lauantai 17. tammikuuta 2015

Joillekin naisille äitiys ei vaan sovi

Ihan selkee ykkösryhmänsä on tietysti ne, jotka ei osaa hoitaa lapsiaan. Ei kykene siis jollakin tavalla, vaan laiminlyö ja traumatisoi. Hillopurkkiin kun kastaa tuttia tunnin välein, niin sillä meillä on kelvannut tutti kuin tutti. Kokeile sääkin! Jaa mitkä hampaat? (ja sitten ne vielä kauheemmat esimerkit jotka kaikki pystyy kuvitteleen)

Sitten heti seuraavana tulee se porukka mammoja, jotka ei itte näe, ettei osaa. Luuloa sensijaan piisaa, vaikka taidot on ihan persikasta. Ryhmä Suuriluuloiset! Kyllä minä tiedän tämän minttuliisan kaheksan kuukautta äippänä, että miten näistä tehdään rauhallisia ja maailmanpelastavia teinejä. Kyllä minä tiedän, koska olen ylivertainen imettäjä ja vaipattavauvattelija ja kun minä nyt vaan olen muutenkin erinomaisen pätevämpi kaikessa. Aion juuri mennä yläkouluille pitämään vanhempainiltoja siitä että kaikkien muiden lapset pitää huostaanottaa, jos eivät tee kuten neuvon, koska eihän ne edes osaa! 

Kolmantena on Ryhmä Epävarmaiset. Kun ei mistään voi ikinä olla varma! Miten mää nyt tätä lasta nukutan, kun joku ettei saa edes nukuttaa vaan laps nukahtaa itekseen  tai sen hermoradat vioittuu loppuiäks ja toiset sanoo että jos sille nyt pikkusormen antaa niin ikiajat se meitä pompottaa ja ollaan hukassa sen kanssa vielä vanhainkotiaikoinakin ! Mitä mää teen, kertokaa heti mulle (ainoa) oikea vastaus että voin sitten elää sen mukaan ja varsinkin sitten syyttää teitä kaikkia muita joskun pieleen meni.

Viimeisenä tulee vähän vaikeasti nimettävä ryhmä. Ryhmä Vihaiset Häpeäjät. Tätä sorttia inhottaa olla äiti mutta tätä ei kehdata tietenkään sanoa ääneen; inhottaa ne räkänenäiset lapsetkin ja ne tissitakiaiset vasta inhottaakin. Inhottaa myös kaikki muut äidit jotka tykkää räkänenuistaan ja tissitakiaisistaan  ja sitä vaan odottaa, että tämä kaikki on ohi ja se oma niin paljon helpottavampi elämä taas alkaa. Ryhmäläinen on kärkäs arvostelemaan muita eri ryhmien äitejä, koska purkaa omaa vihaansa siihen, ettei sopeudu yhteen naisilta luonnollisimpana pidettävään elämäntilanteeseen ja häpeää omaa kykenemättömyyttään. Ai äitiryhmiä? No täältä pesee! Perustetaan me ollaan synnyttäneitä-henkilöitä-ryhmä, eikä mitään äitejä. Kuka senkin sanan on oikein keksinyt, ihan liikaa äätä ja ei mitään järkeä muutenkaan verrattuna esimerkiksi sanaan isä. Tai verrattuna sanaan paskanakki.

Toiset on äitiyden ytimessä.

Kappas-mulla-on-vauva - tyyppiset. Niille elämä tuo eteen tilanteita ja täydellisellä haltuunotolla ne tilanteet haltsataan. On sitä ennenkin ja elämäähän tämä vain on - kuuluvat näiden naisten useimmiten käytettyihin mielilauseisiin. Ja lapset hyrisee tyytyväisyyttään letkeän äiskän matkassa.

Projektihan mulla tässä käsillä -tyyppiset. Hyvin suunniteltu on ponnistusta vaille tehty ja aikajana tästä ikuisuuteen on merkattu pienillä tussitäplillä aina merkittävien asianhaarojen kohdilta. Kuten: tämän vielä syntymättömän vauvan rippijuhlien järjestelyjen aloitus, hyvissä ajoin jo edellisenä vuonna. Muistuta sukulaisia etteivät ota matkoja sille ajanjaksolle, koska kutsua pukkaa!

Mä teen tästä meidän kaikkien vauvan - tyypit. Maailma on meitä varten ja me maailmaa! Rakastetaan siis kaikki tätä olotilaa! Uuuu, mä keinahtelen tässä  just odotusryhmään, jossa me vaihdellaan mantroja ja hymistään kimpassaaaaaa.... sitten kun meidän pikkuhymiöt on syntyneet , me jatketaan seuraavalle asteelle joka on "puistohyminää perheille" ja siitä  varttuneempien jatkoryhmänä "hymistään kaikki ostoskeskuksessa aina keskiviikkoisin". Vielä mahtuu mukaaaaaaaaaannnn....

Tää on niin luonnollista, että syön sen aamupalaksi -tyyppiset. Kaikki kuuluu elämään ja elämä nyt vaan on tätä, että asunto käy ahtaaksi ennen pitkää ja kauppakassien määrä tuplaantuu joka toinen vuosi. Siis elänkö minä nyt jotain äityyttä vai? En ole ehtinyt huomaamaan. Me tässä vaan elellään etteenpäin ja tottahan tähän nyt kuuluu että the more the merrier. Kivaa porukkaa meille on tänne eksynytkin! Otatko säkin mehua ja pullaa? Just leivottiin meidän seittemäntoista lapsen kans.

Ja monia muita. Mikä sää olit? Mää luulen, että paitsi se laiminlyövä kauhistus, niin olen tainnut läpikäydä noi kaikki *virn*.

kuva googlesta

8 kommenttia:

  1. Mä taidan tällä hetkellä kuulua vähän noihin vihaisiin häpeäjiin ja pikkusen tuonne suuriluuloisiin. Hiven on ehkä sitä epävarmuuttakin (joskin noitten isompien kanssa, kun niitten kanssa kaikki on vielä uutta ja jännää), ja toisaalta mä kyllä vaan elän näitten kans. Siinähän noi mukana roikkuu, ja missä vaan mukana roikkuvatkin, kun on pakko.

    Samapa se sinällään, onko noita pöydässä viis vai kymmenen, joku pyytää kumminkin lisää, joku ei koskekaan, jonkun maitolasi on kummiskin nurin, joku saa raivarit (toivon vaan, etten se olis aina mä) ja jonkun ruoka päätyy kumminkin koiralle salaa syötettynä, ja koiran maha on siitä varmasti sekasin. Mut se on vaan elämää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin on keksitty tuo koiran käyttö :D Meillä jo kuopuskin ujuttaa leivänreunoja pöydän alle.... *anna mun kaikki kestää* ja koira on tietenkin aina jo valmiina kytiksellä siellä. (teidän koira ei taida pöydän alle mahtua?). Meillä ei onneksi mene tuon maha sekaisin, oli mulla joskus sellainenkin koira jolla meni :/

      Poista
    2. Mahtuu se pöydän allekin halutessaan, mutta yleensä on näppärämpää olla kytiksellä vieressä, päänkin saa pöydälle yhtään kurkottamatta...Häätää sen siitä saa joka kerran. Jos mä istun pöydässä, ei koira siihen tule, mutta lasten ruokarauhaa se ei kunnioita pätkääkään :D

      Poista
    3. Ahhhahah, mä niin pystyn kuvitteleen :D

      Poista
  2. Mihinkähän ryhmään itteni laittasin? Ehkäpä tohon viimeseen ;) :P

    VastaaPoista
  3. Huomaan, että osa näistä on käyty läpi, mutta paljon lienee edessäkin... Mikähän ryhmä se sitten parhaiten tällä hetkellä mua kuvaisi? Ehkä se oli sitten jonkinlainen sekoitus Projektihan mulla tässä on käsillä- äitiä ja Epävarmaiset :D

    VastaaPoista
  4. Epävarma ja suuriluuloinen samassa paketissa :D

    VastaaPoista