keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Fatness blogisti jatkaa taisteluaan



Meillä asuu vekkuli 1-vuotias. Aivan kertakaikkisen valloittava persoona on hän *laaav*


Kaiken muun surkeuden lisäksi olen kyllä äärimmäisen surkea ruokakuvaaja, mutta tässä näitä nyt muutama, yksi eiliseltä (paistijauhelihaa, sipulia, salaattia, tomaattia, raejuustoa) ja yksi tältä päivältä (kanaa, yksi siivutettu siikli-pottu paistettuna sipulin kera, salaattia. kaikkein keveintä salaattijuustoa muutama palanen, sipulia myös raakana, tomskua). Ja koska en ole mikään kuvabloggari, joka suunnittelisi kaikki viimeisen päälle hienosti blogia varten, niin nytkin kyllä näkyy kuinka kävin yhden pehvan pyyhimässä siinä vaiheessa kun olin heittänyt potun ja sipulit pannulle *hih*, pikkasen kärähti! Mutta oli hyvää... Eilinen kakkosruoka oli tonnikalaa (vedessä), raejuustoa, salaattia ja tomaattia. Söin sen jumalattomaan nälkääni vauhdikkaan sporttinaisen tavoin siinä treenien jälkeen suit sait kotona ja pyyhälsin sitten jo hakemaan vanhinta poikaa omista harkoistaan. Suihkussa ehdin käydä häthätää ja kyllä olis ollut ihana mennä saunan lauteille lämmittelemään! Meillä on hetivalmis kiuas ja sehän siellä kutsuvasti levitti löylyjen puolelta ihanaa pehmeää lämpöään suihkunkin puolelle. Ei auttanut! Ja yhtäkkiä tajusin, että entisenlainen "suoraan suihkusta vaan tukka ponnarille ja menoksi" ei oikein käynyt kun meni ilma pakkasen puolelle ja ei muutakuin lättäsin pipon syvälle päähäni. Ei siinkään mittään, mutta muistin vasta aamulla, että en harjannut tätä Naiseuteni Kruunua missään välissä ja sen oli kyllä näköinenkin, huh hejaa! Onneks pipokelit jatkui vaan!




Mutta ettei menis ihan syömisten vatvomiseks, niin oltiin me ulkonakin! Auringonpaisteen houkuttelemana lähdettiin, vaikka pakkasta oli miinus 2 ja tuuli kyllä aika kovasti. Kunnon vaatteet vaan päälle kaikille ja hyvin tarkeni. Käveltiin pikku lenkki ensin ja tultiin sitten kotipihaan leikkimään. Puista kuului meidän pihassa aivan valtava lintujen siritys, räkättirastaat tai jotkut siellä parveilivat. Nyt on ollut tänä vuonna niin paljon pihlajanmarjojakin, että niitä on vieläkin näistä suunnattomista lintuparvista huolimatta.



Pikku paapertaja, sillä oli tosi hauskaa kurkkia huppunsa takaa aina välillä meitä muita.


Mikäs pihtipolvi se siinä! No mutta ainakin oon komian pituinen! Edellä menevä Rafael ottaa aina kirjaimellisesti mun "reunassa" käskyni ja pistelee menemään tuolla reunapusikoissa.


Tarvisko toi trampoliinikin jo purkaa talviteloille? No tarvis! Hiekka"kasa"kin on pelkkä kuoppa kohta enää, hyvin silti kelpas.


Kanervat on kyllä kauniita, kerrankin niistä pääsee nauttimaankin ilman että ne yksikseen kököttelee jossain vesisateessa vaan. Oijoi.

1 kommentti:

  1. herkkuja,mitä herkkuja! hyvästihän tuota ruokaa osaat kuvata,sen mitä,tartteeki...

    VastaaPoista