keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tämmösiä pas...pieniä ihmisiä me ollaan...

Järisyttävää. Tajusin justiin, että meidän perhe on niin monella tapaa niin monen inhokki.

-Ostetaan lapsille kasakaupalla lahjoja, kyllä, myös niitä krääsäksikutsuttuja muovihärpäkkeitä, joilla ne kuitenkin tykkää leikkiä (legochimat oli tänävuonna niin pop)! Pitäis ymmärtää se joulun sanoma ja kääriä johonkin sanomalehteen mummon patterin välistä löytynyt puupalikka, ei auta mikkään.

-Ollaan ihan sillä mielellä, että ei se nyt sitten kai haittaa, vaikka lapsilisistä lähtee melkein yhdeksänkymppiä pois kun vuosi vaihtuu. Oikeesti se haittaa tietenkin, mutta ei sillätavalla, että ne nälkään kuoltais tai jotain. Pitäis haukkua hallitus ja pitäis kysellä pääministeriltä face to face että milläs luulet munkin nyt lapseni ruokkivan häh! Niin ja pitäis tietenkin olla äänestämättä seuraavissa vaaleissa ja haukkua kaikkien poliitikkojen naamat.

-Nyt me sitten vielä ammutaan rakettejakin taivaalle ja nautitaan siitä joka sielu (ja ollaan muuten ammuttu venetsialaisten aikoihinkin niitä joskus, ettäsempualeen)! Raharaharaha, pitäis antaa sekin afrikkaan ja sitä paitsi muistaa eläimiä jotka pelkää ja sitä paitsi, siinä voi sattua vielä jotain. Voi kai! Mutta on se nyt kumma, että kukaan ei esimerkiks möykkää vaikka tienvieressä kulkemisesta, siinä vasta sattuukin kuulkaa, ei paljon suojalasit auta kun rekka jyrää päälle.

Että oikein hyvää uutta vuotta sitten vaan kaikille, vanhankin loppua tietenkin mitä parhainta! Me syyään hyvin, pelaillaan kaikkia kivoja lautapelejä ja korttipelejä yhdessä ja popsitaan karkkibaarista namuja naamaan niin että posket soi. Hevoset on jo laitettu talliin radio päällä ja valot päällä, niin ei ole mitään hämminkiä heillä ja koirat/kissat nyt muutenkin on tässä meidän kanssa, niin mehän niiden turva ollaan. (Bruno -koira ei ole pelännyt mitään muuta uutenavuotena kuin sitä kun mä sammutan valot ja istun ikkunan ääreen katsomaan niitä raketteja! Sen mielestä mää oon seonnut kun istun pimeessä ja sen pitää läähättää pää mun kainaloo tuuppien sitten siinä *ehh hehh*) Mies ampuu kauempaa raketit sitten illantullen ja lapset katsoo täältä pellon toiselta puolen sitten joko meidän pihasta tai sisältä niitä komeuksia.

Pitäkäähän huoli toisistanne ja pusutelkaa rakkaita keskiyöllä :) Nähdään vuonna 2015!


6 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin tuota muovia oli paketeissa ihan liikaa :/ Kysynpä vaan, missä leluissa EI ole muovia nykypäivänä? Ei oo meinaan montaa juttua, ei! Tai ehkä puisissa ei oo, mut missä muissa? Me katsellaan naapurin ampumia raketteja, ja kauempaakin ammuttavia. Ja lapsilisistä en sano mitään, ku en oo perehtyny siihenkään riittävän hyvin :/ Me meinataan vetää sipsipusseja napoihin kolme ja huuhdotaan ne alas limpparilla, ja jokaiselle on myös oma karkkipussi, paitsi mulle... Hyvää uutta vuotta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M-i-k-s-i ei sulle omaa karkkipussia *järkyttyi hän*? Happy new year....

      Poista
  2. utopistinen toive iski..nähdään ensi vuonna :) voi ku aikuisten oikeest nähtäiski ;)
    täss me vieteään iltaa:pienet nukkuu,vanhemmat somettaa ja poijat pellaa..no,kohta herkutellaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää lyödään lukkoon Suvi nyt! Näin tehhään!

      Poista
  3. :D Hyvä teidän joukkue!! Pitää tehdä just niinku ite haluaa! Silloin on kaikista kivointa!

    Mä en muuten muistanu, et lapsilisät pienenee. Täytyy alata väsäämään mielenosoitusjulisteita ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sannis! En mäkään ois muistanu, ellei mun kännykässä olis näkynyt joku sovellus jossa käskettiin katsoa mitä lähtee pussista kun vuos vaihtuu :P

      Poista