päivään mennessä ole unohtanut ja onhan siitä jo yli kaksikymmentä vuotta aikaa *hih*.

Sitten on näitä kertoja, kun olen joutunut johonkin labratestiin menemään ilman mitään juotavaa tai syötävää, jolloin kahvittomuutta on joutunut sen yhden aamun kestämään. Kaveri kommentoi huolestuneena, kuinka olin "varmaan tosi kipeä" (vaikka ei mua siis mikään vaivannut! ahh hahh hahh) kun oli nähnyt mut istumassa odotushuoneessa. Siltä se näyttää addiktoitunut ihminen ilman aamukahviaan *virn* - aivan sairaalta!

Mutta (meillä) kahvi kuuluu niin moneen tilanteeseen ihan etuoikeutetusti,koska tunteet aivan kuin juhlistuu kun keitetään siihen kahvit. Talkookahvit, siivouskahvit. Lenkkikahvit. Reissukahvit. Lomakahvit. Pyrykahvit, myrskykahvit. Lauantaikahvit. Pyhäkahvit! Monilla ihmisillä on ne nimetty jonkun kellonajan mukaan- kahdenkahvit, kuudenkahvit. Miten teillä kahvitellaan? Kahvitellaanko?
**************
Eilen mentiin vauhdilla siitä rauhallisesta aamusta huolimatta. Kauppareissulta tullessa koira päätti karata ja sitä jahdattiin niin, että kuopuksen päiväunet karisi sen siliän tien. Arvatkaa vaan, kun se sitten puoli kuudelta illalla väänsi itkua väsyneenä! Nukkumaanhan se piti päästää ja herättää sitten tunnin päästä..... joo. Oli poika pirtsakkana vastassa iskäänsä, joka kotiutui puoli kymmeneltä treeneistään! Jostain syystä se myös hippaloi nykyään aina meidän keittiön pöydällä ja siinä onkin sitten vahtimista, kun aina kuulee että polvet kolisee pöytään ja kipaista se hakemaan ennenkuin koheltaa yli (ei ole kopkopop vielä pudonnut, mutta...).




Nyt pitää laittaa taas menoksi, kun lähdetään heittämään yksi tavara sen uudelle omistajalle (facebookin vaihtoringin tuotosta tämä). Sitten äkkiä kotia, kun meille tulee taas vieraita tänään ja pitää saada syötyä sitä ennen (että voi keittää sitten taas kahvit! Heeh!). Moips!

19 kommenttia:

  1. Aamupala on pannullinen kahvia (muksut kyllä saa jotain oikeempaa). Muuten keitellään kahvia vaan, jos joku tulee käymään tai ihan kamalasti tekee mieli. Nytkin on kahvi mukissa (yleensä tähän aikaan on pää tyynyssä, koska yökyöpeli). Mukissa on paras teksti: "Projektit voi olla vaiheessa, mut muuten on kaikki hallinnassa". Mun lempparimuki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan nasta muki sulla! Hang on there..

      Poista
  2. En juo - olen se tylsääkin tylsempi joka juo vettä (ja mehua) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja sen kahvin juomattomuus on siis ongelma muille - aina joskus, siis niille, jotka juo, mutta onneksi aina tapaa joitakin muitakin "kummajaisia" jotka ei juo, sekin on siis ongelma jos ei juo edes teetä/kaakaota, siis jotain lämmintä! Vaan vaan kylmää :D

      Poista
    2. Oi ihana! Kylmää :D No meillä on kuule nähty vaikka mitä, joten meillä et olis ongelma. Parhain oli kyllä viime kesänä meillä vieraillut immeinen, joka ensin kävi poimiin meidän pihasta nokkoset, ryöppäs ne ja teki siitä teen! :D Me muut meinattiin pulliimme tukehtua kaffekuppiemme takaa kun katottiin sitä touhoomista, mutta oli se silti ihana ihminen (ja ekaa kertaa meillä, että ei niinkun oltu vielä totuttu moiseen).

      Poista
    3. just toissa päivänä aloitettuun postaukseen oon maininnut mun kahvikupittomuuden ja kahvittomuuden - oon se hankala vieras joka ei juo kahvia eikä teetä - nyt ehkä jo pikku hiljaa mehua :)

      eli kitta, täällä kohtalotoveri!

      Poista
    4. Etna <3 Mulle kävi sellainen "outo" juttu, että kuopusta odottaessa tuli ihme teehimo (näitä mielitekoja mitä raskaana ollessa siis saattaa tulla!) ja join silloin 1-2- kuppia päivässä teetä (n. parisen kuukautta) ja olin ihan varma et se jää päälle, niiiiiin hyvältä se maistui. Kyllä se sit loppu jossain vaiheessa, mut sen se teki, et aina joskus tekee nykyisinkin mieli teetä - tyyliin muutaman kerran kuussa (talvisin), esim. jos paleltaa. Kesällä ei pysty edelleenkään kuumaa juomaan!

      Poista
    5. Etna ja Kitta, teidät laitetaan sitten pöydässä virvokkeiden lähelle :D

      Poista
    6. Vain mustaa kiitos :D (tosin jos ei ole virvokkeita, niin lasi kylmää maitoa käy oikein hyvin <3 )

      Poista
    7. Minä en juo maitoakaan!, buahhahhaa :D

      Poista
    8. Kitta, sä teet tästä tosi helppoo <3 :D :D

      Poista
  3. Ennen mä elin kahvilla... mut sit hurja opiskelijaelämä kahvitupakka&energiajuomat stressin kaverina sai mahan reagoimaan ja nyt kahvi ei käy enää ollenkaan =/ mutta TEE ja etenkin se ainoa oikeia Yorkshire Tea englannista. Parasta ja se on mun löpö =DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk energiajuomaa, mä en pysty(is), maistoin joskus ja hyi ihmettä kun oli karseeta, ihan kun olis jotain hiuslakkaa juonut :P Kahvi on mahalle kyllä aika ainetta, toi sun mainitsema tee onkin nähtävästi jotain mitä en tunne (? ei varmaan mikään lipton :D) ja uskon että hyvää. Silloin kun hevosteltiin enempi ja oli yleensä aina kamala nälkä ja vilu kun satatuntia puhjattu jossain viimassa hevosten kans, niin teetä ja leipää siihen niin johan suli jäät <3 Mun mies sanoo että tee on sille kans virkistävää, mutta mä en sitä huomaa itestäni.

      Poista
    2. Juu ei lipton. Tää on aika vahvaa mustaa teetä =) nam nam, herää varmasti! Uutena lukija tuus heittään mulle pari tiukkaa kysymystä blogin puolelle!

      Poista
  4. Mä en pidä kahvihetkiä, kun en kerta kaikkiaan siitä pidä. Muutaman kerran olen yrittänyt juoda ja aina vatsavaivojen kanssa on mennyt illat ja yöt. Juon teetä ja kahviloissa aina kaakaota, joka on niissä tosi hyvää. Meillä mies juo kahvia ämpärikaupalla ja jatkuvasti. Tai nyt kun mietin, niin se on vähentänyt sitä kyllä tosi paljon viime vuosina. Pojista kaksi kolmesta juo kahvia säännöllisesti ja se kolmaskin aina päivällä, mutta aamuisin hän ottaa teen tai kaakaon. Meillä on tosi huonosti mitään kahviaikoja, kun mä en itse juo teetäkään enää kotona kuin aamulla ja unohdan aina keittää vieraillekin sitä kahvia. Huoh! Nykyisin onneksi on paljon ihmisiä, jotka eivät juo kahvia. Meillä töissäkin alkaa olla useampi teenjuoja. Kotona laitan teehen maitoa ja sokeria, joten teen pitää olla maustamatonta mustaa teetä. Töissä en käytä kumpaakaan ja ostelen tänne aina erilaisia eri tavoilla maustettuja teelaatuja tai rooibosta. Vihreää ja valkoista teetä en käytä. Teessä on siis paljon kahvia enemmän erilaisia vaihtoehtoja.
    Mikähän ihme noilla lapsilla on, kun tuntuu, että jokaisella on tuo pöydälle kiipeämisvaihe? Jatkuvaa vahtimista riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on kans teenjuoja, joi ennen melkein pelkästään teetä, mutta nyt mun seuraks päivisin kahvia :) Mä juon kans teetä maidolla ja sokerilla (koitan kyllä rajoittaa sitä sokeria........) . Joskus kun mua pännii kahviloiden kova kahvinhinta niin juon siellä jotain mitä en muualta saa eli just kans jotain hyvää teetä tai kaakaota <3

      Joo mä muistan mun lapsista toisiks vanhimman olleen yhtä kova kiipeilijä kuin tämäkin. Kai ne muutkin on kiivenneet, mutta ei näin paljoa *pyyhkii hikeä otsalta* :)

      Poista
  5. mulle riittää se aamu-kahvi,tosi harvoin juon enempää päivän aikana! ja ilman sitä aamuista ei lähe päivä käyntiin,mieletön päänsärky iskee viimeistään 11.sta. iltaisin juon kupillisen vihreää teetä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne, päätä alkaa mullakin särkeen jos en aamukahvia juo :)

      Poista