perjantai 12. joulukuuta 2014

Ote tosinaisen leipomuskirjasta

Joskus tuli tehtyä ihan uutta ennentekemätöntä, jauhelihakierteitä. Ja kun tekee jotain mistä ei ole mitään hajuakaan, niin sitä noudattaa hyvinkin orjallisesti ohjeita, jotta varmana onnistuis ees tän yhden kerran. Seuraavalla kertaa sitä voi jo ihan hyvin olla muistavinaan, miten resepti meni tai jopa muunnella sitä parhaaks katsomallaan tavalla (tai ruokakaappien valikoiman viitoittamalla tiellä).

Jostain syystä kaikki ei silti mene niinkuin siinä oppikirjassa, mietin pää suhisten onko tässä joku salaliitto, että ne ottavat ihan eri töhnistä otettuja kuvia sinne kirjoihin ja kirjoittavat reseptin kuitenkin sillä toisella tavalla - koska pikkasen on eroa mun ja teoksien tekeleiden ulkonäöillä. Mistään muustahan se ero ei voi johtua, eihän?

Mutta EIPÄ HÄTÄÄ, Kupla ryntää sun avukses tässäkin asiassa ja laittaa tänne MITEN SEN PITIKIN MENNÄ- ohjeen, vassokuu!

[Nää on siis Hellapoliisin jauhelihakierteet]
Taikina:
250g voita
250g maitorahkaa
4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
1rkl öljyä
400g jauhelihaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
suolaa
Santa Maria Pasta Rossa -mausteseosta
70g tomaattipyrettä
150g smetanaa
150g juustoraastetta
1/4 - 1/2 tl Provencen mausteseoosta

Voiteluun:
munaa

1.Sekoita rahka ja pehmeä voi. 
2.Lisää joukkoon venhäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita vain sen verran että taikinasta tulee tasainen. Laita hetkeksi jääkaappiin.
3.Hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja paloittele paprika pieniksi kuutioiksi.
4. Kuumenna öljy pannussa. Paista jauheliha, sipuli, paprika ja valkosipuli. Mausta suolalla ja Pasta Rossa -mausteseoksella.
5. Lisää joukkoon tomaattipyree, smetana ja juustoraaste. Mausta Provencen mausteseoksella. Sekoita aineet sekaisin.
Ja tältä se sitten näytttää tässä vaiheessa, oikeesti. Kertaalleen oksennetulta ...öh...annokselta.

Sää tarttet myös näitä, paas pistäen valmiiks!
 6. Kaulitse taikina jauhoja apuna käyttäen suorakaiteen malliseksi levyksi.

Tän suorakaiteempaa ei saanut tämä täti - ja tähänkin meni jauhoja enempi kuin laki salli, kaulin tuli putsattua tusinan kertaa liiskaantuneesta taikinajööteistä ja hermoja vasta saikin silotella jollain henkisellä kaulimella
 7.Levitä jäähtynyt jauhelihaseos taikinalevylle. (senverta kauan meni tossa suorakaiteessa, että taatusti taikina ehti jäähtyä)
Tälläi näi

Kyä on koreeta kattetavaa. Mössöä jäi muuten reilusti yli...
 8.Kääri rullalle ja leikkaa muutaman sentin levyisiksi annospaloiksi.
Käärin minkä kerkiän!

Entäs jos repee? Missä on ohjeet ja auttavat puhelimet tähän hätiin?! Tsiisus mutta se meni rikki kokoajan. KOKOAJAN. 

Ja kompastukset senkun jatkui. Leikkaaminen vasta vaikeeta olikin, kun koko pötkö oli yhtä pelkkää täytettä, vetelää sellaista vieläpä. Aina voi aatella josko ne vuoissä näyttäs komeemmilta... no ei näyttäny!
 9.Voitele munalla ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Heihei, aina on vielä sekin oljenkorsi, että UUNISSA ne näyttää hyviltä kuitenkin, kun vähän siellä saavat muhia.

Noh, ei pätenyt sitten SEKÄÄN tässä tapauksessa, ihan yhtä kauheita klimppejä oli uunista tultuakin.

Ei ehkä kannata mihinkä tosijuhlavaan tilaisuuteen tehdä? Tommonen pikkusen koiran torttu tossa asetilla ei oo ehkä se houkuttelevin vaihtoehto.

MUTTA, maku oli loistava. Joten jos on vaikkapa tiedossa ihan pimeet pirskeet, kirjaimellisesti, jossa valaistus on kovinkin hämäränpimee ja tai ihmiset muuten ajatuksineen toisella planeetalla, niin hyvinkin näitä vois aatella tarjottaviks. Ehkä. 

3 kommenttia:

  1. No, jouluhan on tällaisten pimeiden juhlien aikaa muutenkin, joten hyvinkin voisi tuollainen "torttu" olla tarjolla pöydällä, ja tärkeintä tietenkin maku :D Mutta noilla kuvilla ja ohjeilla ei voi mennä pieleen... :D

    VastaaPoista
  2. Joo ja halloweeninä sellainen landepaukkujen oma köntsä-kierre :D Wuhuu! Arvaa siis joo, mulla on toi Hellapoliisin kirja (itte ostin), joka sai mut taputtaan karvaisia pieniä käsiäni, kun siinä on niin yksinkertaiset kuvaohjeet melkein joka tekemiselle. Ajattelin että kerrankin joku on tajunnut ettei pelkät sanat riitä - saati kuva valmiista annoksesta. Sitten kun aikani sitä kirjaa krhm käytettyäni katselin sitä vähän tarkemmin, niin alkusivuilta löytyi opastusta tyyliin KAUHA (ja sitten kuva siitä), PAISTINPANNU (ja kuva siitä) ja aloin tajuaan että hehhhhhhehheh, tää onkin tehty lapsille........ no blondi on melkein sama!! :D Siitä lähtien oonkin sanonut sitä meidän lasten kokkauskirjaksi!

    VastaaPoista
  3. herkullisen näköistä,vaikka tekeminen taitaa olla aika työlästä ;)

    VastaaPoista