torstai 4. joulukuuta 2014

Omg, läski ja tyytyväinen?


Meinasin sanoa notta radikaalisti sanottu, mutta ei kyllä edes ollut.. Mä en ole mikään pieni ihminen, jolta kylkiluut näkyy ja keskivartalon sikspäkki loistaa naapuriin asti ihailtavaks (ei kyllä loista edes omaan kotiin, vaikka millä okulaarilla kattois). Mä en myöskään pysty vetään mahaa sisään ja saamaan sillä vaatekokooni numeroa pienemmäks, mää en saa sillä kyllä edes sitä mahaa milläänlailla pienemmäks, on teknisesti ihan mahdotonta toteuttaa meikäläisen kropassa. Korkeintaan sillä tulee joku hengenahdistus ja sitten täytyy mennä järjettömän naurukohtauksen jälkeen huilimaan hetkeks (tai syömään pari piparia kenties).

Sensijaan olen ihminen, jolle XL on joskus liian pieni vaatekoko (millä ne jotkut vaatteet on oikein mitattu kokolappuihinsa, vastasyntyneilläkö, kenties?) ja joka jaksaa kyllä nostaa sen ison ruhonsa seinälle käsien varaan. Mikäs homma se edes olis, jos painais jotain neljäkytä kiloa! Sehän on jotain höyhenen verran *virn*. Miettikääs siihen melkein puolet enemmän painoo ja koittakaa sitte itte.

Mä tykkään syödä hyvää ruokaa ja mä tykkäisin olla sohvallakin ihan perunana, jos vain kerkeisin. Etten oo kyllä niitä hienopieruja, jokka sanoo että oi, kun se sohvailu ei vaan oo mun juttu! Kyllä olis, mutta niin. Ja parempikin niin, luonto on kattokaas järjestäny mulle tänne pikku tekemistä, niin etten vallan siellä menis makuuhaavoille ittekseni.

Mutta mä niin tykkään kyllä liikkuakin ja reuhtoa kaikkea painavaa (eli edelleen itteeni, kauheen kätevää muuten!) paikasta aa paikkaan bee ja sitten venyttää ja vanuttaa joka paikkaa sillai että pe...levikset repee *heeh*. Siitä tuloo sellaista alkuvoimaa, tekee mieli tarttua johonkin kivenmurikkaan ja alkaa vierittään sitä jonnekin. Tai takoon nyrkeillä rintapieliinsä ja huutaa tarzanit. Ei ehkä kaikkein naisellisinta maailmassa, mutta on kuulkaa voimauttavaa!

Sen mä sanosinkin vielä, vaikken mikään guru olekaan (jota ihmettelen kyllä ittekin, koska mullahan on pelkästään näitä hyviä taikka sitten mahtavia elämänohjeita), että tälläin keski-ikäisenä naisihmisenä, kun yli neljäkytvuotisen kropan hormoonit heiluu sinnetänne sekapäissään -kun ei ne tiä onks ne hedelmällisiä niinkun tässä vielä vai pitäiskö himmata jo tahtia mummomaisen tapaan vai mitä hemmettiä tässä oikein pitäis tehdä- niin kunnon raaka (ja ruma ja raju ja ihan oikeet hiet takimmaiselta takaperältäkin irrottava) revittely tekee niin hyvää sun kropalles. Niin hyvää! Ei vaevoo kummalliset epämääräiset säryt tahi kolotukset (koska tiedät kyllä tasan tarkkaan miks sua särkee taikka kolottaa), eikä kyllä nuppikaan kiristä samalla lailla kuin liikkumattomana. Ja niin vain koko elämä saa ihan uuden merkityksen, kun sulla ei ole mitään kiristyksiä ettiä  miettiä jotain josta mielensä niin pahottaisit taas aikas kuluks. Antaa olla! Antaa mennä! Nauti sää siittä, että jaksoit olla liikkeessä ja oot astetta paremmas kunnos taas kuin eilen olit ja oot tuottanu sitäpaitti yhteiskunnallekin säästöjä kansanterveyttä omakohtasesti kohottaessas. Siis voiko oikeestaan olla parempaa ihmistä?! Mietis ny!

Ja kun tätä esimerkin voimaa niin painotetaan, niin ei ne skiditkään varmaan pahakseen laita, kun muori siellä kyykkää ja koikkelehtii. Nuoriso nauraa (koitapa muuten saada joku murkku nauramaan, ei oo ihan jokapäivänen juttu sillä hetkellä kun "jokusammuttivalot"-moodi on päällä) ja pikkusempi porukka reuhkaa mukana (and time with your children is time of your life). Parisuhdekin suorastaan loistaa, kun ei ehdi jäkättää rakentavasti jokavälisä keskustella , kun se hyvä olohan suorastaan tursuaa sinusta pihalle vaikka kuinka yrittäsit jotain saarnantynkää alotella siinä. Mitä ihmettä, einykerkee, imurointi sitäpaitti tekee hyvää ittellekin! Kohta teillä tapellaan ainoostaan siitä, kuka saa kipasta roskat ulos (ei meillä lasketa, mutta sekkarilla voi ottaa aikaa ja kattoo kumman jalka nousee nopeemmin!) ja kenen hymy on leveempi. Oih.

Maailma pelastettu - check. Jos nyt menis lounastamaan, isona ja onnellisena! Ooksää? Jompaakumpaa?

6 kommenttia:

  1. Voi että, näitä sun juttuja :D :D *repee* En tiiä mitä tähän sanos nyt, mut ei oo ainakaan keskivartalossa sikspäkki (ai, näiden synnytysten jälkeen vai?), jos vaik nätisti asian ilmasis, ja onnellinenkaan en taida olla, ku tuo tuleva "kotihenkemme" meinas et pitäs siivota, voi voi ja voi. Mulle tulee paljon hyötyliikuntaa joka päivä ja sitä yritän kannustaa lapsillekin. Lenkille (kävely) meen kun aika riittää (ja sitähän riittää, juu ei), juosta oon yrittänyt aina välillä, mut ku se ei oo mun juttu, niin ei oo. Vanhaan kunnon aerobikkiin tekis mieli mut ku ne on jotain zumbia nykyisin, niin mun vanha pää ei kestä sitä pyörimistä...!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kotihenki hiljoo ja emäntä aerobikkaamaan :D joo ne taitaa olla nykysten jotain zumbia kaikki melkein. Höh. Mee vesijuoksemaan, se ei hölskytä niinkuin tavallinen juoksu, sillä mäkin aloitin! Kyllä me hyvin pärjätään - eipä jäädä kato jalkoihin :D

      Poista
  2. Hartiat on kuin ladon ovet! Mua on ehkä noin 249 kertaa luultu ammattiuimariks. Pituutta kans naisellisesti yli 170cm. Ja siis painoa.... sopivasti. Ja lisääkin voi olla tulossa.......
    Mutta olen huikean onnellinen! Tavallinen nainen, tavallinen ihana elämä, oma rakas perhe, ihania blogi tuttuja! Ja kropan revittely ja kaikenlainen liikutteleminen, niin tärkeää. Kotipihassa usein pihakisoja ja sisällä kuntopiirejä koko perheelle, Fanni järjestää! Mä lähden nyt sitten iltapalalle. Kans isona ja onnellisena ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Marjaana, muakin on luultu uimariks :D Onpahan hartiat joille mahtuu vastuiden kantoa <3 ihana kommentti, kiitos siitä!! .....lisäää????? Ymmärsinkö oikein????????? <3

      Poista
    2. ♡ Saatoit ymmärtää oikein..... mutta vielä ihan matalalla profiililla.... :-)

      Poista
  3. pieni pyöreä ;) oon onnellinen ja koko xl on mulleki liian pieni :P aattelin taas,jos joulun antas mennä ja jatkas tauon jälkeen kovemmalla rytinällä ;) kroppa tosiaan ei tässä iässä tiiä ollako vai ei <3

    VastaaPoista