perjantai 21. marraskuuta 2014

Oikeasti ylpeä, tiedäks

Eilen oli kyllä jokapaikka väärällään lapsiasiaa ja hyvähän se vaan on että näistä asioista puhutaan. Kaikkia (blogi- ja tai lehtikirjoituksia) en ehtinyt kyllä lukemaan, mutta osan kyllä- ja loppuihin koitan palata jälkikäteen (joskus eläkkeellä, mutta juu nou, edes silloin!). Meidän perheessä lasten asiaa sivuuttiin muun muassa teinin kanssa siten, että hän tivasi koulusta tullessaan miksei meillä ole lippu salossa. No ei ollut, kun aamulla asia unohtui ja tuntui hassulta laittaa se kolmen jälkeen tankoon heilumaan kun pimeys iskisi puolen tunnin päästä ja kukaan näkisi mitään lippua. Mutta että olis pitänyt laittaa *virn* ainakin teinin mielestä!


Kaikkinainen lapsiin liittyvä keskustelu tuo itsestäänselvästi myös äitiyden tunteet ja aatokset pintaan ja monessa paikkaa tuumailtiinkin minkälaisia äitejä olemme. Tunnemme riittämättömyyttä ja koemme voivamme olla parempia joinakin ohikiitävinä hetkinä. Näitä tunteita on kyllä todella myös minulla - ja minusta se on perusta sille, että olemme juuri parhaita äitiydessämme. Jos pystymme analysoimaan omaa toimintaamme, ajatusmaailmaamme ja siihen liittyviä asioita, niin mehän todella olemme kartalla! Lapsiaan laiminlyövät eivät koe laiminlyövänsä, lapsiaan vähättelevät eivät koe vähättelevänsä, lapsensa hylkäävät eivät koe hylkäävänsä. Ihmiset, äiditkään, eivät ole koneita ja annamme nykyaikana ehkä tärkeimmän opin lapsillemme : ei tarvitse olla virheetön ollakseen täydellinen! Ehkä meidän lapsemme oppivat olemaan armollisempia itselleen kasvattajina, sensijaan että kierisivät välillä näissä tunnoissaan liian kauan.


Vähän niin kuin urheilija, pitää jatkaa harjoittelua, vaikka voittaisikin välillä. Koska kehittyminen loppuu siihen kun kuvittelee olevansa valmis.


XXXXXXXXXXXXXXX
Leivon täällä kakkuja illan myyjäisiin (täällä on Yllätysten Yö) ja valmistaudun samalla makkaranpaisto-hukiini siellä pimeyden keskellä (vanhimman pojan kanssa, että on mulla kanssa-käristäjäkin!). Treenit on vedettävä sitä ennen ja kotiin pääsee illalla vasta ehkä kymmenen aikaan loppusiivouksien jälkeen. Lapset on tietysti täpinöissään kun pääsevät temppuradalle iskänsä kanssa ja kasvomaalauksiin ja onkimaan ja vaikka mitä - kyllä tällä tää kaamos talttuu, kun oikein laitetaan koko kylän voimin tuulemaan. Täähän on tämän entisen kunnan (ennen kuin meidät liitettiin kaupunkiin) yritysten ja yhteisöjen yhdessä järjestämä vuosittainen tapahtuma, jolloin siihen osallistuvat halutessaan pitävät kauppansa/puotinsa/telttansa ja juttunsa auki iltamyöhään, on esityksiä ja tarjouksia ja myyjäisiä ja toimintaa. Paljon ilmaistakin juttua on järjestetty varsinkin lapsille ja vaikka vuosittain on aina niin hitsin huono keli, niin väkeä liikkuu silti paljon ympäri ämpäri ja tungeksivat ulkotulien merkkaamissa paikoissa.


Eilen muuten oli ehkä elämäni parhaat treenit - nauru kyllä pääsi, kun pukkariin mennessä huokasin onnellisena ja ihan intoa täynnä, että "olipa kyllä ihanat harkat" , niin kaveri siellä totesi vähän apeana että "no jaaa" . Me ihmiset kun tykkäämme niin erityyppisistä toimijoista ja onpa onnea että meilläkin siellä on niitä enempi kuin yhdelle sopiva, niin jokainen saa jotakin. I hope :)

4 kommenttia:

  1. Tähän ei ole mitään lisättävää!

    VastaaPoista
  2. ihanaa ku jaksat,ehit ja luet kaikki mitä tärkeistä asioista kirjoitetaan...ite ku on ku "tynnyrissä" ;)

    VastaaPoista