tiistai 21. lokakuuta 2014

Tätätä


Kyllä taas maistui hyvälle tääkin kombinaatio. Rahkaa, mustikkakeittoa ja leseitä. Ainoa miikka leseiden takertuvuudesta hampaisiin, meikäläisen luonteella ne tarvis heti saada sieltä pestyä pois!

Kommeeta meinkiä! Crosstraineri keittiössä on aika mahee juttu, samalla voi tuijotella jääkaapin suljettua ovea, että tässäpä poljen enkä avaa (tai sitten että tuolla se palkinto odottaa...). Onpa likainen pöytä muuten. Miten se nyt tollai.


Illalla tätä eli omien treenien vuoro taas puolentoista tunnin verran, eilen oli alkeisjunnujen ohjausta ja pikkasen siihen liittyvää organisointihommaakin, mä alan olla siellä liikuntahallilla kohta enempi kuin kotonani. Vielä kun sinne saatais jonkinmoinen tenavajumppatila, niin se olis täydellinen. Tarttee varmaan sekin itte järkätä! Mutta noi tän illan treenit jänskättää kyllä siinä mielessä, että ei tulis mieleenkään syödä ähkysti tai toisaalta olla mitään syömättäkään, opettaja on senverran fyysisesti kovia treenejä vetävä (lue: armoton kiduttaja  yyberkestävyysharjoittaja), että siellä tarvii olla kaikki paukut mukana - ja silti ne kuluu siellä kyllä tyystin. Mutta se tunne jälkeenpäin! Kun sitä vaan on kiitollinen, että selvisi taas siitäkin ja että pystyy esim omin jaloin vielä kävelemään autollensa. Oikeesti. (voin kertoa että aika nannaa pääkopalle kun ei mielessä pyöri sillä hetkellä tosiaankaan ne tuhatyks muuta elämän asiaa)

Mä tarvitsen nimenomaan juuri tuollaista epämukavuusalueelle menemistä, jotta mun mielenkiinto pysyy yllä. Se on vähän hassua selittää, koska jos siellä tehtävät jutut muuttuis mulle mieluisiksi, niin sittenhän se ei enää olis epämukavuutta. Siellä esimerkiks sattuu aika usein, mustelmia on vähän jokapuolella ja tässähän ei siis ole edes mukana ne kiputilat mitkä tulee siitä että lihakset huutaa apua. Ja henkeä ei meinaa saada tasaantuun, tai siis se pitää saada tasaantuun hyvin pienellä viidentoista-parinkymmenen sekunnin juomabreikillä joita on ehkä yksi sen puolentoistatunnin aikana. Sykkeet on korkealla ja hiki on ehkä kovin siinä alkulämpöjä haettaessa. Silti se on kivaa, melkeinpä parasta mitä on! Eli kuntoillessa ei saa olla liian miellyttävää! Mun mielestä. 

3 kommenttia:

  1. :) Musta tää sun uusi blogi-look kuvineen on kiva - ja tsemiä itsensä rääkkämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kai mä alan tähän (blogiin) jo tottua... Ja kuntoilu just nyt tuntuu älyhyvältä :)

      Poista
  2. kuntoilu-kärpäsen puremaa tarvittais täälläki...;) nuo leseet tarttuu mun kitalakeen pelkästä ajatuksesta...

    VastaaPoista